Kolme transmiestä kertoo miksi he eivät ole feministejä


Olen eräässä aiemmassa tekstissäni luvannut kirjoittaa joskus transmiehistä ja feminismistä. Siitä, miten huonosti he minun mielestäni ajavat meidän asioitamme, vaikka ovat selkeästi mielestään ajavinaan niitä.

Teksti oli pitkään kesken, kuten monet muutkin tekstini, jotka olen joskus luvannut kirjoittaa. Lopulta erään keskustelun jälkeen päätin toteuttaa sen toisella tavalla. Kyseessä on nettikeskustelu, josta olen koostanut tekstin ja pyytänyt kavereiltani luvan sen julkaisemiseen blogissa. Teksti on vähemmän siloiteltua kuin blogissani yleensä sen erilaisen luonteen vuoksi.

Kaverini ovat molemmat suunnilleen minun ikäisiäni transsukupuolisia miehiä ja esiintyvät tekstissä nimimerkeillä. Molemmat on valikoitu tietoisesti sillä periaatteella, että heiltä löytyy jotain kriittistä sanottavaa feminismistä.

Huom. Vaihdettu muutama kuva, jotka löysin arkistoistani ja lisätty yksi pois jäänyt kappale.


Koetteko te transsukupuolisina miehinä, että feministit ajavat teidän asioitanne?

Ville: Ei. Tai jotain sellaisia transsukupuolisille yhteisiä asioita kuten sen sterilisaatiovaatimuksen poisto translaista he ajavat. Sellaisia asioita, jotka liittyvät siihen, että olen transsukupuolinen MIES he eivät aja mitenkään.

Miikka: Ne ajavat aivan kummallisia asioita. Puhuvat jatkuvasti miesten synnytyksistä ja kuukautisista. Kuinka monta transmiestä nämä asiat koskettavat mitenkään? Mitä liikkuu päässä, että ajattelee, että jonkun transmiehen ongelma on se, että ihmisten mielestä hänellä ei voi olla menkkoja? 

Minä: Feministit  uskovat ajavansa sukupuolivähemmistöjen asioita, mutta todellisuudessa he ajavat vain hyvin tarkkaan määritellyn sukupuolivähemmistöryhmän asioita, jolla on samanlaiset sukupuolikäsitykset ja poliittiset tavoitteet heidän kanssaan. Sellaiset binääriset sukupuolinormeihin sopivat transnaiset ja erityisesti transmiehet, joilla prosessi oli kehokeskeinen ovat ryhmä, joka ei kiinnosta millään tavalla. Käytännössä minä olen heille sukupuolinäkemyksineni vain vihollinen. Jos minä olisin cissukupuolinen, he vihaisivat minua. Koska olen transsukupuolinen mies, he eivät voi dissata minua samalla tavalla.

Ville: Kyllähän feministiset transsukupuoliset nimittelevät niitä transsukupuolisia, jotka pitävät sukupuolta biologisena ominaisuutena kaikenlaisiksi truetrans-paskoiksi.

Minä: No se.



Mikä feminismissä teistä on transmiesten kannalta kaikkein huonointa?

Miikka: Ne ovat ymmärtäneet koko transsukupuolisuuden aivan väärin.

Minä: Minulle se on se, miten negatiivisesti he suhtautuvat kaikkiin ihmisiin, joiden sukupuolikäsitykset eivät sovi yhteen heidän omiensa kanssa. Ja se, miten he haluavat kieltää sukupuolierot tai väittää, että keholla ei ole minkäänlaista merkitystä ihmiselle itselleen tai ympäröivälle todellisuudelle. Oikeasti sukupuoleen liittyvä sosiaalinen todellisuus määrittyy hyvin pitkälle biologian kautta.

Ville: Minusta ärsyttävintä on se millaisia välikappaleita transsukupuoliset miehet heille ovat. Transmiesten tehtävä on todistella seksismin olemassaoloa, naisten sortoa ja sukupuoliroolien ahdistavuutta hokemalla miten kurjaa elämä ennen oli ja miten helppoa se nykyään on. Mitään muuta ne eivät meistä halua. Jos tähän osaansa ei suostu tai sen kyseenalaistaa, lykätään naamalle joku alentuva check your privilege-kyltti. Mitään heidän uskomuksiaan ei voi kritisoida, koska mansplainaat, eikä sillä, että olet elänyt kahdessa sukupuolessa sosiaalisesti ole heille yhtäkkiä mitään väliä siinä vaiheessa, kun sen opettamat asiat ovat vastoin heidän omia näkemyksiään.



Miesten menkat, raskaudet ja muut vastaavat asiat, joista feministit jaksavat hokea. Mitä tunteita nämä asiat herättävät teissä?

Miikka: Ärsytystä. Varsinkin, kun se on sellaisen marginaalisen joukon touhua. Vaikka sata meikäläistä sanoisi, että tunkekaa ne transmiehille kohdennetut menkkarättimainoksenne sinne minne aurinko ei paista, sieltä ei tulisi mitään muuta kuin erilaisia syytöksiä transfobiasta muutaman poikkeuksen takia, jonka mielestä miehuus ei liity mitenkään miehen kehoon.

Ville: En ymmärrä mitä muuta niillä saavutetaan kuin ahdistusta valtaosalle transmiehistä. Muistan, että olen joskus nuorempana itkenyt, kun olen ollut niin ahdistunut siitä, että en pääse niistä asioista eroon vieläkään. Tulee sellainen olo, että pitääkö tämä kaikki naiseuteen liittyvä paska väkisin liittää meihinkin.

Minä: Minussakin nämä aiheuttavat sellaisen tunteen, että olen yhä syntymässä määritellyn sukupuoleni vanki. Minuun liitetään jotain äärimmäisen väärää ja ahdistavaa, joka ei liity minuun. Sama joukko, joka puhuu itse niistä ahdistavista sukupuolinormeista raahaa niitä transmiesten perässä parhaansa mukaan. He kai oikeasti kuvittelevat, että ei tässä korjata sukupuolta vaan jotain roolia. Olen alkanut ymmärtää näitä tyyppejä, jotka eivät suostu sekaantumaan millään tavalla transsukupuolisuuden käsitteeseen vaan kutsuvat itseään Harry Benjamin-syndroomalaisiksi. Sille joukolle ei tasan kukaan markkinoi kuukautissuojia.

