Trapped in your body - Sukupuoli on vankila, jota ei suunniteltu vapauttamaan meitä

Transsukupuolisilla, jotka korjaavat fyysistä sukupuoltaan on ollut tapana käyttää erilaisia kielikuvia, joilla he ovat kuvailleet sukupuoliristiriitaansa. Näistä tutuimpia ovat varmasti toteamukset "vankina väärässä vartalossa" ja "syntynyt väärään vartaloon/sukupuoleen". 

Jotkut feministit ovat kyseenalaistaneet nämä näkemykset ja esittäneet, että transsukupuoliset eivät olisikaan vartaloidensa vankeja vaan sen, miten heidät nähdään. Tätä he taas pitävät sosiaalisena rakennelmana. Tämä näkemys on saavuttanut suosiota transgender-ihmisten parissa, jotka eivät koe vartaloaan vääräksi, mutta jotka uskovat silti olevansa sama asia kuin transsukupuoliset. (He eivät ole.) 

Meidät vartalomme vääriksi kokeneet transsukupuoliset on sysätty viimeisen kymmenen vuoden aikana täysin syrjään feminismiin perustuvan transaktivismin tieltä. Näkemyksiämme ja erityisesti niistä rakennettuja olkiukkoja on pilkattu sen verran, että koen tarpeelliseksi nostaa kissan pöydälle ja puolustaa vanhojen transsukupuolistem näkemystä siitä, että sukupuoli on vankila.

Väitän, että me vartaloitamme vankiloina pitäneet olemme aina olleet ikävällä tavalla oikeassa sukupuolen todellisesta luonteesta. Ihmiset, jotka kokevat, että vartalo ei rajoita ovat idealisteja ja ovat aina olleet väärässä.

Me kaikki olemme vartaloidemme vankeja

Feminismissä asiaa lähestytään väittämällä, että emme ole vartaloidemme vankeja, vaan sosiaalisen todellisuutemme. Tässä unohtuu, että ihmiselle ei kasva penistä eivätkä hänen kehonsa kyvyt muutu, vaikka hänen sosiaalinen todellisuutensa olisi millainen. Hän on siis fyysisesti kehonsa vanki.

Myös sosiaalinen todellisuutemme sukupuolisina olentoina määrittyy fyysisten realiteettiemme kautta. Meillä ei ole olemassa sosiaalista ja fyysistä todellisuutta, jotka muodostuisivat täysin erillään toisistaan.

Jos näin olisi, ihminen voisi tulla nähdyksi peniksellisenä, vaikka hänellä ei ole penistä. Hän voisi tulla sellaisten ihmisten seksuaalisesti haluamaksi, jotka haluavat seksuaalisesti vain peniksellisiä ihmisiä. Nainen voisi vartaloaan muuttamatta mennä homobaariin ja tulla siellä kohdelluksi ja seksuaalisesti halutuksi homomiehenä. Nainen voisi olla yhtä iso ja uhkaava kuin mies, vaikka hän on pienempi eikä hänellä ole penistä, jolla hän voi raiskata. Mies voisi osallistua naisten urheilusarjoihin, eikä kukaan näkisi tässä ongelmaa. 

Useimmat asiat, joissa miehet ja naiset nähdään erilaisina johtuvat fyysisistä eroista. On epä-älyllistä haluta olla fyysisesti jotain, mutta sosiaalisesti jotain aivan muuta. Vain muuttamalla fyysistä voi muuttaa fyysisestä seuraavaa sukupuoleen liittyvää sosiaalista todellisuutta.

Sukupuoli ei vapauta ihmistä

Feministit ajattelevat, että sukupuolen kuuluisi olla tasa-arvoinen, vapauttava ja ihana ominaisuus. Jos näin ei ole, vika on heidän mielestään yhteiskunnan rakenteissa ja ahtaissa sukupuolikäsityksissä. Tässä feministit ovat valitettavasti erehtyneet pahasti. 

Sukupuolen olemassaolon tarkoitus ei ole missään määrin ihmisen vapauttaminen. Sen olemassaolon tarkoitus on lisääntyminen. Kaikki sukupuolessa liittyy siihen. Se kokeeko joku sukupuolensa ihanaksi tai vapauttavaksi on luonnossa täysin yhdentekevää. Kärsimyksellä ei ole väliä. Riittää, että lisääntymistä tapahtuu. 

