Ei saa sanoa, että on erilainen kuin muut tytöt tai feministi suuttuu ja mustaksi muuttuu

Feminismissä on noussut viime vuosina trendiksi pilkata tyttöjä, jotka erottelevat itsensä jollain tavalla naisnormista. Tyttö, joka ilmaisee olevansa jollain tavalla erilainen kuin muut tytöt on nolo pick me -girl. Hän saa kimppuunsa feministijoukon, joka alkaa syyllistää häntä verbaalisin asein hänen vääränlaisesta ja "haitallisesta" persoonastaan.

Sen sanominen ääneen, että on jotenkin erilainen kuin muut naiset on kuulemma haitallista naisten stereotypisointia ja asettamista normiin. Se on naisvihaa tai itsensä ylentämistä. Se on valehtelua, koska mitään erilaisuutta tai vaihtoehtoisesti normaaliutta ei ole edes olemassa.

Erilaisuudestaan puhuvien tyttöjen pilkkaaminen on jälleen yksi esimerkki siitä, että feminismi ajaa tasa-arvoa ja vapautta olla oma itsensä lähinnä kaunopuheissa. Tällä toiminnalla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon edistämisen kanssa. Se on enimmäkseen normista poikkeavien ihmisten kiusaamista ja heidän ominaisuuksiensa kieltämistä. 

Seuraavassa kirjoituksessa olen käynyt läpi "ei saa sanoa olevansa erilainen kuin muut tytöt" -ilmiötä ja keskustelussa käytettyjen argumenttien järjettömyyttä. Olen myös kirjoittanut siitä, mikä aiheessa on kaikkein mielenkiintoisinta - miksi feministeillä on niin valtava kompleksi sen suhteen, että ihmiset erottelevat itsensä naisnormista.

"Sinä laitat muut tytöt normiin"

Feministit eivät yleensä ymmärrä mitä ovat normit, tai miten ne syntyvät. Siksi he syyttävät niiden olemassaolosta usein vähemmistöjä sekä normista poikkeavia yksilöitä. Esimerkiksi poikatyttö, joka sanoo olevansa poikatyttö, on feministin mielestä syyllinen siihen asiaan, että normaali tyttöys on olemassa eikä se voi olla rajatonta. 

Mitä feministit eivät ymmärrä on, että marginaaliryhmä, saati yksittäinen poikatyttö ei voi luoda normeja. Sukupuolinormit luo aina sukupuolen enemmistö. Tässä tapauksessa enemmistö tytöistä, jotka ovat vähemmän miessukupuolen kaltaisia kuin yksittäinen poikkeama. 

Feministien ajattelun harhaisuuden ymmärtää paremmin seuraavien esimerkkien kautta. 

Ajatelkaa, että mustaihoinen posiolainen sanoo olevansa erilainen kuin muut posiolaiset ihon värinsä vuoksi. Jokainen ymmärtää, että ei hän sanoessaan tämän tosiasian ääneen luo tätä normia. Sen luovat pääosin valkoihoiset posiolaiset, joita on valtava enemmistö. Hänen syyllistämisensä näistä normeista tai vaatimukset, että ihonvärin vaikutuksista elämään Posiolla ei saa puhua olisivat naurettavia ja kohtuuttomia.

Tai ajatelkaa, että 190 cm pitkä, todella karvainen ja matalaääninen nainen, jolla on hormonaalinen häiriö sanoo olevansa erilainen kuin muut naiset. Kaikki me ymmärrämme, että ei hän luo normia naisista todetessaan asian. Sen luo enemmistö naisista, joka on pituudeltaan, karvaisuudeltaan ja äänenkorkeudeltaan tietynlaisen skaalan sisällä. Hänen syyllistämisensä naisten vartalonormeista tai vaatimukset, että niistä ei saa puhua olisivat naurettavia.

Aivan samalla tavalla on yksittäisten tyttöjen syyllistäminen siitä, millaisia tytöt ja naiset keskimäärin ovat.

"Ei mitään normaalia ole olemassakaan, koska me kaikki ollaan erilaisia"

Toinen yleinen argumentti on yrittää kieltää joko normaalius tai erilaisuus kokonaan vetoamalla siihen, että jokainen on yksilö ja me olemme kaikki erilaisia. 