Miikka: Minä olen alkanut hävetä transsukupuolisuutta näiden asioiden takia. Jos oletus ei ennen ollut, että on kuukautisista kärsivä mies, nyt se ainakin on sitä. Eiväthän ne ikinä puhu mitään siitä, miten transmiehilläkin voi olla jotain muuta kuin pillu. 

Ville: Minusta miesten menkat ovat maailman paras esimerkki siitä mihin se johtaa, kun feministinaiset lähtevät miettimään mitä transsukupuoliset miehet haluavat ja tarvitsevat. Sehän on aivan helvetin naurettavaa. Sopisi lähinnä jonkun sketsin materiaaliksi siitä miten huonosti nainen ymmärtää miestä. Ihan niin kuin ne haluaisivat nöyryyttää tätä väestöryhmää. 

Miikka: Soosoo, ei saa kokea nöyryyttäväksi, että on mies jolta puuttuu kikkeli ja on kuukautiset!

Minä: Synnyttämiseen minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Se lisääntyykö joku on minulle liian pyhä asia kritisoitavaksi. Se ei ole tällaisena mikään helppo valinta, jos pitää miehistä ja ihan palavasti haluaa perheen. Ainoastaan se, miten jumalattoman paljon tuosta marginaaliporukasta puhutaan pistää silmään. Onko kukaan koskaan puhunut sanaakaan transmiesten halusta pystyä siittämään lapsia? Merihevoset transmiesten symbolina, koska muutama prosentti koko porukasta synnyttää. Oi luoja auta meitä.



Jotkut sanovat, että (cissukupuolisilla) feministeillä on täysin epärealistiset positiivisilla stereotypioilla kuorrutetut käsitykset transmiehistä. Mitä te ajattelette?

Ville: Eiväthän ne edes pidä sinua miehenä sitä vertaa kuin ihmiset, jotka hahmottavat sukupuolen jonain muuna kuin roolina. Aina viitataan jollain niiden keksimällä termillä kuten naisoletettu, miesoletettu, naiseksi sosiaalistettu.. mitä näitä nyt on.

Minä: Itsensä mieheksi kokeva, transmaskuliini..

Ville: Ärsyttää edes lukea niitä keksimällä keksittyjä paskamongerruksia, että ei vahingossakaan sanottaisi mieheksi. Anteeksi.

Minä: Ei haittaa.

Miikka: Joskus on tullut törmättyä sellaiseen tosi häiritsevään asenteeseen, että minun tehtäväni on transmiehenä puolustaa naisia tai olla joku tällainen soluttautuja. 

Minä: Joo, tämä "me kaikki yhdessä vastaan valkoiset heterot cismiehet" -mentaliteetti. Vaikea keksiä mitään, mikä inhottaisi enemmän kuin tällainen asennoituminen. Minä en näe minun ja cisnaisten asemassa yhteiskunnassa mitään samaa.

Miikka: Jäi kesken. Minun suurin naisia koskeva huolenaihe tässä elämässä on ollut miten saan pillua. Ei minua rehellisesti kiinnosta yhtään jos jotain naista pelottaa kulkea ohitseni pimeällä kadulla. Enemmän se on vallan tunteen tuova tapahtuma. Eikä edes hävetä sanoa tätä.

Minä: Ne eivät tajua, että on olemassa valtava lauma muitakin transmiehiä kuin ne, jotka pyörivät niiden joukossa. On transmiehiä, jotka eivät todellakaan jaa mitään feministien tavoitteita ja haluavat esimerkiksi parisuhteen, jossa on selkeästi erikseen mies ja nainen perinteisissä rooleissaan.

Ville: Transmiehissä on myös sovinistinen osastonsa. Muistaakseni jenkeissä yhtä transmiestä syytettiin naisen raiskaamisesta. Ihan rehellisestä eikä mistään "et kertonu et oot trans, joten nyt puoli vuotta myöhemmin se toistuva himokas seksi muuttui raiskaukseksi". Luin silloin keskustelua, jossa häntä paheksuttiin. Muutama änkyrämpi transmies kommentoi siihen, että tälle tyypille pitäisi antaa palkinto transmiesten asioiden edistämisestä, koska vain tällaiset asiat saavat feministilässyttäjät ymmärtämään, että transmiehet ovat miehiä. Hyvässä ja pahassa.

Minä: Surullisinta on se, että se on totta. Ilman tällaisia esimerkkejä ne eivät tajua, että se festareilla niiden persettä kourinut tai ne raiskannut tyyppikin voi olla transmies. Kuten siinä Ruotsin festarijupakassa, jossa haluttiin erotella transmiehet cismiehistä ja kieltää vain jälkimmäisiltä pääsyn festareille naisten kokeman ahdistelun takia. Se puhuu selvää kieltään siitä, miten ne tämän ihmisryhmän näkevät.

Miikka: Sellaisia juttuja, että transmiehet jotenkin ymmärtävät naisia kuulee aina välillä.

Minä: Sitä että ymmärtää naisia, koska kasvatettiin naiseksi kuulee kyllä. Ne unohtavat, että vaikka minut yritettiin kasvattaa naiseksi, en kasvanut sellaiseksi. Miusta tytöt olivat nuorena kummallisia ja urpoja. Oikein naurattaa millainen tyttöinho minulla oli pikkutyyppinä.

Ville: Useimmille niistä tekisi hyvää joskus joutua lukemaan transmiesten juttuja siitä, kuinka he eivät halua asioida naisen kassalla, koska naiset hoitavat työnsä huonosti, tai miten ei pidä välittää jos tyttöystävään sattuu seksin aikana. Eikä kannata unohtaa niitä transmiehiä, joilla se, että eivät ole koskaan saaneet hyväksyntää miehinä ja ovat tulleet syrjityiksi on aiheuttanut epäterveen ja negatiivisen naiskäsityksen. Tai epäterveen ja epäterveen, onhan noita cisnaisia joiden kohdalla se on ihan oikea käsitys.