Aikuiseksi naiseksi kehittynyt yksilö voi kokea, että on rasittavaa, että miehet eivät pidä pelkkänä ihmisenä vaan haluavat seksuaalisesti. Hän voi ajatella, että vika on yhteiskunnassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vika todella on yhteiskunnassa sen enempää kuin silloin, jos jääkarhu syö meidät, vaikka emme haluaisi olla sille saalis. Sukupuolen on tarkoituskin toimia niin, että aikuinen nainen kiinnostaa miehiä seksuaalisesti. Se johtaa todennäköisemmin lisääntymiseen kuin se, että nainen voisi itse päättää, miten mies saa hänet kokea.

Sitä, että sukupuoli rajoittaa ihmisiä vastustetaan usein toteamalla, että ei itse koeta sen rajoittavan itseä mitenkään. 

Koska meille transsukupuolisille aina sanotaan, että meidän subjektiivisia kokemuksiamme on voitava kyseenalaistaa, muistutan, että muidenkin subjektiivisia kokemuksia on voitava kyseenalaistaa. Asiat eivät aina mene niin, että vähemmistöt ovat väärässä ja enemmistö näkee asiat kirkkaalla tavalla. Esimerkiksi masentuneiden on väitetty näkevän maailman sairaalla tavalla, mutta myöhemmin on esitetty, että juuri he näkevät maailman realistisemmalla tavalla. Ei-masentuneet näkevät sen valheellisen positiivisena, jotta he kestäisivät elämäänsä masentumatta.

Kun feministi väittää, että hänen naiseutensa ei rajoita häntä mitenkään, se on kokemus, mutta ei totuus. 

Jos hänet työnnetään esimerkiksi alas kalliolta ja hän yrittää pelastaa itsensä räpyttämällä käsiään ja lentämällä, hän ymmärtää nopeasti, että hänen vartalonsa rajoittaa häntä. Se ei pysty lentämään, vaikka hän haluaisi. Syy sille, että hän ei koe vartalonsa rajoittavan häntä muussa elämässään on siinä, että hän ei halua mitään, mitä hänen vartalollaan ei voi tehdä. Tämä saa hänet sokaistumaan asioiden todelliselle luonteelle.

Väite, että vartalo ei rajoita, koska ei halua mitään, mitä sillä ei voi tehdä on kuin väittäisi, että vankilassa oleminen ei rajoita, koska yksilö haluaakin vain istua vankilassa. Totuus paljastuu, kun haluaa jotain muuta.

Me, jotka olemme pienestä saakka halunneet olla ja tehdä asioita, joita emme ole olleet ja joita kehoillamme ei ole voinut tehdä olemme aina nähneet sukupuolen luonteen näitä ihmisiä realistisemmalla tavalla.

Ihmiskeho on kaukana täydellisestä

Yhteiskuntamme on rakennettu satutarinalle sukupuolen reiluudesta ja tasavertaisuudesta. Tämän tarinan keskellä kasvaneiden ihmisten on vaikea ymmärtää, miksi lääketieteen kehittyminen on nopeasti johtanut siihen, että kehon eri ominaisuuksia - mukaan lukien sukupuolta - halutaan kasvavissa määrin muuttaa. 

Selityksiä asialle yritetään etsiä naisvihamielisistä patriarkaateista, ahtaista sukupuolirooleista, traumoista tai erilaisista ideologioista, joista monet sukupuolenkorjaushoidot läpi käyneet eivät edes allekirjoita. Mikään näistä ei ole perimmäinen syy sille, että sukupuolta halutaan muuttaa. Syy on siellä, mistä se todennäköisimmin löytyy eli sukupuolessa itsessään. Se on ominaisuutena kaukana siitä kaikesta ihanasta, joka siihen halutaan liittää.

Ihmislajin sukupuoli on eri lajien keskuudessakin melko epäreilu ja epätasavertainen. Seuraavista kappaleista osa on tosiasioita, osa omia subjektiivisia kokemuksiani ja ne koskevat cissukupuolisia. 

