Transsukupuolisten uhriuttamisesta ja siitä, miksi keho ei ole vain keho


On olemassa ihmisiä, usein tietyntyyppisiä feministisiä aktivisteja, jotka katsovat olevansa jonkinlainen järjestelmän uhreja. Tämä liittyy transsukupuolisuuteen sitä kautta, että tämä ihmisryhmä väittää yleensä myös transsukupuolisten olevan tämän järjestelmän uhreja. Osa heistä on itse transsukupuolisia, osa transvastaisia.

Nämä ihmiset uskovat transsukupuolisuuden tai sukupuolidysforian olevan seurausta syrjinnästä. He väittävät, että ei ole olemassa mitään aivojen sukupuoliominaisuuksia, jotka olisivat naisilla ja miehillä pääosin erilaisia, ja joka voisi selittää transsukupuolisten poikkeusyksilöiden olemassaolon ja kyvyttömyyden sopeutua sukupuoleen, johon ylivoimainen valtaosa ihmisistä sopeutuu suuremmitta ongelmitta.

He väittävät, että transsukupuolisuus ja kehodysforia ovat seurausta syrjinnästä, ahtaista sukupuolinormeista ja muista vastaavista seikoista, jotka aiheuttaa heidän näkemyksissään yleensä patriarkaatti tai joku muu vastaava ihmisiä alistava järjestelmä.

Heillä on näkemys, että sosiaalinen sukupuoli on pelkkä sosiaalinen rakennelma, joka voisi olla täysin toisenlainen ja jos se olisi toisenlainen, transsukupuolisten asiat olisivat toisin. Transsukupuoliset eivät olisi transsukupuolisia, koska sukupuoli ja keho ei rajoittaisi heitä.

Toinen vaihtoehtoinen näkemys, jota heiltä kuulee on, että transsukupuoliset olisivat yhä transsukupuolisia, mutta he eivät tuntisi kehodysforiaa eivätkä tarvitsisi sukupuolenkorjaushoitojoa. He eläisivät tyytyväisinä jonkinlaisessa kulttuurissa, jossa yksilön sukupuoli ja sosiaalinen todellisuus määrittyisi pelkästään oman kokemuksen perusteella.



Henkilökohtainen mielipiteeni näiden ihmisten maailmankuvasta ja näkemyksistä on yksinkertaisesti se, että he ovat väärässä. Transsukupuoliset eivät ole minkään mielivaltaisen järjestelmän uhreja, eikä maailma ole koskaan ollut, tai voi olla sellainen sosiaalisesti sukupuoleton onnela kuin nämä ihmiset haluaisivat sen olevan. 

Kun lähdetään purkamaan sitä, miksi heidän uskomuksensa asioista ovat vääriä, tärkein huomioitava seikka on sukupuolen kehollinen osuus. Näiden ihmisten ajattelun perusta on, että keholla ei voi oikeuttaa minkäänlaista yksilön kohtelua, tai että keho ei vaikuta mihinkään sosiaaliseen muuten kuin opittujen normien kautta. Heille keho on ainoastaan keho ja sitä sen tulisi olla myös muille.

Mutta onko keho todella vain keho, kuten nämä ihmiset uskovat? 

Yksiselitteinen vastaukseni tähän on ei. Keho ei missään nimessä ole vain keho. Se on objekti, jonka kautta määrittyy millaisina meidät koetaan. Sen ominaisuuksien kautta määrittyy väistämätön sosiaalinen todellisuus.

Otetaan ensin havainnollistavaksi esimerkiksi eläin, vaikkapa kettu. Jos kettu ei olisikaan pieni ja punaruskea vaan keltasilmäinen, säkäkorkeudeltaan yli metrin ja väriltään musta, olisiko se meille yhä kettu? Sen nimi voisi kyllä olla yhä kettu, se voisi yhä käyttäytyä kuten tuntemamme kettu, mutta se ei taatusti edustaisi enää juuri mitään siitä, mitä punaruskea ja pieni kettu meille edustaa. 

Sen kohtaaminen hämärässä metsässä olisi mieleen painuva kokemus. Siihen suhtauduttaisiin paljon varautuneemmin, vaikka se ei käytökseltään eroaisi nykyisestä ketusta. Sen pelkkä fysiologinen koko saisi meidät miettimään, että mitä jos se jostain syystä hyökkääkin. Se koettaisiin puhtaasti kehonsa kautta täysin toisella tavalla kuin pieni ja punaruskea kettu, jonka koko olemus hohkaa vaarattomuutta ihmiselle. Kettu on kettu ja karhu on karhu, koska niillä on sekä niiden psyykiset että fysiologiset ominaisuudet. Jos kumpi tahansa seikka muuttuisi, ne olisivat myös sosiaalisesti eri asioita.

Otetaan toinen esimerkki. Menet koputtamaan vieraaseen oveen. Oven takana haukkuu koira. Onko suhtautumisesi siihen ja tilanteeseen sama, jos sen haukku on lattianrajasta tulevaa kimeää räksytystä ja jos se tulee metrin korkeudelta sellaisella mataluudella ja voimakkuudella, että ikkunat tärisevät? Ei ole. Tämä johtuu täysin oven takana olevan koiran fysiologisista ominaisuuksista. Ei siitä, että joku mielivaltainen järjestelmä takoi aivoihimme valheellisesti, että sakemanni on vaarallisempi kuin kääpiökoira.