Terveisiä feministipuolueeseen; transmiehet ovat miehiä. Olen juuri sellainen valkoinen heteromies, jota vastaan olette julistamassa jotain sotaa. En ole myöskään varalliselta statukseltani persaukinen. En äänestäisi teitä, vaikka olisitte viimeinen puolue maan päällä.           



Tästä päästäänkin aasinsillan kautta seuraavaan aiheeseen. Koetteko te, että feministit ymmärtävät teidän miehuuttanne?

Minä: Aloitan itse sanomalla, että eivät ymmärrä millään tasolla. Koko aate on niin sukupuolineutraaliuteensa fakkiutunut, että mistään ei voi puhua asioiden oikeilla nimillä. Miehen ei tarvitse saada olla mies vaan ainoastaan ihminen. Mitätöimällä toisen sukupuolen ja sen merkityksen täysin syntyy tasapainoinen suhde ympäröivään maailmaan. Ainakaan minusta mitkään näistä asioista eivät ikinä tehneet onnellista tai tasapainoista. Sen teki vasta se, että olen saanut olla mies sekä parisuhteessani että muussa elämässä.

Miikka: Ei. Niille se miehuus on vain joku rooli. Testoa tai kikkeliä siihen ei tarvita.

Minä: Ja se kikkelikin hankitaan täysin epäseksuaalisista syistä tai koska peniskeskeinen patriarkaatti fallossymboleineen, koska he itse eivät ymmärrä mihin sitä tarvittaisiin.

Ville: Tuosta menkka-aiheesta saa minusta hyvän kuvan siitä, minkä verran ne aiheesta ymmärtävät. Ainoa kerta, kun olen julkisesti todistanut feministien kutsuvan transmiehiä äijiksi oli se, kun ne jakoivat jotain "kaikki ihmiset joilla on menkat on tosi kovia" -tekstiä. Teki mieli kirjoittaa siihen alle, että tukehtukaa tamponeihinne.

Minä: Olen nähnyt sen kuvan monesti. Vain feministi voi kuvitella, että "me kaikki ihmiset joilla on kuukautiset" jotenkin kohottaa itsetuntoa tai saa tuntemaan itsensä mitään muuta kuin noloksi. Tätä voisi verrata siihen, että miesasiamiehet jakaisivat transnaisia tukeakseen jotain "ihmiset joilla on kivekset on tosi naisellisia, itse asiassa maailman naisellisimpia" -juttuja. Kaikki tajuavat miten naurettavaa tuo on. Jotain tässä yhteiskunnassa on sillä tavalla vinksallaan, että samaa asiaa toisin päin ei tajuta. Miesten pitäisi haluta olla naistenkaltaisia ja ottaa tuollaiset kohteliaisuuksina.

Ville: Monet feministinaiset eivät jostain syystä siedä sitä, että miehet haluavat olla maskuliinisia. Oma kumppani on parrakas setä, jolle ei ole mikään ongelma kehua minua maskuliiniseksi tai tehdä asioita, jotka saavat minut tuntemaan oloni sellaiseksi. Monilta muiltakin miehiltä saa mukavia kommentteja ilman, että niiden oma miehuus katoaa minnekään. Feministinaisilta, ainakaan cissukupuolisilta, en ole koskaan kuullut yhtään. Ne ovat aina sellaisia, että pääosa on joku normien rikkominen. Sillä onko se kohteliaisuus sen kohteelle ei ole väliä. Tuntuu, että jos ne kehuisivat jonkun miehen maskuliinisuutta se olisi niiltä itseltään pois.

Ville: Monilla nuorilla transmiehillä on epävarmuutta omasta maskuliinisuudesta. Se tuottaa ongelmia elämässä. Jos cispojalla on huono itsetunto miehenä, sen maskuliinisuutta tuetaan miesporukalla. Jos se ei osaa karsia puita, se viedään metsään ja lyödään moottorisaha käteen. Sen jälkeen asiassa ei ole ongelmaa. Transpojat viedään jonnekin setan iltaan ja opetetaan uhriutumaan. Ei se auta niitä. En ihmettele yhtään, että niillä on vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan.

Minä: Kun minä katson niitä nuoria tyyppejä niin ne ovat joskus niin henkisesti rikki siitä miten yksinäistä niillä on ollut kasvaa naisten keskellä, että jos niitä sanoo hyväksi jätkäksi, ne itkevät onnesta. Ne tarvitsisivat kaikkein eniten sitä, mistä ne ovat jääneet paitsi. Että ne saisivat vain olla miesten kesken, tehdä miesten juttuja ja ne hyväksyttäisiin. Sitten siellä on tämä sukupuolettomuusosasto, jonka elämäntehtävä on purkaa sukupuolinormeja ja valittaa siitä, että transmiehet eivät halua haastaa käsityksiä miehuudesta. Ne eivät ollenkaan tajua millaisia ankeuttajia ne ovat ja miten ne vievät nuorilta transsukupuolisilta pois sen viimeisenkin paikan, jossa saisi olla oma itsensä ja tuntea iloa omasta maskuliinisuudestaan ihan normaalilla tavalla, yhteisöllisesti.

Miikka: Sitten se, että ne eivät halua uskoa että olisi mitään eroa olla naisporukassa tai miesporukassa. Ensimmäistä kertaa koko nuoruudessa minua sanottiin hyväksi jätkäksi tarkoittaen se kohteliaisuutena eikä pilkkanimenä, kun kaveripiiri vaihtui naisista miehiin. Ne ovat kaksi ihan eri maailmaa.

Minä: Eivätkä toisen sukupuolen edustajat voi antaa oman viiteryhmän tukea ja hyväksyntää sen enempää kuin Uhtuan pyöräkerho voi antaa Kirkkonummen uimakerhon hyväksynnän. Se on ihan päivänselvä asia.