Ihmisnainen kantaa vartalossaan kaiken lisääntymiseen liittyvän ikävän ja raskaan. Hänellä on kivuliaat ja vaivalloiset kuukautiset, joita monilla muilla lajeilla ei ole. Hän synnyttää ja venyttää vatsanahkansa. Hän imettää ja kärsii miehiä monta kertaa enemmän hiivatulehduksista. 

Seksin harrastaminen sattuu naiseen paljon useammin kuin mieheen. Orgasmin saaminen on paljon vaikeampaa kuin miehellä. Se on lisääntymisen kannalta merkityksetön ominaisuus, toisin kuin miehen orgasmi, joka yleensä tapahtuu ejakulaation yhteydessä. Naisen seksuaalinen kanssakäyminen on muutenkin paljon rajoitetumpaa. Mies pystyy sekä penetroimaan että olemaan penetroitavana ja eturauhasesta on siinä apua. Nainen pystyy vain toiseen. Miehen sukuelimet ovat helpommat käsitellä, koska ne ovat kehosta ulkona ja kooltaan suurempia. 

Ihmiselle, joka haluaa penetroida toisia klitoris on lähinnä surkastunut, epäkäytännöllinen versio peniksestä. Kun klitoris kasvaa testosteronin käytön seurauksena, jo muutaman sentin kasvun jälkeen huomaa, miten paljon käytännöllisempi se on. Tästä syystä esimerkiksi lesboseksi on itselleni täysin käsittämätön konsepti. Jopa homomiesten välisen seksin mielekkyys on paljon helpompi ymmärtää kuin se, että joku haluaa käyttää seksissä sormia tai leluja, kun voisi käyttää penistä.

Joskus näkee kysyttävän, miksi peniksistä puhutaan letkeästi ja iloisesti, mutta vaginoista ei. Siksi, että penis edustaa nautintoa ja vapautta lisääntymisen vaivoista. Vagina edustaa melko pitkälti päinvastaista. Vaikka molemmat ovat sukuelimiä, niillä on vähän tekemistä toistensa kanssa.

Naisen sukuelimet ovat rakenteeltaan sellaiset, että naisen raiskaaminen on helppoa. Jos ihmiset olisivat täplähyenoita, naiset olisivat isompia ja voisivat kontrolloida pseudopeniksellään sitä, pystyykö heitä penetroimaan. Tällaisen lajin muodostamassa yhteiskunnassa raiskaaminen olisi monta kertaa harvinaisempaa kuin se meidän lajillamme on. Tietysti moni muukin muutos, kuten naisten pitkät raatelukynnet voisivat auttaa asiassa. Lajien biologiset ominaisuudet muovaavat niiden muodostamia kulttuureita.

Naisen vartalo ei ole kovin atleettiseksi suunniteltu. Monien naisten rinnat ovat massiiviset verrattuna useimpiin muihin lajeihin. Rinnat ovat tiellä, niihin sattuu jos jokin osuu niihin tai makaa mahallaan. Ihmisnainen on myös miestä pienempi ja ylävartalon voimiltaan noin kolmanneksen vähäisempi. Nainen on väkivaltatilanteissa tämän vuoksi yleensä altavastaaja. 

Jos naiset jossain ovat vetäneet pidemmän korren fyysisten ominaisuuksien suhteen niin siinä, että he eivät kaljuunnu kovin helposti ja elävät hieman miehiä pidempään.

Vaatii todella hyvää mielikuvitusta, että tällaisesta ominaisuudesta kuin sukupuoli saa jotenkin väännettyä tasavertaisen tai reilun. Luonto ei välitä tällaisista asioista. 

Miksi toiset sopeutuvat olemaan naisia ja miehiä ja toiset eivät

Monille miehille on mysteeri, miksi kukaan haluaa olla nainen. Minultakin vei viiteryhmälleni tyypillisesti hyvin kauan ymmärtää, että naisvartaloon syntyneet eivät yleensä halua olla miehiä. Vielä kauemmin vei ymmärtää mitään syitä sille, että he pitävät yllä kuvatun kaltaisista vartaloistaan. 

Asioiden ymmärtäminen vaati biologian tietojen syventämistä, oman lähipiirini naisten perheen perustamisen seuraamista ja transsukupuolisuuden ymmärtämistä. Feminismi sumensi ajattelua. Aloin ymmärtää sukupuolesta jotain vasta, kun hylkäsin feministien opit sukupuolen merkityksettömyydestä ja opettelin, mitä biologia kertoo sukupuolen merkityksestä.