Mitä feministit eivät ymmärrä on se, että yksilöt muodostavat massan. Massojen ominaisuudet taas muodostavat keskiarvon, josta poikkeaminen on sitä, mitä kutsutaan erilaisuudeksi. Joskus siinä esiintyy hajontaa paljon kuten vaikka sormenjälkien suhteen ja joskus hyvin vähän, kuten sen suhteen onko naisilla kaksi rintaa. Sormenjälkien kohdalla on olennaista huomauttaa, että olemme kaikki uniikkeja.

Kaikkien ominaisuuksien kohdalla ei kuitenkaan ole näin. Esimerkiksi rintojen määrä on hyvin pitkälti vakio ja homoseksuaalit ovat edelleen pieni vähemmistö. Puhumattakaan vaikkapa tytöistä, jotka eivät koskaan ole edes kiinnostuneita yhdynnästä. Se, että jokainen on uniikki yksilö ei poista sitä, että suurin osa ihmisistä on normaaleita useimmissa asioissa ja erilaisuutta on olemassa. 

Feministien yritykset kieltää erilaisuuden olemassaolo ovat saavuttaneet ajoittain suorastaan hupaisat mittasuhteet. Vaikka jotakuta peittäisi gorillan turkin kaltainen karvamatto, jostain löytyy feministi toteamaan pontevasti, että ei hän ole yhtään erilainen kuin muut tytöt. Hän on vain hän. Tämä argumentti on niin syvää älyllistä epärehellisyyttä, että sen lausujakin tietää sisimmässään valehtelevansa itselleen.

Tietenkin hän on erilainen kuin muut tytöt. Se on aivan päivän selvä asia. Niin ovat monet muutkin poikkeukset.

Jos Margetalla on kaksihaarainen vagina, hän on erilainen kuin muut tytöt.

Jos Mirjalta puuttuu toinen rinta, hän on erilainen kuin muut tytöt.

Jos Jartsa on kylänsä ainoa kalju rekkalesbo, hän on erilainen kuin muut tytöt.

Jos Elsa ei ole koskaan eläessään yhdynnässä eikä tippaakaan kiinnostunut siitä, hän on hyvin merkittävällä tavalla erilainen kuin muut tytöt.

Ja jos nämä ihmiset eivät enää saa sanoa näitä asioita ääneen tai puhua ominaisuuksiensa aiheuttamista ulkopuolisuuden tunteista, ei sillä ole mitään tekemistä heidän asioidensa ajamisen kanssa. Se on heidän vaientamistaan sen vuoksi, että heidän erilaisuutensa hiertää feministejä.

Huvittavimmissa tapauksissa feministit ovat onnistuneet suivaantumaan jopa siitä, että mies sanoo naiselle, josta on viehättynyt, että hän on erilainen kuin muut naiset. Pitäisi kaiketi sanoa, että hän on ihan samanlainen kuin kaikki muut naiset. Missä on ihastunut ihminen, joka ei näe ihastustaan aivan erityisenä?

Pojilla on oikeus olla erilaisia kuin muut pojat, tytöillä ei

Yllä kuvattu ongelma vaivaa nimenomaan naisyhteisöitä, ei miesyhteisöitä. Miehille on selvää, että jos joku on esimerkiksi homo, pukeutuu mekkoon tai viihtyy lähinnä tyttöjen seurassa kaverina, hän on erilainen kuin muut pojat tai miehet. Eivät he yritä sitä kiistää, koska he näyttäisivät naurettavilta yrittäessään kiistää asian, joka on ilmiselvä. 

Miksi feministinaiset kokevat muiden ihmisten erilaisuuden heihin nähden ongelmana?

1. Heikko itsetunto

Feministit tulkitsevat automaattisesti, että kun tyttö sanoo olevansa erilainen kuin muut, hän nostaa itsensä heidän yläpuolelleen. He eivät pysty tulkitsemaan sitä neutraalisti, että sanoessaan olevansa erilainen hän ilmaisee kokevansa jonkinlaista ulkopuolisuuden tunnetta jonkin poikkeavan ominaisuutensa vuoksi. Jos minä ajattelen, että mies sanoo minulle olevansa erilainen kuin muut miehet, en saa sitä mitenkään käännettyä niin, että hän väittää olevansa minua parempi. 

Normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen ei pysty kokemaan, että kaikki erilaisuus häneen nähden on hänen vihaamistaan tai itsensä nostamista hänen yläpuolelleen. Jos joku kokee näin, ensimmäinen asia, joka kannattaa tehdä on katsoa peiliin. Toisten haukkuminen tai erilaisuuden kieltäminen ei ratkaise tällaisen ihmisen ongelmia. 

2. Naisviha

Feminismi on tehnyt kaikesta, mukaan lukien ihmisten vääränlaisesta olemassaolosta naisvihaa. Naisvihasta syyttely pakottaa tytöt suorittamaan feministien määrittämää oikeanlaista naiseutta. 2020-luvulla naisen on oltava ylpeästi feminiininen, hankala akka ja vaikea ämmä, joka on jokaisessa vähänkään sukupuolittuneessa kysymyksessä samaa mieltä kuin naisten enemmistö. Jos hän ei ole, hän on petturi, naisvihaaja ja nolo miesten mielistelijä. Sellainen vaihtoehto, että hän vain olisi rehellisesti oma itsensä ei ole mahdollinen.

3. Mustasukkaisuus miehistä

Joskus ihmiset sanovat vahingossa asioita, joita heidän ei pitänyt sanoa, mutta joita he ajattelevat. Pick me-girl -nimitys on itsessään tällainen freudilainen lipsahdus. Nimityksellä tarkoitetaan tyttöä, joka haluaa miehen valitsevan hänet tai osoittavan hyväksyntää häntä kohtaan. Se kertoo suoraan, mistä osa feministien katkeruudesta kumpuaa. Vaikka feministit ajatusta torjuvatkin, (hetero)naiset kilpailevat keskenään miehistä. Merkittävä osa naisten keskinäisistä kiistoista johtuu nimenomaan mustasukkaisuudesta. 

Koska kyse on feministeistä, on pakko huomauttaa, että ajatus, että tyttö haluaisi pojilta seksuaalista huomiota erotellessaan itsensä naisnormista, tai mielistelisi miehiä ollessaan jostain asiasta eri mieltä kuin feministit on auttamattoman väsynyttä ajattelua. 

On kuvaavaa, että pick me-termi tarkoittaa juuri miehiltä hyväksyntää haluavia, ei niitä naisia, jotka mielistelevät muita naisia, koska pelkäävät sanoa todellisia mielipiteitään ääneen. Eihän sellainen feministejä ärsytä.

4. Normaalius on feministille kirosana

Omassa nuoruudessanikaan tyttöjen erilaisuutta ei kauheasti suvaittu, mutta sen olemassaoloa ei sentään kielletty. Silloin nuoret kyselivät Suosikki-lehden palstalla ovatko he normaaleita. Heille oli tärkeää olla normaali. Suunnilleen samaan aikaan, kun tämä toiminta lakkasi ja uniikkiudesta tuli uusi trendi, feministit alkoivat nähdä ongelmana, että joku sanoo olevansa erilainen, koska hän "laittaa muut normiin".

Ongelma ei näytä olevan jonkun erilaisuus vaan feministien oma normaalius. He eivät pysty käsittelemään sitä asiaa, että he tavallisen näköisinä naisina, joilla on pitkähköt hiukset, kaksi rintaa, normaali seksuaalisuus vaginayhdyntöineen, ja jotka synnyttävät hieman päälle yhden lapsen elämänsä aikana ovat aivan normaaleita naisia. 

Heille normit ovat jotain ahdasta, joita vastaan täytyy aina taistella ja joihin ei pidä alistua. Normeja vastaan taisteleminen pelkän kapinnoin vuoksi silloin, kun todellisuudessa sopii normeihin ei kuitenkaan ole kovin järkevää toimintaa. Siinä vaiheessa, kun normeihin sopiva ihminen yrittää kiistää koko erilaisuuden olemassaolon ja hyökkää erilaisuudestaan puhuvien ja siitä kiusattujen kimppuun, toiminta on suorastaan absurdia.