Minä: Meiltä puuttuu kokonaan rehellinen puhe transmiesten eroista naisiin seksuaalisina ja sukupuolisina olentoina. Se on nykyisessä ilmapiirissä, jossa hädin tuskin myönnetään sukupuolieroja olevan olemassa, tai ymmärretään paskaakaan transsukupuolisuuden suhteesta seksuaalisuteen täysin mahdotonta. Niin kauan kuin meidän asioitamme ajavat nämä erilaiset sukupuolettomat tahot, joille sukupuoli on vain rooli, mitään näistä asioista ei tapahdu. 

Ville: Transsukupuolisena, joka pitää perinteisistä sukupuolinormeista on kuin kahden maailman välissä. Niiden, jotka tukevat ihmisiä, jotka kannattavat perinteisiä sukupuolinormeja, mutta eivät tue transsukupuolisia. Ja niiden, jotka tukevat transsukupuolisia, mutta eivät kannata perinteisiä sukupuolinormeja tai tue niihin sopivia ihmisiä. Ei ole mitään eikä ketään, joka olisi puolellasi.

Minä: Niille saa kyllä olla identiteetiltään mies. Heti, kun se miehuus on jotain muuta kuin kaikesta varsinaisesta miehuudesta irti revitty identiteetti, se on ongelma. Niin kauan kuin miehuutesi on väline, jolla voidaan rikkoa sukupuolinormeja, se on hyväksyttävää. Jos se on niiden mukaista, saat pärjätä omillasi.




Millaisia useimmat miehet haluavat olla pikkupojasta lähtien


Mitä jotkut kuvittelevat transmiesten haluavan olla.



Luin aiemmin kuinka transmiehetkin kohtaavat slutshamingia. Aloin miettiä, että noinkohan on, kun en ole kuullut. Oletteko te?

Miikka: En ole koskaan kuullut. Jos puhutaan tyypeistä ennen prosessia ja näistä, jotka eivät transitioidu, mutta ei se minusta silloin liity mitenkään miehuuteen, vaikka ne niin ajattelisivatkin. Sitä kohdataan silloin naisina.

Minä: Entä Ville? Olet meistä ainoa homo ja et ole käynyt toistaiseksi genitaalikirurgiassa eli varmaan potentiaalisinta osastoa tällaiselle. 

Ville: En muista, että olisin kohdannut sellaista. Genitaaleista on kyllä kuultu pilkkaa joskus netissä yleisellä tasolla, mutta ei koskaan henkilökohtaisesti. Seksuaalisuudesta ei.

Minä: Mistä luulet, että se johtuu, että et ole kohdannut?

Ville: Luulen, että olen huono vastaamaan tähän, koska olen harrastanut sellaisia asioita mitä tässä haetaan vain omassa parisuhteessa. Se on varmaan monen asian summa. Olen aika äijän näköinen nykyään. Harva alkaa kuittailla karvaiselle ukolle siitä ketä se panee ja minkä verran. Luulen, että jos joku kutsuisi minua lutkaksi niin se tuntisi itsekin olonsa aika typeräksi. Ja ei ole kohtua ja munasarjoja enkä pysty tulemaan raskaaksi. Se miksi naiset kohtaavat sellaista ympäri maailmaa liittyy minusta siihen raskaaksi tulemiseen. Naista, joka antaa kenelle tahansa mahdollisuuden siittää itsensä pidetään jollain tapaa moraaliltaan heikkona ja epäluotettavana. En voi kyllä itsekään sanoa, että pitäisin kauhean hienona ympäriinsä nussimista, teki sen sitten nainen tai mies.

Minä: Onko transmiesten slutsheimaaminen sinusta asia, josta pitää puhua?

Ville: Feministit huutamassa transmiesten slutsheimaamisesta on painajainen. Jos joku ikinä kutsuu minua lutkaksi, käsittelen sen asian niin, että hymähdän ja jatkan elämää. Ei liikuta minua.

Minä: Joo sama. Se on paras tapa suhtautua sellaiseen. Mietin hetken laitanko edes tätä osiota tekstiin, mutta menköön.



Yksi selkeimmistä linjoista feministisen transaktivismin suhteen on yritys erottaa keho sukupuolen käsitteestä. Voiko teistä miehuuden käsitteen erottaa mieskehosta?

Minä: Voi olla identiteetiltään mies, mutta sosiaalisella tasolla ei minusta voi olla mies ilman tietynlaista kehoa. Kun miehuutta lähdetään "laimentamaan" lisäämällä siihen yksitellen asioita kuten kuukautisia, rintoja, gynekologikäyntejä ja lopulta koko naiskeho ja tämä kruunataan vielä sillä, että käytökseltäänkin voi olla kuin täysin keskiarvoinen nainen, ei se enää ole miehuutta millään tasolla. Silloin on vain muutettu sana mies tarkoittamaan sitä mikä ennen tarkoitti naista. 

Ville: Samaa mieltä. Esimerkiksi minä olen mielestäni vain osittain mies genitaalieni kanssa. Se ei onneksi päälle näy, kumppanille kelpaan tällaisena ja isälle ja äidillekin olen heidän poikansa. Itse kyllä koen ne yhä vääriksi enkä vieläkään tiedä mitä tekisin niiden kanssa.

Miikka: Ei erilaisista miesten ja naisten ruumiinosista tule sukupuolineutraaleita sillä, että niiden hoetaan olevan sellaisia. Minusta on lapsellinen ajatus, että jotkut isot rinnat voisivat olla neutraalit tai vaikka miehekkäät. Se on sanan miehekkyys pahoinpitelemistä.



Sohaistaanpa kusiaispesää. Identiteetti, onko se pyhä? Pitääkö teistä miehen tai vaikka muunsukupuolisen, joka ei tarvitse mitään hoitoja identiteettiä kunnioittaa?

Miikka: En ole noiden ihmisten kanssa tekemisissä, koska minä en enää jaksa niiden juttuja. Kaipa ne muutenkin pyörivät omissa piireissään joissa tuollaista jaksetaan ymmärtää.