Se, että naiset yleensä sopeutuvat elämään naisvartalossa johtuu siitä, että naisilla on erilainen mieli. Kutsun sitä tässä kirjoituksessa "feminiiniseksi mieleksi". Naiset ovat kehittyneet erilaisiksi kuin miehet, koska naiselle on lisääntymisen kannalta hyötyä erilaisista ominaisuuksista kuin miehille.

Ihmiset, joilla on feminiininen mieli yleensä haluavat lapsia. He haluavat niitä niin paljon, että ovat valmiita olemaan raskaana ja synnyttämään, vaikka ehkäisy olisi saatavilla. He rakastavat vauvaa jo, kun se on kohdussa. Sen avulla he kestävät raskauden. He sietävät kuukautiset, koska tietävät niiden kertovan kyvystä saada lapsia. He pitävät vaginastaan, koska he haluavat tulla penetroiduiksi ja otetuiksi. He eivät yleensä halua olla isoja ja vahvoja vaan siroja ja kauniita, koska he nauttivat feminiinisyydestä. He pitävät rinnoistaan, koska niillä voi imettää vauvaa ja houkutella miehiä nimenomaan kumppaniksi. Kavereinaan he suosivat naisia, joihin he samaistuvat. Heidän vartalonsa toimii heidän hyödykseen. Naisten kehosuhde muuttuukin yleensä positiivisemmaksi, kun he saavat lapsia. Se on ymmärrettävää. Kun keholla pystyy tekemään jotain, mitä todella paljon haluaa, sen kokee hyväksi asiaksi.

Kaikilla naiskehoon syntyneillä ei ole samalla tavalla kehittyneitä aivoja, eikä feminiinistä mieltä. On ihmisiä, jotka eivät ole selkeästi feminiinisiä tai maskuliinisia vaan siltä väliltä. Hyvin maskuliinisen mielen omistavat ihmiset ovat naisvartaloon syntyneissä selkeä vähemmistö, koska maskuliinisuudesta ei ole naiselle juuri mitään hyötyä. 

Maskuliinisen mielen omistavat ihmiset eivät ole vain vähän erilaisia, vaan merkittävästi erilaisia kuin feminiiniset. Heille lapset eivät edusta samanlaisia asioita kuin feminiinisille. Lapsi ei toimi heille palkintona raskauden sietämisestä. Lesbopareilla, joista toinen on hyvin maskuliininen, feminiininen osapuoli synnyttää lähes aina lapset ja tekee aloitteen niiden hankkimiseen. Ja jos lisääntyminen olisi minunkaltaisistani sukuelinkirurgiassa käyneistä transsukupuolisista kiinni, ihmislaji kuolisi huomenna sukupuuttoon, koska meistä synnyttää lähes ei kukaan. Maskuliinisille ihmisille seksi on yleensä tärkeää. He yleensä pitävät seksuaalisesti naisista. He ovat paljon harvemmin bottom kuin feminiiniset ihmiset. He ovat useammin top ja he haluavat dominoida ja penetroida toisia. Heitä ei kiinnosta kauneus tai sirous, he haluavat olla maskuliinisia ja vahvoja. He keskittyvät feminiinisiä vähemmän perheeseen ja hakevat enemmän statusta ja rahaa, koska se auttaa saamaan naisia. He samaistuvat miehiin ja viihtyvät yleensä paremmin heidän seurassaan kaverimielessä. Jne.

Tragedia on siinä, että vaikka aivot voivat kehittyä monella tapaa, vartaloita on pääasiassa kahdenlaisia. Ja vartalo ei aina kehity tavalla, joka yksilölle olisi edullisin. Vaikka ihminen haluaisi vain tapella, ryypätä ja penetroida naisia, hän voi syntyä kehoon, joka ei sovi siihen millään tavalla. Naisvartalo on aina synnyttäjän ja hoivaajan vartalo. Kuukautiset ja kaikki muut ominaisuudet kulkevat siinä mukana, vaikka ei koskaan tekisi niillä mitään, eikä hyötyisi niistä mitenkään.

