I pray to father, son, testosterone, in darkest night don't leave my mind alone

Olen käymässä kotonani isän ja äidin luona. Laskeudun yläkerrasta alas natisevia portaita pitkin ja istun pöydän päähän pirttiin juomaan kahvia. Äitini istuu ikkunan vieressä ja katsoo minua hassusti. - No? Kysyn häneltä. - Siivosin tässä ja löysin vanhoja kuvia sinusta joskus yläasteelta. Tuli ihan sellainen olo kuin olisin katsonut kuollutta ihmistä. Sellainen aivan kauhea suru ja ikävä, äitini sanoo ja näyttää haikealta. - Tuntuuko sinusta, että se ihminen niissä kuvissa on kuollut, kysyn äidiltäni. - Kun minä katson sinua niin sinulla on samat silmät, nenä ja suu, mutta ei paljon muuta samaa. Olethan sinä käytännössä sama ihminen, mutta en minä vain pysty pitämään sitä tyttöä niissä kuvissa samana ihmisenä kuin sinua. Jotenkin minä koen sen niin, että se tyttö niissä kuvissa on kuollut, äitini sanoo. - Mitä jos minä sanon, että sinulla ei ole koskaan ollutkaan toista tytärtä, kysyn äidiltäni. - Kyllä minä sen olen ymmärtänyt. Ei sitä tytärtä minä minä s

Luultavasti mikään ei ole suurempi urbaanilegenda transsukupuolisuuteen liittyen kuin transprosessin katujat. Yleinen käsitys on, että merkittävä määrä transsukupuolisia katuu prosessia, että kaikki transsukupuolisten pahoinvointi johtuu sen katumisesta ja jos transsukupuolinen tappaa itsensä, se johtuu lähes varmasti katumisesta. Tilastollisesti tämä ei pidä paikkaansa. Transprosessin katujista on vaikea antaa mitään eksaktia prosenttilukua, koska luku vaihtelee hieman mm. sen mukaan, millä tavalla missäkin maassa valikoidaan prosessiin pääsevät henkilöt. Matalimmillaan se on alle puolen prosentin luokkaa kaikkien muiden kokiessa hyötyneensä prosessista. "Vaikka tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta on lisääntynyt, transsukupuoliset voivat edelleen joutua syrjityiksi ja kiusatuiksi. Hoitoprosessin jälkeistä elämäntyytyväisyyttä on todettu heikentävän sekä syrjinnän pelko että syrjintä, halventavien termien käyttäminen ja kielteiset mielipiteet sukupuolivähemmistöist