Ville: Ei identiteetti voi olla asia, josta ei voi keskustella ilman syytöksiä transfobiasta. Ehkä jos olisi olemassa joku identiteetti, joka kehittyy täysin erillään ympäröivästä maailmasta eikä yksilö voi sille mitään. Näin se ei minusta ole vaan aikuisilta ihmisiltä voidaan vaatia jonkinlaisia perusteluja ajattelulleen. Jos joku kokee olevansa mies, koska on maskuliininen ja tykkää miesten vaatteista, ei se minulle ole mies. En pidä sellaista identiteettiä järkevänä. Minulle transsukupuolisuuden määritelmä on kehon vääräksi kokemisessa. Minusta ilman kehon muuttamista ei ole mitään sosiaalisia muutoksia, joita poikatyttökin ei voisi halutessaan saada. Se miehen ja naisen väistämätön raja menee siinä ja sen aiheuttavat kehojen erot.

Miikka: Minusta tämä trans- ja identiteettihomma on vain räjähtänyt käsiin. Ensin oli transsukupuoliset miehet ja naiset, jotka kävivät hoidot. Kun meitä alettiin kohdella jotenkin inhimillisesti, yhtäkkiä ovista ja ikkunoista alkoi tulvia näitä feministejä, jotka halusivat myös jalkansa oven väliin. Nyt kikkeliä ei saisi sanoa miehen elimeksi eikä sukupuolista kohta varmaan edes puhua, koska kaikki on joidenkin identiteettiä loukkaavaa.

Minä: Tuo johtuu siitä, että feministinen konstruktioajattelu kohtasi transsukupuolisuuden. Lopputulos on järjetön aivosolmu, jossa sanojen muuttaminen muuttaa sosiaalisen sukupuolen ja todellisuuden. Ne ihmiset eivät ymmärrä, että se ei mene niin vaan biologia määrittää sosiaalista todellisuutta.

Ville: Lakkasin pitämästä heitä vakavasti otettavina siinä vaiheessa, kun alettiin puhua siitä, saako puhua mieskehosta tai saako olettaa jonkun sukupuolen tai sanoa jonkun näyttävän mieheltä. En edes halua tietää missä sfääreissä tällä hetkellä liikutaan.

Minä: Systeemi alistaa ja binääriset transsukupuoliset syrjii. Ei minkäänlaista kykyä miettiä voisiko sille, että ihmiset eivät ota tosissaan, että olet sukupuoleton olla joku muukin syy kuin joku alistava systeemi. Varsinkin, kun ei edes perustele asiaa millään muulla tavalla kuin hokemalla kuinka identiteettiäsi täytyy kunnioittaa. Minä ymmärrän sen, että halutaan tulla puhutelluksi jotenkin, mutta en sitä, että koko ympäröivän maailman pitää lakata puhumasta asioista jotenkin. Ja sekin olisi hyvä huomioida, että vaikka jotakuta puhutellaan sukupuolettomana, se ei tarkoita, että sitä pidetään sellaisena.

Miikka: Ne ovat kultti. Ainoa mitä olen enää aikaan toivonut on, että ne katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin.

Ville: Suurin osa siitä paskasta, jota transsukupuolisena saa niskaan nykyään on juuri tämän pääsiassa feministeistä koostuvan porukan vaatimusten seurausta. Ihmisellä voi olla epäbinäärinen tai ulkomuodon kanssa ristiriidassa oleva identiteetti, mutta sen pitäisi kyetä suhtautumaan asiaan järkevästi. Olen muutaman tavannut, jolla on ollut joku ymmärrys siitä, että maailma ei ala pyöriä hänen sukupuoliongelmansa ympärillä.

Minä: Minä en ymmärrä miksi me olemme jotain samaa porukkaa. Miksi on minun tehtäväni selittää miksi joku kokee olevansa esimerkiksi sukupuoleton, vaikka se ei tarvitse hoitoja, sillä on biologisesti ajatellen kiistattomasti sukupuoli eikä siinä sosiaalisestikaan ole mitään selitettävissä olevaa eroa naisiin tai miehiin verrattuna. Se, että minulle kehoni oli väärä enkä pystynyt elämään siinä seksuaalisena ja sukupuolisena olentona ei tarkoita, että minulla on mitään yhteistä näiden ihmisten kanssa. Meidän transsukupuolisuutemme ja sukupuolikäsityksemme ovat keskenään täysin eri ilmiöitä.



Mitä ajatuksia teissä herättävät tahot, jotka ajattelevat, että sukupuolenkorjaushoidot ovat haitallisia eikä niitä pitäisi saada, koska ilman niitäkin voi olla mies?

Ville: Pelottavin mahdollinen esimerkki siitä mihin feminismin sekaantuminen sukupuolivähemmistöjen asioihin on johtanut. Ei minulla olisi nykyistä parisuhdetta, mielenterveyttä, kaveripiiriä, seksuaalista elämää tai edes nykyisenkaltaista kykyä siihen ilman sukupuolenkorjaushoitoja. Ei sitä entistä voi millään tasolla verrata tähän elämään.

Miikka: Niin kauan kuin hörhöilevät keskenään, olkoot rauhassa. Minulle kun tulet sanomaan, että et tarvitse hoitoja niin poistan varmistimen.

Ville: Se aiheuttaa samanlaisen olon kuin diabeetikolle, jolta ollaan kieltämässä insuliini, koska joku homeopatiajengi haluaa uskoa tällaiseen idealistiseen maailmaansa. Ne eivät varmasti edes ymmärrä millaisiin tekoihin transsukupuoliset olisivat valmiita, jos ne yrittäisivät koskea hoitoihin. 