Siinä, missä feminiiniselle ihmiselle naisvartalo toimii hyödyllisenä ominaisuutena, maskuliiniselle ihmiselle asia on täysin päin vastoin. Miehet saavat ihailua maskuliinisista piirteistään ja käytöksestään, naisvartaloon syntyneet maskuliiniset ihmiset eivät. Heitä ei koskaan kehuta komeiksi, koska he eivät ole sellaisia. He eivät voi olla kunnolla maskuliinisia feminiinisessä estrogeenin muovaamassa vartalossa vaan näyttävät yleensä androgyyneiltä. Se ei viehätä ihmisiä, koska selkeän sukupuolittunut ulkomuoto kielii hedelmällisyydestä ja me lajina olemme kehittyneet viehättymään lajimme hedelmällisyydestä kertovista piirteistä. He eivät saa naisilta mitä haluavat, koska useimmat naiset viehättyvät miehistä. Ihmiselle, joka haluaisi seksiä naisten kanssa ystäväsektorille joutuminen kerta toisensa perään on nöyryyttävää. Ne, jotka ovat seksuaalisesti "top" eivät voi harrastaa kehossaan seksiä, jota haluavat. Mitä feminiinisempi keho heillä on, sitä todennäköisemmin miehet näkevät heidät tavalla, jota he eivät halua. Positiivisimmillaan heitä suvaitaan.

Naisvartalossa ei ole yhtään ominaisuutta, joka olisi maskuliiniselle ihmiselle parempi tai hyödyllisempi kuin miesvartalo. Se on hyödytön ja epämieluisa vankila, joka estää fyysisesti ja sosiaalisesti ne asiat elämässä, joista maskuliiniset ihmiset nauttivat. 

Feminiinisillä ihmisillä, jotka syntyivät miesvartaloon kuvio on melko samanlainen, mutta käänteisesti. Miesvartalo ei toimi heille hyödyllisenä ominaisuutena, kuten se toimii maskuliinisille ihmisille. Miesvartaloon syntyneille feminiinisille ihmisille ei ole olemassa sen enempää todellisuutta, jossa he voisivat olla yhteiskunnalle sama asia kuin naiset. Heidän kauneuttaan ei ihailla kuin naisten, koska heidän kulmikas, miehinen kehonsa ei mahdollista heidän näyttämistään siltä. Heidät halutaan eristää naisten tiloista ja seurasta. Positiivisimmillaan  heitä suvaitaan.

Se, että juuri tällaiset ihmiset korjaavat ylivoimaisesti eniten sukupuoltaan ja kokevat kehodysforiaa on täysin loogista. Normaaliälyinen ihminen ymmärtää jo kauan ennen täysi-ikäisyyttä, että nämä asiat johtuvat hänen kehostaan. On täysin perusteltua, että on olemassa ihmisiä, jotka kokevat vartalonsa vääräksi ja haluavat muuttaa sitä. Ei heillä ole mitään syytä pitää kehoistaan.

Vallalla oleva ajatus, että miesvartalo ja naisvartalo olisivat kaikenlaisille ihmisille yhtä mieluisia on yhtä epärationaalinen kuin ajatus, että koiraharrastaja ja koirista pitämätön ihminen ovat yhtä tyytyväisiä koirille vaikeasti allergiseen kehoon, joka rajoittaa elämää merkittävästi. Se perustuu luontoa romantisoivaan idealismiin.

Miksi emme ymmärrä, että on rationaalista olla pitämättä kehostaan

Miksi tätä pohjimmiltaan loogista asiaa on vaikea ymmärtää tässä ajassa johtuu ensinnäkin siitä, että meidät on kasvatettu uskomaan, että sukupuolella ei ole väliä ja että luonnollinen on automaattisesti ihanaa ja reilua.

Feministit uskovat, että kun he hokevat ihmisille tarpeeksi, että tällaisiakin miehiä ja naisia on olemassa (ikään kuin se olisi nykyään kenellekään epäselvää) ja suvaitsevat heitä, se riittää. Tämä on ajatuksena yhtä järkevä kuin se, että lihavat ihmiset haluavat laihduttaa, koska he eivät tiedä, että ihminen voi olla lihava. Totta kai ihmiset tietävät, että voi olla vaikka sairaalloisen lihava. Ei juuri kukaan silti halua olla sairaalloisen lihava, koska sellaisesta kehosta ei ole mitään hyötyä.

