I pray to father, son, testosterone, in darkest night don't leave my mind alone

Televisiossa on pyörinyt viimeaikoina mainoksia, joissa lukee esimerkiksi kliininen määritelmä sille, mitä on syrjintä. Sen jälkeen kysytään, että mutta miltä syrjintä oikeasti tuntuu. Sen tietäminen on aivan toinen asia kuin termin sisällön ymmärtäminen. Sama ilmiö näkyy useimpien ihmisten suhtautumisessa transsukupuolisiin. Tiedetään joku kliininen määritelmä sille, mutta ei ymmärretä oikeastaan mitään sitä, miltä se transsukupuolisuus oikeasti tuntuu. Ihmiset ovat keskimäärin todella kylmiä, tökeröitä ja empatiakyvyttömiä transsukupuolisia kohtaan siihen nähden, miten surullinen ja raskas asia tämä useille meistä on. Itse en ole koskaan kokenut, että useimmat lukemistani selityksistä siitä, miltä transsukupuolisuus tuntuu kuvailisivat omaa kokemustani asiasta hyvin, saati cissukupuoliselle helposti ymmärrettävästi. Tässä on kauan sitten kirjoittamani kuvainnollinen ajatusleikki siitä, miten cissukupuolinen voi päästää lähimmäs kokemusta siitä, millaista kaikkein raadollisimmil

Mikä yhdistää kreationistia, maapallon litteyteen uskovia ja henkilöitä, jotka eivät usko sukupuoli-identiteettiin? Hörhöys. Jostain syystä yhteiskunnassamme kuitenkin ainoastaan kreationistit ja maapallon litteyteen uskovat henkilöt luokitellaan yleisesti hönöiksi. Samalla aikuiset, järkevinä itseään pitävät ihmiset pohtivat ihan tosissaan, että onkohan meillä sukupuolinen identiteetti. Katsoin eilen illalla Inhimillistä tekijää, jossa käsiteltiin mies- ja naisjaon ulkopuolelle jääviä ihmisiä. Vieraana oli heidän lisäkseen sukupuoli-identiteetin poliklinikalla työskennellyt Veronica Pimenoff, jonka erinäisistä näkemyksistä olen kuullut monilta transsukupuolisilta suurta ihmetystä. Hän esitti jälleen omituisen näkemyksensä siitä, että useimmilla ihmisillä ei olisi sukupuoli-identiteettiä. Hänen lisäkseen sukupuoli-identiteetin olemassaolon ovat kiistäneet esim. jotkin sukupuolettomiksi itsensä luokittelevat ja muut marginaalitahot, joilla itsellään ei ole sukupuolista ident

Viimepäivinä on kohistu siitä, että pari päiväkotia Helsingissä on päättänyt viettää isänpäivän sijaan läheisenpäivää. Päätöstä perusteltiin sillä, että kaikilla lapsilla ei ole isää vaan heillä voi olla esimerkiksi vain yksi vanhempi, muunsukupuolinen vanhempi tai kaksi äitiä. Erityisesti pk-seudulla erilaisten perheiden kirjo on suuri. Näin ollen näiden perheiden lapset eivät tuntisi itseään ulkopuolisiksi muiden askarrellessa isänpäiväkortteja.  Tämän keskustelun osalta kuulin useampia transsukupuolisia asiasta syyllistäneitä kommentteja, kuten yleensäkin aina, kun jotain jossain muutetaan sukupuolineutraalimpaan suuntaan. Kaikki tasa-arvoon ja kielen muuttamiseen, tai vaikka kaikkien ihmisten henkilötunnusten uusimiseen liittyvä on aina olevinaan jonkin mutkan kautta meidän syymme, vaikka meillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa. Tässä keskustelussa näkyy selvästi, mitä ihmiset ajattelevat meistä. Olemme sukupuoleton yhtenäinen möykky nimeltään transsukupuoliset. Me