Minä: He parjaavat suomalaista translakia, koska meillä vaaditaan sterilisaatiota ja liitetään sukupuoli sitä kautta tietynlaiseen biologiaan, mutta kutsuvat maailman edistyneimmiksi sellaisia paikkoja, joissa saa ilmoittaa itse sukupuolensa, mutta hoitojen suhteen on puilla paljailla. Minulle tämä on sama asia kuin väittäisi, että homoilla on jotenkin paremmat oltavat maissa, joissa ihminen saa ilmoittaa itsensä jonnekin homorekisteriin, mutta ei ikinä varsinaisesti olla homo ja harrastaa homoseksiä. Se on aivan vinksahtanutta. Minä en tule koskaan ymmärtämään mikä sukupuoli oikein on näille ihmisille. Minä tiedän ainoastaan, että se on täysin eri asia kuin minulle.





Tyypillistä erinäisten feministiryhmien suhtautumista transmiehiin. Jos olet maskuliininen ja normien mukainen tai tarvitset leikkauksia, vihaat naisia.



Sukupuolen moninaisuus. Mitä ajatuksia sana teissä herättää?

Miikka: Allergisuutta. En halua millään tavalla liittää itseeni.

Minä: Tässä vähän aikaa sitten lehdessä joku mies kommentoi monikulttuuriuus-sanaa sanomalla, että mitä hemmetin monikulttuurisuutta hän edustaa ikänsä mansessa asuneena, miksi pitää keksiä tällaisia sanoja, joilla ei ole mitään tarkoitusta. Siitä tuli välitön mielleyhtymä sanaan sukupuolen moninaisuus. Mitä ihmeen sukupuolen moninaisuutta minä edustan? Ovatko kromosomini todella asia, joiden takia täytyy yhä väkisin luokitella minut joksikin moninaiseksi?

Ville: Minä olen varmasti genitaalieni vuoksi luokiteltavissa moninaiseksi. Ja minä vihaan sitä. Olen onnellinen niin kauan, kun saan olla mies muiden joukossa. Heti, kun joku tulee inttämään jotain moninaisuudesta tai luokittelemaan minut millään tavalla pois kategoriasta tavalliset miehet alkaa ahdistaa. En minä halua olla mikään vitun sukupuoleltaan moninainen vaan tavallinen mies. Tai ihan sama, vaikka olisin vammainen mies, sekin olisi parempi.

Minä: Minä kutsun itseäni mieluummin sukupuolivammaiseksi kuin sukupuoleltaan moninaiseksi.

Miikka: Tästä mieskategorian ulkopuolelle laskemisesta tulevat mieleen Iltalehden otsikot siitä kuinka heteroiden pitäisi ottaa oppia homoilta ja sukupuolivähemmistöiltä ja kokeilla anaaliseksiä. Me sukupuolivähemmistöt emme ole heteroita ja harrastamme aina anaaliseksiä. Mitä helvettiä?

Minä: Sama on oman inhokkitermini panseksuaali kanssa. Jos tykkäätte transsukupuolisesta, olette panseksuaaleja, koska he eivät ole miehiä tai naisia ja tarvitaan ihan oma terminsä. Termi ei edes kerro mitään ihmisen suuntautumisesta. Se voi olla ihan hyvin käytännössä homomies tai heteromies, joka tiedostaa tykkäävänsä myös prosessin läpikäyneitä normatiivisista transnaisista tai -miehistä, tai samankaltaisista intersukupuolisista miehistä tai naisista, mutta pitää nyt vain kuvata itseään jollain omaa suvaitsevaisuutta alleviivaavalla turhaketermillä.

Tämä sukupuolen moninaisuuskin oli varmaan alunperin kaunis ihmislaijin sukupuolivariaatioita tarkoittava ajatus, mutta sitten tuli se höyrypääporukka, joka pilaa aina kaiken. Nyt heidän elämäntehtävänsä on moninaistaa väkisin kaikki sellainenkin, mikä ei sitä ole.



Mitä te ajattelette sukupuolirooleista ja niistä käytävästä keskustelusta?

Ville: Olen väsynyt siihen millainen kuva transsukupuolisista on maalattu julkisuudessa tiettyjen tahojen toimesta. Luin haastattelun saamelaisesta, joka sanoi, että saamelaisaktivistit ovat luoneet heistä kuvan sellaisina kaikesta valittajina, että se vaikeuttaa jo elämää. Minulle on sanottu joskus ihan samoin. "Vau, ihan normaali transsukupuolinen". Ei transsukupuolisuus tarkoita, että sukupuoliroolit ahdistavat. Kumppanin suvussa on hyvin perinteiset sukupuoliroolit. Kun ollaan yhdessä, miehet tekevät miesten työt ja naiset naisten. Viihdyn siellä loistavasti. 

Miikka: Minulle on myös sanottu noin. Tai jälkeen päin tutustumisen sanottu, että oli kauheat ennakoluulot tutustuessa, kun kuuli jostain, että olen trans, mutta että olenkin ihan tavallinen.

Minä: Feministit ovat väittäneet jo todella pitkään transsukupuolisuuden johtuvan vain ahdistavista sukupuolirooleista, mikä on täysin harhainen käsitys ja luonut tämän käsityksen transsukupuolisista. Huvittavin asia näissä normeja purkavissa ja stereotypioita vastustavissa on se, että ne eivät ymmärrä mistä ne syntyvät. He luovat olemassaolollaan uusia normeja, jotka ovat niistä poikkeaville aivan yhtä perseestä. Moni kärsii nykyisistä transnormeista enemmän kuin edellisistä.

Miikka: Minua ärsyttää, että tullaan puhumaan sukupuolinormeista koska olen transsukupuolinen. Ne eivät kiinnosta minua mitenkään. En minä niiden takia sukupuolta korjannut. 

Minä: Minä olen jo ajat sitten väsynyt kuuntelemaan sitä. Kerran tokaisin prosessin alkuaikoina baarissa yhdelle ukolle, joka alkoi avautua minulle siitä kuinka se maskuliinisuuden vaatimus ahdistaa häntä, että no sittenpä ahdistaa, minua ei. Sen jälkeen katsoin, kun hän punehtui ja nautin.




                                  Mieti sitä.



Feministejä syytetään joskus miesvihasta. Mitä mieltä te olette asiasta?

