Otteita transsukupuolisen elämästä 2
Ennen prosessia
Istun television edessä polvet normaaliin tapaan rintakehäni edessä veljeni kanssa illalla ja katson jotain ohjelmaa. Veljeni saa päähänsä piirtää minut paperille ja luonnostelee siihen nauraen jonkinnäköisen örkin. Minua huvittaa. Hän piirtää vahingossa hahmon rintakehään jonkinlaisen viivan ja kun se näyttää rinnalta, piirtää viereen toisenkin. Siinä vaiheessa minua ei enää huvita. Äiti tulee kurkkaamaan ja kysymään mitä veli piirtää. Veli sanoo, että hän piirsi minut. Äiti toteaa, että sillä on rinnatkin. Sitten hän lisää kiusoitellen, että "sillähän onkin kohta jo isommat rinnat kuin minulla", vaikka se ei ole totta.
Minä istun lattialla läpeensä nöyryytettynä ja naama raivoista punoittaen. "OLE HILJAA", karjun äidilleni. Veljeni ymmärtää, että ylitti jonkin rajan, jota ei olisi saanut, mutta äiti ei. Minun tekee mieli hakata vastenmielisen äitini päätä tiiliseinään ja sanoa häntä oksettavaksi huoraksi, mutta en sano, koska sekään ei tunnu yhtä nöyryyttävältä kuin se, mitä hän juuri sanoi minulle. Olen niin raivoissani, että minua alkaa itkettää, joten häivyn heidän seurastaan omaan huoneeseeni ennen kuin he huomaavat. Äitini ei näytä edes hämmentyneeltä vaan hymyilee omalle heitolleen, kun ohitan hänet. Hänhän vain yritti kohottaa itsetuntoani. Minähän olen nuori tyttö, joten minua täytyy ahdistaa, että minulla on liian pienet rinnat ja olen liian epänaisellinen. Äitini alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset vasta paljon myöhemmin, kun hän on mokannut jo monta kertaa paljon pahemmin ja pilannut välimme vuosikausiksi niin, että en enää suostu edes puhumaan hänelle.
On kuuma kesä. Kaikki poikakaverini ovat kesälomareissulla ja olen uimassa siskoni ja hänen kahden kaverinsa kanssa. Minä olen murrosikäinen enkä enää halua uida tissieni vuoksi, joten istun laiturilla t-paita päällä, erittäin tiukat kaksi numeroa liian pienet urheilurintaliivit rintakehäni ympärille köytettynä. Uitan jalkojani vedessä. Siskoni on kaverinsa kanssa kauempana ja hänen toinen kaverinsa, joka on joskus leikkinyt myös minun kanssani kahlaa rannassa bikinit päällään ja pitää minulle seuraa. "Sinulla on paksut jalat", hän toteaa yhtäkkiä ja katsoo karvaisia ja lihaksikkaita jalkojani arvostelevasti. Sillä tavalla kuin tytöt tekevät, kun he haluavat olla ilkeitä ja osoittaa, että ovat toisia tyttöjä haluttavampia tai kauniimpia.
"No ne ovat vahvat", minä sanon. Minä pidän jaloistani, jotka ovat melko miestyypillisen muotoiset ja jäntevät. Pystyn juoksemaan lujempaa kuin kukaan heistä kolmesta, vaikka olen nuorempi. "Mutta ne eivät ole kauniit", hän sanoo nyrpistäen nokkaansa. "No voi kauhea", sanon ja pyöräytän silmiäni hänelle. Hän on mielestäni äärimmäisen nolo. Minua ärsyttää, että hän edes kuvittelee minun haluavan olla jotenkin naisellisella tavalla viehättävä ja haluttava. Hän ei ymmärrä kommenttini sarkastisuutta vaan tulkitsee minun ärsyyntyneen naamani johtuvan siitä, että olen häntä rumempi ja ui nokka pystyssä kauemmas veteen. Minä huokaan ja toivon hartaasti, että omat kaverini tulisivat pian takaisin kotiin lomalta.