5. Kaikki erilaisuus naisiin nähden on feministeille ongelma

Lopulta kyse ei ole vain toisten naisten erilaisuudesta, vaan kaikesta erilaisuudesta naisiin nähden. Kun puhutaan miesten ja naisten erilaisuudesta, feministit ovat aina ensimmäisenä kieltämässä koko asian. Siksi on ainoastaan luonnollista, että he kieltävät myös maskuliinisempien naisten erilaisuuden muihin naisiin nähden. Feministit ovat kiistäneet myös nonbinary-identiteetin omistavien eli suomeksi muunsukupuolisten erilaisuuden naisiin nähden. Transsukupuolisten poikien eroja naisiin feministit eivät ole kehdanneet täysin kieltää, mutta he ovat sanoneet, että nämä seksuaalisuudeltaan, kiinnostuksen kohteiltaan ja fantasioiltaan täysin erilaiset olennot ovat vain vähän erilaisia kuin tytöt. 

Kaikkien ihmisryhmien erilaisuus naisiin nähden on feministeille kiistettävä asia. Mitä se kertoo? Sen, että feministeille heidän oma naiseutensa ja sen tuoma erillisyys muihin ihmisiin nähden on vaikea asia.

Normeista poikkeavat tytöt hakeutuvat sukupuolivähemmistöjen yhteisöihin saadakseen hyväksyntää

Feministien keskuudessa on ihmetelty, miksi tänä päivänä on enää niin vähän poikatytöiksi itseään kutsuvia ihmisiä. Myös sukupuolivähemmistöjen keskuudessa on puhuttu siitä, miksi meillä on nykyään niin paljon ihmisiä, jotka eivät halua juuri mitään sukupuolenkorjaushoitoja, mutta määrittelevät silti itsensä esimerkiksi epäbinäärisiksi tai muunsukupuolisiksi. Yleisimmät selitykset osoittavat sormella miehiä. Peiliin ei katsota koskaan. 

Yksi monista selittävistä tekijöistä tälle on se, miten feministit suhtautuvat tyttöjen erilaisuuteen, erityisesti maskuliinisuuteen. Jos ihminen on vain sukupuolinormeista eroava nainen, joka puhuu asiasta tai on ylpeä siitä, hänellä ei ole tänä päivänä yhteisöä, joka hyväksyisi hänet. Hänet leimataan naisvihaajaksi, koska hän on ylpeästi erilainen. Feminismi on tehnyt poikatyttöydestä nolon naisvihan muodon.

Jos ihminen sanoo olevansa muunsukupuolinen, hän saa olla vapaammin oma itsensä. Naisvihasyytöksiltä ei tietenkään vapaudu silläkään tavalla, sillä jokainen olomuoto, joka poikkeaa naisista on "naisvihaa". Sukupuolivähemmistöjen erilaiset yhteisöt tarjoavat heille kuitenkin jotain, mitä genitaalien perusteella jaotellut yhteisöt eivät voi koskaan tarjota. Ryhmän, jossa on samanhenkisiä ihmisiä.

En pidä käsitettä muunsukupuolinen hyvänä, koska sukupuoli on fyysinen kategoria, eikä tässä väestöryhmässä ole kyse siitä. Ymmärrän kuitenkin muunsukupuolisten yhteisön olemassaolon sukupuolinormeista poikkeavien yhteisönä. Jos minä olisin ollut vain sukupuolinormeista poikkeava nainen vailla halua korjata fyysistä sukupuoltani, luulen että identifioisin tässä ajassa itseni jollain tasolla muunsukupuoliseksi ja pyrkisin heidän seuraansa. 

Kun vaihtoehtoina on toistensa olemista kyttäävien ja kyräilevien feminististen naisvihatarinoiden sairastuttama naisyhteisö, jossa harva yksilö on millään tavalla samaistuttava, jossa sinun erilaisuuttasi ei tunnusteta olevan olemassakaan ja sinua pilkataan ja vaiennetaan jos yrität tuoda sitä esiin, tai yhteisö, jossa on normeista poikkeamisen suhteen samaistuttavia ihmisiä, ja jossa omasta erilaisuudestaan ja maskuliinisuudestaan saa kerrankin olla ylpeä, kukaan täysijärkinen ei valitse ensimmäistä vaihtoehtoa.