Ei auta, vaikka rumia tai lihavia ei saa kiusata ja heitä suvaitaan. Kukaan ei halua olla suvaittu, jos voi olla ihailtu. Kukaan ei halua olla sukupuolettoman näköinen olento, jota suvaitaan, jos voi transitioitua ja olla hyvällä tuurilla hyvännäköinen mies tai nainen. (Se että yksiselitteisesti maskuliiniset tai feminiiniset ihmiset ovat viehättävimpiä pätee yleensä myös transsukupuolisten omiin kauneusihanteisiin.) Kukaan ei halua olla potentiaalisen kumppanin sijaan epäseksuaalinen kaveri kaikille niille ihmisille, joista viehättyy.

Elämme aikakautta, jona näemme sukupuolen epärealistisella tavalla. Emme ymmärrä mikä se kokonaisuutena on, emmekä ymmärrä miten se vaikuttaa ihmisen elämään. Elämme aikakautta, jona sukupuoli nähdään koko vartalon, mielen ja sosiaalisen todellisuutemme kattavan kokonaisuuden sijaan vähäpätöisenä elimenä muuten sukupuolineutraalin ihmisen haarojen välissä.

Ajattelemme, että kun sellainen satojen tuhansien vuosien tuotos kuin nainen tai mies kehittyy aivoistaan epätavallisesti, erot näkyvät lähinnä leluilla leikkimisessä ja pukeutumisessa ja muuten nämä ihmiset ovat ihan kuten muutkin. Tämä ajatus on lapsellinen, sovinnainen latteus. Se kertoo enemmän tästä ajasta ja sukupuolikäsityksistämme kuin totuudesta. 

Sukupuolet ovat syvemmällä tavalla erilaisia kuin luulemme. Sitä ovat myös poikkeaviksi kehittyneet ihmiset. Heidän ominaisuutensa yhdessä lajimme sosiaalisen todellisuuden kanssa ohjaavat tällaisia ihmisiä kohti transsukupuoliseksi kehittymistä. 

Kehitystä ohjaavat sosiaaliset tekijät eivät ole banderolleja heiluttamalla ja kapinoimalla muutettavia asioita vaan lajimme sukupuolivalinnan seuraamuksia, joiden säännöillä toimivat myös niitä vastaan kapinoivat. 

Lyhyesti asian voi tiivistää näin:

Mitä feminiinisempi ihminen on on, sitä vahvemmin hän yleensä identifioituu naiseksi, kokee naiseuden ihanaksi ja haluaa olla nainen. Jos tällainen ihminen syntyy miesvartaloon, hänellä on kohonnut todennäköisyys olla transsukupuolinen nainen.

Mitä androgyynimpi ihminen on, sitä todennäköisempää on, että hänellä ei ole vahvaa identiteettiä sukupuolestaan, eikä vahvaa halua omistaa miehen tai naisen kehoa. Hänellä voi olla myös vahva identiteetti esim. muunsukupuolisena. 

Mitä maskuliinisempi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän kokee itsensä mieheksi, kokee miehuuden positiiviseksi ja haluaa olla mies. Jos tällainen ihminen syntyy naisvartaloon, hänellä on kohonnut todennäköisyys olla transsukupuolinen mies.

Sosiaalinen konstruktionismi on virhe matkalla sukupuolen ymmärtämiseen

2000-luvun alussa, ennen kuin uskoimme sukupuolen olevan sosiaalinen konstruktio, trapped in your body-ajattelu oli vielä suosittua transsukupuolisten keskuudessa. Minä pidin siitä, koska siinä ei kierrelty vartalon merkitystä elämälle vaan siitä puhuttiin. Lisäksi se oli loogista ja näkemykset yritettiin perustella. En koskaan ajatellut, että feministinen transaktivismi, jossa todettiin, että kuka tahansa voi olla mitä tahansa, koska sukupuoli on sosiaalinen konstruktio olisi voinut voittaa sen. Pidin sitä silloin yhtä järjettömänä kuin pidän tänäkin päivänä.