Siirrytään ihmisiin. Olet yksin mökillä pimeällä, kun pihallesi ilmestyy joku riehumaan ja potkimaan autoasi. Ensimmäisessä tapauksessa hän on 145 cm pitkä, pieni ja hentoääninen nainen ja toisessa tapauksessa hän on kaksimetrinen miespuolinen kehonrakentaja, joka joutuu tulemaan ovesta sisään kumartumallla ja kääntymällä sivuttain, koska muuten hartiat eivät mahdu. 

Luuletko, että ihmiset suhtautuvat näihin ihmisiin samalla tavalla, koska se olisi sosiaalisesti tasavertaista ja nainen saattaisi kokea ikäväksi, että häntä ei koeta yhtä suurena uhkana kuin miestä? Eivät suhtaudu. Paljon suurempi osa menee ulos puolustamaan autoaan poliisia odottelematta ensimmäisessä tapauksessa kuin jälkimmäisessä. Syy on riehujien kehoissa.

Kumman luulet ihmisten haluavan ennemmin kohdata pimeällä kadulla yksin kulkiessaan, miehen vai naisen? Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät olisi koskaan nähneet naista kokisivat keskimääräisen naisen ensisilmäyksellä vähemmän uhkaavaksi jo aivan pelkästään tämän kehon viestittämien asioiden perusteella.

Odotatko, että koittaa päivä, kun heteromies alkaa hymyillä ja lirkutella toiselle sattumalta tapaamalleen miehelle kuten kauniille naiselle? Sellaista päivää ei tule aivan lähitulevaisuudessa. Se johtuu täysin naisten kehollisista ominaisuuksista, jotka vetoavat heteromiehiin.

Odotatko, että tulee päivä, kun naiset alkavat suhtautua heteromiehiin samanlaisina potentiaalisina kilpailijoina kuin heteronaisiin, eikä miesten saunailtaan yksinään menevä nainen enää herätä miesten puolisoissa yhtään enempää närää kuin sinne menevä mies?

Tämä sama ilmiö voidaan toistaa miljoonassa eri tilanteessa ja tulos on lähes aina sama. Naista ei koeta kuten miestä eikä naisiin ja miehiin siksi suhtauduta samoin. On tuskin olemassa yhtään eläinlajia, jonka keskuudessa naaraat suhtautuisivat uroksiin kuten naaraisiin ja toisin päin. Se pätee myös ihmislajiin. 

Kehot vaikuttavat väistämättä siihen miten meihin suhtaudutaan eri tilanteissa, halusimme tai emme. Olemme biologisia organismeja, joiden käytöstä ja suhtautumista muihin erilaisissa tilanteissa määrittävät myös heidän kehojensa ominaisuudet. Tätä asiaa ei voi muuttaa.

Ja tässä hyvät lukijat on syy siihen, miksi fysiologinen sukupuolenkorjausprosessi on käytävä. Jos haluaa saada sosiaalisesti vähänkään cissukupuolista naista tai miestä vastaavan elämän, muuta vaihtoehtoa kuin kehon muuttaminen ei ole. Nainen ei voi koskaan olla sosiaalisesti mies, vaikka muutettaisiin puhuttelutermiä tai sanottaisiin, että voithan sinäkin olla henkisesti äijämäinen ja nyrkkeillä. Se, että jossain kulttuurissa punainen voi olla poikien väri ja jossain taas sininen ei voi kumota sitä, että on asioita, jotka ovat samoin joka kulttuurissa.



Minulle henkilökohtaisesti on sanottu näiden transsukupuolisten uhriuttamista harrastavien tahojen osalta monenlaisia asioita. Seksuaalisuuteni ei voi oikeasti olla yhtään erilainen kuin cisnaisilla enkä tarvitse oikeasti penistä, täti tietää kyllä minua paremmin, että patriarkaatti on aivopessyt minut ja vihaan siksi kehoani. 

Että minun ei pitäisi korjata sukupuoltani vaan liittyä taisteluun sukupuolikäsityksiä vastaan niin, että sosiaaliset sukupuolet lakkaisivat kokonaan olemasta ja olisimme kaikki vain ihmisiä. Että koko sukupuoli on pelkkä konstruktio. Olen nauranut heille. Miksi ihmeessä liittyisin taisteluun tuulimyllyjä vastaan? Enhän minä itsekään pysty kokemaan naisia kuten miehiä, tai toisin päin. Enhän minä pysty kokemaan edes mennyttä itseäni ulkomuotoineen kuten koe itseni nyt.

Minä en ole minkään kuvitteellisen järjestelmän uhri. Olen yksilö, joka sattui syntymään maailmaan sellaisilla ominaisuuksilla varustettuna, että minusta tuli transsukupuolinen. Sosiaaliset seikat ovat luultavasti yksi tekijä tässä, mutta sillä ei ole merkitystä, koska niitä sosiaalisia seikkoja, jotka määrittävät sukupuoliasioita ei voida lakkauttaa eikä muuttaa täysin mielivaltaisesti.

Maailmaa, jossa transsukupuoliset jonkinlaisina uhreina näkevien tahojen ajama, jonkinlainen kehollisen olemuksen ohi menevä sosiaalinen oikeus olla mies tai nainen toteutuisi ja yksilö voisi tulla kohdelluksi sosiaalisesti täysin vastaavasti kuin toisenlaisen kehon omistaja pelkästään henkilötunnusta muuttamalla ei ole olemassa. 

Eikä sitä tule olemaan olemassa ennen kuin lajimme on muuttunut kehollisesti sukupuolettomaksi ja seksuaalisesti haluttomaksi näiden ominaisuuksien muuttuessa turhiksi lisääntymisen koneellistuttua. Kritisoimieni tahojen ajama sosiaalinen sukupuolineutraalius on yksinkertaisesti pelkkä idealistinen haavekuva, joka ei voi toteutua.