Prosessin jälkeen
Olen ollut testoilla muutaman kuukauden ja ulkomuotoni on sellainen, että useimmat olettavat minut hieman keskivertoa nättinaamaisemmaksi nuoreksi mieheksi. Transsukupuolinen kaverini, joka on vasta tutkimuksissa on saanut raahattua minut mukanaan jonkinlaiseen sateenkaari-ihmisten tapaamiseen, vaikka olen laittanut vastaan aiempien huonompien kokemusten ja homoyhteisöä kohtaan tuntemani epäkiinnostuksen vuoksi. Kun pääsemme paikalle, havaitsen, että eräs vanhempi, isorintainen ja pyöreän muotoinen, kovaääninen ja hieman kännisen oloinen butchlesbo tuijottaa kaveriani häijysti ja minua tutkivasti. Hän ei osaa sanoa olenko transmies vaiko cishomo. Jossain vaiheessa iltaa kaverini korjaa erästä häntä tytöksi kutsunutta naista ja nainen pyytää nolona anteeksi. Kaveri sanoo, että ei se haittaa. Butchlesbo kuulee sen. Hän huutaa kuinka kaverini ei ole mies vaan säälittävä transu. Sen jälkeen hän flippaa täysin, ravaa edestakaisin ja raivoaa naama punaisena kuinka transut kuuluisivat mielisairaalaan. Samalla hän tuijottaa minua ja kaveriani murhanhimoisesti.
Muutama tyyppi yrittää rauhoitella häntä, mutta hän vain jatkaa mesoamista ja huutaa kuinka vitun säälittäviä ja aivopestyjä olemme, kun kuvittelemme, että se, että olemme poikamaisia tekee meistä miehiä. Kaveriani ahdistaa ja hän painautuu minua lähemmäs tiedostamattaan asiaa. Joku sanoo, että ei transsukupuolisuudessa ole siitä kyse. Lesbo huutaa, että miehen ja naisen ainoa ero on pillu ja hänkin on miehekkäämpi kuin useimmat miehet, varsinkin transmiehet. Joku sanoo, että naisissa ja miehissä on paljon muitakin eroja kuin genitaalit. Minä tuijotan lesboa ja seuraan hänen huutoaan kuin lumoutuneena. Hänen esityksensä on minulle näytelmä siitä, miten käyttäytyy epätasapainoinen ja pahoinvoiva ihminen, jonka kipeimpiä haavoja minun olemassaoloni hiertää. Näytelmä loppuu, kun joku menettää hermonsa ja komentaa lesbon poistumaan koko tiloista käytöksensä vuoksi. Lähtiessämme pois kaverini pyytää anteeksi minulta ja sanoo, että on todella pahoillaan, että raahasi minut sinne kuuntelemaan sellaista. Minä sanon, että ei se haittaa. Ilta oli lopulta yllättävän mukava varsinkin, kun muut cishomot osoittivat myöhemmin tukensa ja olivat kovin häpeissään ulos heitetyn käytöksestä. Lisään, että tuollainen minäkin olisin, jos olisin mielestäni miehekkäämpi kuin miehet, mutta kukaan muu ei olisi kanssani samaa mieltä. Ahdistunueelta vaikuttanut kaverini ei voi olla naurahtamatta. Minusta tuntuu, että hänkin on ymmärtää, että transsukupuolisten säälittävyys ei ollut kaunan eikä kohtauksen todellinen syy.