Ville: Eivät kaikki feministit ole mitään miesvihaajia, mutta on oma porukkansa, joka on juuri sitä. Ne, joille kaikki hyvät jätkät, brot ja muut vastaavat miesten kesken positiiviset ilmaisut ovat kirosanoja, jotka pitäisi hävittää maailmasta. Se joukko on tosi läpinäkyvällä tavalla katkeraa ja raskasta.

Miikka: Ja äijät. 

Minä: Äijyys tuntuu olevan synonyymi idiootille. Minusta siinä on paljon positiivista. Äijät ovat henkisesti ja fyysisesti vahvoja eikä niitä lannista jos tukka lähtee päästä tai saa turpaansa. Paljon on omasta prosessista kestetty miettimällä, että äijät eivät muutamasta arvesta ruikuta.

Ville: Niiden käsitys siitä mikä on naisvihaa on mennyt överiksi. Esimerkiksi se miten he arvostelevat homomiehiä siitä, että ne ihannoivat maskuliinisuutta kumppaneissa. En ymmärrä mikä joku feministi on arvostelemaan mitä homomiehet haluavat. Tai mikä hän on määrittelemään millainen suhde minulla saa olla miespuolisiin kavereihini?

Miikka: Joillain feministeillä on ihan tasapainoinen suhde miessukupuoleen, mutta painotus on siellä miesten ja maskuliinisten ominaisuuksien arvostelemisessa ja hävittämisessä. Olisihan naisissakin negatiivisia piirteitä, joita voisi arvostella.

Ville: Se keskustelu mitä ne käyvät miehistä on melkein aina naisnäkökulmasta ja negatiivista. Facessa olen joskus selannut feministiryhmiä uteliaisuudesta. Miehiin keskittyvä ryhmä oli täynnä naisilta tulevia kysymyksiä siitä miksi miehet sitä ja tätä. Ei merkkiäkään mistään miesten kesken käydyistä keskusteluista maskuliinisuuteen liittyen, eikä ilon kautta. Miesten vain pitäisi lakata olemasta miehiä ja maskuliinisia, koska kaikki niiden ominaisuudet ovat huonoja. Minua ei ainakaan kiinnosta muuttaa itseäni ja käytöstäni yhtään naisellisemmaksi siksi, että jonkun naisen mielestä olen vääränlainen mies. Siinähän vinkuu.

Minä: Minäkään en ymmärrä nykymiehiä, jotka ovat heti anteeksipyytelemässä, kun joku feministi on kertomassa heille, että heidän pitäisi itkeä, puhua tunteistaan avoimesti, käyttää naisten vaatteita tai mitä tahansa. Miksi pitäisi? Mieshän on parhaimmillaan silloin, kun se on Mies.




HLBT-väkeen ei joidenkin mielikuvissa kuulu machoja. Mitähän homo- ja transskenen karhut ja bodarit sanovat?



Transeksklusiiviset radikaalifeministit/pillufeministit/gender-kriittiset feministit jne. Mitä ajatuksia porukka herättää teissä?

Miikka: Minä tunnen sillä tavalla empatiaa heitä kohtaan, että en jaksaisi itsekään katsella viittä minuuttia minkään feministiryhmän menoa, jossa ei saa olettaa sukupuolia tai edes puhua niistä. Valitettavasti tämä kriittisyys ei heillä kosketa omia asioita eli muuten ovat aivan yhtä dingdong kuin muutkin feministit.

Minä: Minua huvittaa, kun jotkut olettavat heidän olevan jotain "vanhoja järkeviä feministejä" koska he vastustavat transsukupuolisia. Hehän ovat pääasiassa aivan sekopäisiä radikaalifeministisiä sukupuolineutralisteja. Sukupuoli on penis tai vagina ja mitään muita sukupuolieroja ei ole, vaikka tiede sanoisi mitä. Edes sukupuoli-identiteettiä ei ole olemassa, vaikka ihmiset ympärillä pystyvät järjestelmällisesti määrittelemään sukupuolensa. Aivan täyttä maapallo on litteä-kamaa koko joukko.

Ville: Jos pitäisi nimetä joku porukka, joka edustaa sellaista irvikuvaa siitä mitä feminismi oli joskus niin se on tämä. Kaikki maan päällä olemassa oleva on naisvihaa. Transsukupuolisten ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolokin on naisvihaa. Keksityt sukupuoliroolit ovat syy heidän olemassaoloonsa ja sukupuolet lakkaavat sosiaalisesti olemasta, kun halutaan. Karvainen transukko ja cisnainen ovat sama asia ja niiden asioita voidaan ajaa yhdessä, jos niillä on pillu. Päätä särkee, kun miettii mitä ihmisellä liikkuu päässä, että se voi uskoa tuollaiseen.

Minä: Minusta terfit ovat vain pintaraapaisu siitä, miten ongelmallinen ja vaikea asia transsukupuolisuus todellisuudessa on monille nykyfeministeille. Se aate on aivan täynnä ihmisiä, jotka haluavat uskoa lapselliseen maailmaansa, jossa sukupuolieroja ei ole olemassa tai sukupuoli ei vaikuta ihmisen elämään muuten kuin ihmisten keksimien normien kautta. Ja se on aivan täyttä paskaa. Todellisuus on se, että pöllö syö hiiren sen kehon takia eikä vaikuta, vaikka hiirtä kuinka vituttaisi.



Jotkut sanovat, että feministeillä on usein itsellään vaikea tai epäterve suhde naiseuteen. Mitä mieltä olette?

Minä: Feministit puhuvat paljon siitä, että miehet ovat hukassa itsensä kanssa, mutta minusta näyttää usein siltä, että naiset ovat vielä enemmän hukassa. 

Miikka: Se ajatusmaailma on niillä jotenkin sellainen, että naisella on oikeus olla naisellinen ja saada kokea itsensä sellaiseksi, mutta jos mies haluaa kokea olevansa mies ja maskuliininen, hän on alistava sika. 