Media on kirjoitellut muutaman päivän suomalaisesta transmiehestä, joka on raskaana ja saa lapsen. Hän on uutisten mukaan ensimmäinen suomalainen synnyttävä transmies. Juridista sukupuolta tarkasteltaessa tilanne saattaa olla se, mutta muuten hän ei ole tietääkseni nähnytkään ensimmäistä synnyttävää suomalaista transmiestä. Muutamakin on synnyttänyt juuri ennen hoitoja, voi olla hoitojen keskenkin. Hesari julkaisi aiheesta 9.10 jutun nimeltään Mies voi hyvinkin synnyttää - jos hänellä on kohtu tallella, joka sisälsi niin lyhyeksi tekstiksi suuren määrän merkittäviä virheitä, jonka vuoksi päätin kirjoittaa väitteet auki tässä. "Sukupuolenkorjausleikkauksessa ei ole mitään tarvetta poistaa kohtua. Vain munasarjat poistetaan." Ajatus, että on olemassa jokin yksittäinen "sukpuolenkorjausleikkaus" jossa psykofyysissosialinen kokonaisuus nimeltään sukupuoli muuttuu on hyvin lapsekas. On olemassa vain pitkä prosessi, joka koostuu hormonikorvaushoidosta se

On olemassa ihmisiä, usein tietyntyyppisiä feministisiä aktivisteja, jotka katsovat olevansa jonkinlainen järjestelmän uhreja. Tämä liittyy transsukupuolisuuteen sitä kautta, että tämä ihmisryhmä väittää yleensä myös transsukupuolisten olevan tämän järjestelmän uhreja. Osa heistä on itse transsukupuolisia, osa transvastaisia. Nämä ihmiset uskovat transsukupuolisuuden tai sukupuolidysforian olevan seurausta syrjinnästä. He väittävät, että ei ole olemassa mitään aivojen sukupuoliominaisuuksia, jotka olisivat naisilla ja miehillä pääosin erilaisia, ja joka voisi selittää transsukupuolisten poikkeusyksilöiden olemassaolon ja kyvyttömyyden sopeutua sukupuoleen, johon ylivoimainen valtaosa ihmisistä sopeutuu suuremmitta ongelmitta. He väittävät, että transsukupuolisuus ja kehodysforia ovat seurausta syrjinnästä, ahtaista sukupuolinormeista ja muista vastaavista seikoista, jotka aiheuttaa heidän näkemyksissään yleensä patriarkaatti tai joku muu vastaava ihmisiä alistava järjestelmä

Kun kuulin ensimmäisen kerran cisseksismistä, pidin sitä hyvänä terminä ja otin sen käyttööni. Silloin cisseksismillä oli pitkälti eri määritelmä kuin nykyään.  Cisseksismiä oli se, että transsukupuolisen yksilön henkistä minää pidetiin vähäpätöisempänä kuin cissukupuolisen yksilön vastaavaa. Cisseksismiä oli se, että transsukupuolista yksilöä puhuteltiin ja kohdeltiin tahallaan tavalla, joka tuotti hänelle henkistä tuskaa, mutta cissukupuoliseen samaa käytöstä ei kohdistettu kuin äärimmäisen törkeissä tapauksissa. Cisseksismiä oli se, että ei suostunut myöntämään ihmisen sukupuolisuuden henkisiä ulottuvuuksia, jotka ovat osa miehuutta ja naiseutta sekä syy transsukupuolisten olemassaoloon vaan kohteli ihmisiä käytännössä kävelevinä peniksinä ja vaginoina. Vuosien aikana cisseksismi on saanut lähes kokonaan toisen merkityksen.  Nykyään cisseksismiä on jo se, että näkee sukupuolen minään muuna kuin henkisenä ominaisuutena.  Cisseksismiä on uskoa, että sukupuol

Cissukupuolisten on usein todella vaikea hahmottaa millaista on olla transsukupuolinen. He kyselevät, että miten tällaiseen mielentilaan oikein pääsee tai mistä tiesin, että olen transsukupuolinen mies enkä esimerkiksi lesbo. He saattavat tokaista tosissaan, että ei korkenkien käyttäminen tee kenestäkään naista tai kaljan kittaaminen miestä.  Transsukupuolisen näkökulmasta tällaiset näkemykset ovat uskomattomia ja saavat miettimään, miten joku voi edes sotkea tuollaisia asioita transsukupuolisuuteen. Minulle esimerkiksi on selvää, että ihmiset ovat myös henkisesti sukupuolisia olentoja ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa pitävätkö he korkokengistä vai eivät.  Sille, miksi cissukupuolisten on niin vaikea ymmärtää transsukupuolisuutta on olemassa monta syytä. Niiden käsitteleminen on kuitenkin toisten tekstin aihe. Tällä kertaa yritän kuvailla hieman muistojani nuoruudesta ja avata sitä, miltä tuntui olla transsukupuolinen nuori. Kyvyttömyyteni identifioitua ty