Olen käymässä kylässä mummoni ja pappani luona. Olen menossa pian kohdun ja munasarjojen poistoon. Odotan sitä kovasti, jotta naishormonien taso ja vaikutus kehooni laskisi miestyypilliselle tasolle. Leikkaus kuitenkin jännittää minua edellisestä poiketen hieman, koska olen mennyt lukemaan netistä kaikenlaisia kauhukuvauksia siitä. Naisten palstoilla on ollut keskustelua lähinnä naiseuden menettämisen kokemuksesta ja yhdyntäkokemuksista operaation jälkeen, jotka eivät minua kiinnosta, joten olen etsinyt tietoa transpalstoilta. Eräällä epämääräisellä, kaikille avoimella transaiheisella palstalla, jota en lue muuten koskaan leikkausta on kuvailtu erittäin kivuliaaksi loppuelämän pilaavaksi operaatioksi, jonka jälkeen kuolee verenhukkaan ja kannattaa harkita meneekö sinne ylipäätään ollenkaan. Eräs hieman ennen minua prosessin käynyt tuttu on sanonut minua hölmöksi, kun luen sellaisia. Palsta on kuulemma cissukupuolisten trollien kansoittama ja kyseessä on rutiinioperaatio, jonka lukematon määrä cisnaisia käy lävitse vuosittain.
Mummo keittää kahvia ja kysyy, että koskas minulla oli se "rosessin seuraava operaatio". Minä vastaan, että seuraavalla viikolla. Kun hän kysyy jännittääkö minua sanon, että vähän ja kerron hänelle kuinka luin netistä siitä kertomuksen, jossa verta valui joka paikasta ja sattui hirveästi. Mummo kuuntelee minua hetken ja tokaisee sitten, että "kyllähän se vähän nipsaisi, kun ne otettiin pois, mutta jos sitä verenvuotoa ja kipua pitää pahana niin ei ole kyllä tainnut synnyttää". Tajuan, että mummo on myös käynyt operaatiossa aikanaan terveysongelmiensa vuoksi enkä voi olla naurahtamatta hänen kommentilleen. Tilanteen absurdius piirtyy mieleeni kirkkaana. Mummolleni ja monelle muulle naiselle se on pieni nipsaus, jota ei voi edes verrata synnytykseen, mutta kun se liittyy sukupuolenkorjaushoitoihin, siitä tulee yhtäkkiä hirvittävää silpomista.
Olen katsonut tyttöystäväni ja hänen meillä hoidossa olleen veljentyttärensä kanssa Disneyn Frozen-elokuvan. Kun lapsi on nukkumassa, mekin alamme laittaa nukkumaan.
- Se oli kyllä hyvä elokuva. Se Elsa on minusta paras Disneyn prinsessoista. Kuka sinusta? Tyttöystäväni kysyy.
- En minä tiedä. Ainoa muistoni niistä on, että teini-iässä katsoin pornoa, jossa niitä pantiin edestä ja takaa, vastaan ja naurahdan.
- Törkeää! Elsa on pikkutyttöjen idoli. Se on kaunis ja sillä on taikavoimia, eikä se tarvitse prinssiä pelastamaan itseään. Se on vieläpä lesbo, tyttöystäväni selittää pöyristyneenä.
- Niin varmaan, mutta minä en ole pikkutyttö, sanon huvittuneena.
- Entä jos sen tilalla olisi Mulan? Vieläkö se olisi sinulle muija, joka kiinnostaa vain, kun sitä pannaan ja sille voi runkata? Tyttöystäväni kysyy. Hän on ehtinyt oppia, että Mulan on joillekin transmiehille jonkinlainen lapsuuden esikuva.
- Joo. Sehän on vain poikatyttö, joka kokee olevansa häpeäksi perheelleen, vastaan ja naurahdan uudelleen.
- No just. Sinä raiskasit minun lapsuuteni. Prinsessaporno on vähän niin kuin se My Little Ponyista tehty porno, jota jotkut katsovat. Tai lonkeroporno, tyttöystäväni sanoo ällöttynyt ilme kasvoillaan.
- Ei lonkeropornossa minusta mitään vikaa ole, sanon ja virnistän tyttöystäväni ilmeelle.
- Minä en halua tietää enää yhtään enempää. Joskus on vaikea ymmärtää miten olet saattanut ikinä elää maan päällä naisroolissa, kun olet henkisesti kuin limanuljaska, tyttöystäväni huudahtaa närkästyneenä ja alkaa mäiskiä minua tyynyllään. Minua suojaudun peiton alle enkä osaa lopettaa nauramista.