Aikuiset, jotka pilkkaavat nuoria tyttöjä netissä feminismin nimissä

Miksi kirjoitan aiheesta, vaikka tämä liittyy transsukupuolisuuteen vain hatarasti johtuu siitä, että feministit markkinoivat aatettaan tasa-arvoa ja vähemmistöjen asioita ajavana aatteena. Monet feministien toimet ovat kuitenkin niiden vastaisia. 

Lgbtia-ihmiset tarttuvat usein hanakasti yritysten toimintaan ja syyllistävät heitä sateenkaaripesusta, jos Pride-liputus on vain pinnallinen toimi, joka ei näy yrityksen arvoissa tai toiminnassa mitenkään. Jostain syystä feministit saavat kuitenkin harjoittaa sateenkaaripesuaan rauhassa ilman, että monikaan puuttuu siihen.

Feministien toimintaa tällaisia tyttöjä kohtaan voi luonnehtia avoimeksi kiusaamiseksi tai jonkinlaisiksi vihakampanjoiksi. Nettiin postaillaan pilkkakuvia nuorista tytöistä, jotka poikkeavat jollain tavalla sukupuolinormeista. He ovat lähes aina tyttöjä, jotka viihtyvät paremmin poikien seurassa tai ovat pukeutuneet poikien vaatteisiin, kuten uimashortseihin. Niiden alle kirjoitellaan kommentti toisensa perään miten noloja ja säälittäviä tällaiset tytöt ovat. 

Kun meillä kerrankin olisi jotain käyttöä muuten tyhjänpäiväisille oletettu-termeille, niitä ei näy missään. Sitä, ovatko tällaiset lapset identiteetiltään tyttöjä, ei voi tietää heidän ulkoasustaan. Sukupuolivähemmistöille tällainen käyttäytyminen, toiseen sukupuoleen samaistuminen, sen seuraan hakeutuminen ja itsensä ilmentäminen pukeutumisella on hyvin tyypillistä. Se on ollut kautta aikain heidän tyypillisin tunnuspiirteensä. Siinä vaiheessa, kun tällainen nuori tulee ulos kaapista, häntä on ehditty kiusata jo vuosia. 

On ironista, että jos tilalla olisi poika, joka olisi pukeutunut tyttöjen uimavaatteisiin ja sanoisi viihtyvänsä paremmin tyttöjen seurassa, suurin osa näistä naisista puolustaisi heitä ja syyllistäisi "toksisesti maskuliinisia" ja "maskuliinisuudestaan epävarmoja setämiehiä", jotka tällaisia poikia panettelevat. He tekisivät näin, koska he samaistuvat poikien feminiinisyyteen. Sitä, että nämä naiset ovat itse täysin samanlaisia, toksisesti feminiinisiä, naisellisuudestaan mimosanherkkiä ja omat kompleksinsa sukupuolensa vääränlaisten edustajien niskaan kaatavia ihmisiä he eivät näe.

Ymmärrän, että parikymppinen, keskenkasvuinen ihminen jaksaa inttää netissä siitä, miten "pick me" se ja tämä on. Nämä ihmiset saattavat kuitenkin olla pitkälle keski-ikään ehtineitä raavaita naisia, jotka harjoittavat "maailmanparannustaan" feminismin nimissä. Heillä itsellään on lapsia. 

Heidän pitäisi olla se järjen ääni, joka puuttuu tällaiseen toimintaan ja sanoo, että näillä tytöillä ja lapsilla on täysi oikeus olla sellaisia kuin he ovat ja puhua siitä ääneen. Sen sijaan he osallistuvat siihen itse. Sitten he jeesustelevat feminismin nimissä jokaisen oikeudesta olla omia itsejään ja ihmettelevät, miksi koulut eivät ole saaneet koulukiusaamista vieläkään lakkautettua.

Sietäisitte hävetä, mutta ettehän te osaa. 

Kaikille teille, jotka harrastatte aatteenne nimissä tätä ihmisten kiusaamista; ottakaa ne Pride-liput pois profiileistanne ja tunkekaa ne sinne minne aurinko ei paista, kunnes pystytte elämään, kuten saarnaatte.