Ihmislajille on tyypillistä inhimillistää muita eläimiä. Se näkyy myös siinä, miten miellämme muut eläimet sukupuolisina olentoina. Lemmikin omistajia seuratessa tästä saa nopeasti hyvän käsityksen. Monet pukevat kissojaan ja koiriaan pinkkiin ja siniseen ja kuvittelevat, että niitä kiinnostavat tällaiset asiat tai ne loukkaantuvat, jos joku ihminen ei osaa tulkita niiden sukupuolta ulkoa päin. Jotkut pitävät lemmikeille annettavia unisex-nimiä suorastaan loukkaavina tai loukkaantuvat, jos urospuolinen eläin puetaan pinkkiin. Se on äärimmäisen huvittavaa, koska todellisuudessa ainoa, joka tällaisesta voi loukkaantua on ihminen sukupuolinormeineen. Eräs tuttuni puhuttelee kissaansa poikatyttönä, koska se on luonteeltaan raisu ja villi. Luulin aluksi, että se on vitsi, mutta hän vaikuttaa ihan vakaasti uskovan, että hänen kissansa on poikatyttö, koska se ei ole rauhallinen, tyylikäs, siisti ja "naisellinen". Minä luulen, että naaraskissat eivät ole kovin tietoisia nä

Transsukupuolisille hoetaan usein, että he olivat rohkeita, kun he lähtivät sukupuolenkorjausprosessiin. Minusta, kuten monista muistakin transsukupuolisista tämä hokema on varsin ärsyttävä. Tiedän, että sillä tarkoitetaan hyvää enkä suutu, jos joku sanoo minulle niin, mutta se ei tee siitä vähemmän ärsyttävää. Kuullessani sen ensimmäisiä kertoja en osannut selittää miksi se särähti korvaani niin pahasti. Myöhemmin olen ymmärtänyt miksi se aiheutti minussa sellaisen reaktion. Se, että minua kutsutaan rohkeaksi, koska lähdin transprosessiin kielii siitä, että nämä ihmiset kuvittelevat, että minulla oli olemassa joku muu vaihtoehto. Ei kukaan sano rohkeaksi ihmistä, jolla sellaista ei ollut. Ajatelkaa ihmistä, joka herää keskellä yötä talosta, joka on ilmiliekeissä ja yrittää alkukantaisella raivolla päästä ulos ja pelastaa itsensä. Ajatelkaa, että tämän jälkeen hänelle tullaan sanomaan, että "voi vitsit sinä olit kyllä rohkea". Olisiko se hänestä kehu? Ihan kui

Transu tai transsu on valtaväestön mielestä usein neutraali sana, eivätkä he ymmärrä mikä siinä on loukkaavaa. Transsukupuolisille se on kuitenkin yleensä pilkkanimitys. Se on sana, jota meille on huudeltu samalla, kun olemme saaneet kohdata henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Se on sana, jota meille on huudeltu, kun meille on naurettu, meitä on pilkattu ja vähätelty. Transuttelu edustaa monille kaikkea sitä kaltoinkohtelua, jota he ovat transsukupuolisuutensa vuoksi joutuneet kohtaamaan. Sanaa transu käyttävät ihmiset eivät usein itsekään tiedä tarkoittavatko he transsukupuolista, transvestiittia vaiko jopa drag-artistia, eivätkä he usein ymmärrä myöskään näiden ihmisryhmien eroja. Sukupuolivähemmistöt ja kaikki sitä muistuttavat ovat heille vain "jotain vitun transuja". Transsukupuolisen puhutteleminen transuna antaa ihmisestä samanlaisen vaikutelman kuin jos hän pamahtaisi paikalle ja alkaisi puhua nekruista tai hinureista. Kuvastaa transsukupuolisten asemaa yh