Mitä en ymmärtänyt nuorena oli, että ihmiset eivät ole rationaalisia vaan uskovat mieluiten siihen, minkä haluavat olevan totta. Aivan erityisesti ihmiset inhoavat, kun heille kerrotaan, että he eivät voi olla tai tehdä jotain. Feminismi veti pidemmän korren, koska sen sanoma sukupuolen merkityksettömyydestä ja vapauttavuudesta oli ihmisille mieluinen. On tietenkin paljon mukavampaa uskoa, että on joku paha patriarkaatti, jonka ahtaat käsitykset tuhoamalla kaikki sukupuoleen liittyvä inhottava ja rajoittava lakkaa olemasta kuin ymmärtää, että sosiaalinen on seurausta aineellisesta ja sukupuoli itsessään rajoittaa.

Surkein ominaisuus feminismiin perustuvassa transaktivismissa on se, että se ei edesauta transsukupuolisuuden ymmärtämistä millään tavalla. Yrittäessään häivyttää sukupuolierot ja demonisoidessaan niistä puhumisen feminismi on häivyttänyt myös ymmärryksen siitä, miten syvällä tavalla erilaisia voivat olla myös samanlaiseen vartaloon syntyneet. Sukupuolieroista ja sukupuolen merkityksestä nimenomaan pitäisi puhua, ei vähätellä tai kieltää niitä.

Esittäessään, että sukupuolella ei ole ihmiselämälle väliä ja maskuliinisuus ja feminiinsyys ovat vain sosiaalisia rakennelmia, eivätkä myös fyysisiä ominaisuuksia, feminismi on saanut ihmiset näkemään sukupuolen täysin epärealistisella tavalla. 

Jotta ihminen voisi ymmärtää, miksi sukupuolta muutetaan, hänen täytyy ensin ymmärtää mitä merkitystä sukupuolella on. Ihminen, joka uskoo, että sukupuolella ei ole väliä ei pysty koskaan käsittämään asiaa.

Sukupuoli ei ole reilu, tasapuolinen saati vapauttava

Sukupuoli ei ole sellainen ominaisuus kuin meille on opetettu. Se ei ole vähimmässäkään määrin ihmistä vapauttava ominaisuus. Se asettaa tarkat rajat sille, mitä voimme olla, millainen sosiaalinen todellisuutemme voi olla ja mihin kehomme pystyy. Sen perimmäinen luonne on nimenomaan vankila. 

Maskuliiniset miehet ja naiselliset naiset yleensä pitävät suuresti vankilastaan, loput kokevat sen enemmän tai vähemmän neutraalina. Pienelle osalle ihmisistä sukupuoli aiheuttaa pelkkää kärsimystä läpi elämän. 

Kun on viimein koittanut aika, jolloin heidän ikiaikainen haaveensa muuttaa sukupuoltaan on tullut todeksi modernin lääketieteen avulla, he taistelevat kynsin ja hampain oikeudestaan tehdä niin. Sukupuolen muuttaminen muuttaa sen, mitä vartalolla pystyy tekemään, miten heidät nähdään, mitä heissä halutaan ja ketkä heitä haluavat.

Vaikka sukupuoltaan korjaavat ovat yhä pieni vähemmistö, heidän määränsä on moninkertaisesti suurempi kuin oltiin aiemmin ajateltu. Länsimaiset yhteiskunnat elävätkin tällä hetkellä sukupuolihämmennyksen aikaa. Ne joutuvat väistämättä kohtaamaan aiempien romanttisten sukupuolikäsitystensä idealistisuuden ja tarkastelemaan sitä, mikä sukupuoli oikeasti on. Vasta kun ymmärtää sukupuolta, pystyy ymmärtämään transsukupuolisuutta.

(Ja niille ihmisille, jotka argumentoivat, että kukaan ei voi olla syntynyt väärään vartaloon, koska sikiön solukalvo ei päästä läpi toista sielua tms. Väärään vartaloon syntyminen on kielikuva. Se ei tarkoita, että tapahtui joku kosminen virhe, jonka ansiosta jouduimme väärään vartaloon. Tällaiseen uskominen olisi sopiva näkemys luontoa palvovalle hipille, joka haluaa uskoa, että luonnon julmuus on jonkinlainen virhe. Me kehoamme muuttavat harvoin palvomme luontoa. Me tiedämme, että siihen ei tarvita mitään virhettä, että syntyy yksilöitä, joiden elämä on kärsimystä.)