Ville: En ole ikinä ymmärtänyt sitä joukkoa, joka saa raivokohtauksen jos joku pyytää heitä keittämään kahvia, jos he seisovat jossain tyhjän panttina. Ei minulla tee tiukkaakaan hoitaa sellaista. En koe olevani yhtään vähemmän mies tai alistettu jos autan muita. Ja toinen on tytöttely. Jos joku vanhempi ihminen sanoo minua pojaksi, ei minua kiinnosta. Minähän olen sen näkökulmasta vain poikanen.

Minä: Minä törmäsin instassa yhteen naiseen, joka veti kauheat kilarit, kun joku mies oli tarjoutunut nostamaan sille heinäpaaleja apuna. Haukkui kaikki toisin kokevat naiset häpeäksi naissukupuolelle. Sitä keskustelua seuratessa ei voinut kuin ihmetellä mikä ihme sitä naista vaivaa. Voisi ajatella, että joku sukupuoliristiriitainen käyttäytyisi tuolla tavalla ennen prosessia kun ahdistaisi helvetisti, mutta kun emme mekään tee niin.

Miikka: Nykyisin kun tapaa naisen, joka osaa ottaa kohteliaisuutena sen, kun sille tarjoaa apua ja joka on naisellinen niin sitä ihailee ihan kauheasti. 

Minä: Kyllä. Nainen, joka on naisellinen ja jonka seurassa saa tuntea itsensä miehekkääksi on ihana olento.

Ville: Sellaisten naisten seurassa, jotka ovat itse naisellisia ja jotka selkeästi pitävät sinun maskuliinisuudestasi on helppo ymmärtää mitä heteromiehet näkevät naisissa.



Koetteko te, että feminismi voisi olla kaikkien asioita ajava tasa-arvon aate?

Ville: Ajatus, että aate, jonka kannattajat ovat pääosin naisia voisi koskaan ajaa toisen sukupuolen edustajien asioita tasapuolisesti on suuruudenhullu. Jos tällainen onnistuisi niin miksi naisia tarvitaan päättäviin elimiin yhteiskunnassa? Eikö kaikki ollut ihan hyvin, kun miehet sohlasivat siellä keskenään?

Miikka: En. Enkä minä tiedä onko se enää naistenkaan aate. Enemmän tuo on nykyisin noiden sukupuolesta ahdistuneiden juttu.

Minä: Sukupuolet ovat erilaisia ja se, että feminismi on naisten ja ehkä laajemmin feminiinisten ihmisten aate näkyy siinä niin selvästi, että en ymmärrä miten sitä voi olla näkemättä. Toksinen maskuliinisuus, feminiinisyyden aliarvostaminen, pillufeminismi, menkkaseksismi. Koko aate huokuu naisten arvoja ja feminiinisyyttä. Arvostaisin feministejä paljon enemmän, jos he ymmärtäisivät asian eivätkä edes yrittäisi väittää olevansa jotain kaikkien janoisten sankareita.



Minkä feminismissä pitäisi olla toisin, että voisitte nähdä aatteen enemmän omananne?

Miikka: Minua ei kiinnosta mikään siihen liittyvä. Kannatan tasa-arvoa, mutta en näe koko aatetta omaa elämääni suuresti koskevana aihepiireineen. 

Ville: Tämä on kuin esittäisi feministeille kysymyksen miten he näkisivät miesasiamiesten jutut enemmän ominaan. Minä en usko, että feminismin kaltainen aate edes voisi ajaa transmiesten asioita saamatta meitä näyttämään muuta kuin joukolta, jonka täti taluttaa hiekkalaatikolle poikien kanssa ja käskee olemaan kiusaamatta. Kyllä sinne on ihan itse mentävä sekaan ja lunastettava paikkansa. Jos he haluaisivat edes yrittää, heidän pitäisi lakata käsittelemästä vain pienen marginaaliporukan asioita, heittää omat normikompleksinsa helvettiin ja viimeiseksi alkaa käsitellä transpoikia omana ihmisryhmänään täysin omine tarpeineen, ei minään joukkona josta puhutaan jonkun cistyttöjä käsittelevän jutun sivulauseessa "tyttöinä, jotka kokevat olevansa poikia". Olen aivan varma, että he ryssisivät senkin, koska he eivät vain ymmärrä. Ei feminismillä ole minulle mitään annettavaa. Enemmän näen sen pahentaneen transsukupuolisten asioita viime vuosina.

Minä: Minulle siinä on kyse pohjimmiltaan sosiaalisesta konstruktionismista. Sen ajatusmaailman päälle rakentuu melkein kaikki nykyfeminismiin liittyvä harhaisuus sukupuoliasioissa. Jos he ymmärtäisivät edes jotenkin biologian asettamat realiteetit, aate olisi edes jotenkin uskottava. Silloin se olisi jo hyvin erilainen kuin nykyään. Sinä päivänä, kun he alkavat puhua asioista tavalla, jota minä kaipaan, ne ihmiset, jotka sen parissa pyörivät tällä hetkellä eivät enää koe sitä omakseen. Muuten olen samaa mieltä kuin Ville.

Ville: Sitten vielä se, että pitäisi puolustaa kaikkia maailman vähemmistöjä. Minä en tiedä mitään rasismista suomessa enkä edes aio alkaa puhua aiheesta, josta en ole perillä. En aio alkaa kantaa kaikkien ihmisten ongelmia harteillani, kun omissakin on ihan riittävästi.

Minä: No tuota jeesusmentaliteettia minä tarkoitin sillä, että ollaan olevinaan kaikkien janoisten sankareita. Samaan aikaan puolet näiden väestöryhmien edustajista toivoo, että nämä ihmiset lakkaisivat sotkeutumasta heidän asioihinsa. 



Onko vielä jotain sanottavaa?

Miikka: Ei oikeastaan. 

Ville: Haluan sanoa ihmisille, että kaikki mitä joku feministi sanoo transsukupuolisista ei ole totta. He väittävät transfobisiksi monia heidän omia käsityksiään vastoin olevia asioita, jotka eivät ole transfobisia ylivoimaisesti suurimmasta osasta transsukupuolisia. 

Minä: Ja monet feministit ovat oikeasti vain täysin pihalla siitä mikä on sukupuoli tai mitä on transsukupuolisuus.