I pray to father, son, testosterone, in darkest night don't leave my mind alone

Sateenkaari-iskä -nimellä bloggaava/blogannut Susi Nousiainen kirjoitti taannoin syrjinnästä liittyen transsukupuolisuuteensa ja työnsaantiin. Samassa tekstissä hän puhui siitä, että suunnilleen 99% transsukupuolisista elää yhä kaapissa esimerkiksi työpaikallaan. Kaapissa oleminen tarkoittaa yleensä sitä, että transsukupuolinen ei ole koskaan tullut kenellekään kaapista eikä edes hakeutunut hoitoihin. Ymmärrän, että Nousiainen tarkoittaa kaapissa olemisella tämän sijaan stealth-elämää eli elämää, jossa omasta transtaustasta ei puhuta sukupuolenkorjauksen jälkeen muille. Jotkut transtaustan omistavat ovat vain lievästi stealth ja jotkut ovat täysin stealth eivätkä puhu asiasta suunnilleen kenellekään. Sateenkaari-iskä kutsui stealthina elämistä "vanhentuneeksi käytännöksi" ja ihmetteli miksi emme ole jo luopuneet siitä. Toisessa samaa aihetta käsittelevässä tekstissään hän lainasi kommenttia, jossa nuori henkilö sanoi, että tulevaisuudessa kukaan ei ole enää kaapissa. Laitan t

Helsingin Sanomat haastatteli transpolin työntekijää Teemu Kärnää 2.8.20 julkaistussa kirjoituksessa. Aihe käsitteli transhoitoja ja erityisesti sitä, miksi niihin hakeutuvista suurin osa on nykyään tytöiksi syntymässä määriteltyjä. Haluan kommentoida joitain kirjoituksessa esitettyjä väittämiä, sillä ne olivat mielestäni hyvin yksioikoisia ja virheellisiä. Kärnä sanoi, että aiemmin hoitoihin hakeutui enimmän pojiksi määriteltyjä, jotka olivat jo pikkulapsena ilmaisseet olevansa tyttöjä, ilman mitään sosiaalista vaikutusta. Nykyään hän sanoo olevan yleisempää, että oma transsukupuolisuus ymmärretään murrosiässä. Hän kutsuu sitä iäksi, jossa aletaan ymmärtää miten muut näkevät meidät.  Kyseenalaistan hänen väitteensä siitä, että yksikään pikkulapsi, joka yleensä ottaen pystyy lausumaan sanat tyttö tai poika on pystynyt kasvamaan ilman, että mikään sosiaalinen on vaikuttanut heihin ja heidän käsityksiinsä siitä, mikä on tyttö tai poika. Ei ihminen voi mitenkään kasvaa su

Olemme elävinämme kaikenlaisen suvaitsevaisuuden ja seksuaalisen vapautumisen aikakautta. Meillä saa olla homo, hetero tai jotain siltä väliltä. Osa ihmisistä puolustaa nykyään jopa eläinten kanssa seksiä harrastavia. Kaikki kumisaapasfetissistä ja oksentamisesta kiihottumisesta lähtien on hyväksyttävää, joidenkin mielestä jopa hienoa. Aikuisten keskinäisistä seksuaalisuuden harjoittamisen muodoista on olemassa vain yksi poikkeus. Jos olet transsukupuolinen, seksuaalinen suuntautumisesi on aina väärin. Se on aina jonkinlainen sairaus ja perversio, josta pitäisi parantua ja olla jotain aivan muuta. Monet sellaisetkin henkilöt pitävät transsukupuolisten seksuaalisuutta vääränä ja käännytettävänä, jotka ovat vuosikausia penänneet omalle valtavirrasta poikkeavalle seksuaalisuudelleen oikeutta olla olemassa. Jos transsukupuolinen mies on kiinnostunut naisista ja on heteromies, lesbotätit tietävät, että hän ei voi olla mitään muuta kuin patriarkaatin runtelema itseinhoinen les

On älyttömän kuuma kesä ja minä olen kesätöissä ulkona. Olen käyttänyt testosteronia jonkin aikaa ja minut tulkitaan jo mieheksi nimeni, ääneni ja ulkomuotoni puolesta, mutta näytän melko androgyyniltä ja minulla on aika heikko itsetunto sen vuoksi. Odotan, että testosteroni muuttaisi piirteitäni ja minulle alkaisi kasvaa parta. Jälkeen päin on helppoa sanoa, että olen täysin keskenkasvuinen sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla yhä rinnat enkä suostu menemään ulos kenenkään nähden ilman binderiä, joka litistää ne rintakehääni vasten. Rintani ovat sen kokoiset, että ne eivät peity kokonaan siedettävän tiukalla binderillä, joten käytän myös paitaa, joka on avonaisena t-paidan päällä. Sen lisäksi minulla on päälläni työliivi. Minulla on niissä vaatteissa niin kuuma miltei kolmenkymmenen asteen helteessä, että luulen välillä pyörtyväni. Hiki valuu otsaani ja selkääni pitkin, päänsärky tykyttää ohimolla ja tunnen miten iho rintojeni alla on kuuma, limainen ja hikinen. Olo on kaik

Tervehdys blogini lukijoille ja satunnaisille kävijöille. En ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään, siistinyt vain hieman linkkilistoja. Tai olen kyllä kirjoittanut, mutta en päätynyt julkaisemaan. Tähän on monta syytä. Vanha kannettavani hajosi syksyllä enkä saanut vanhoja tekstejäni ongittua uuteen pitkiin aikoihin. Sitäkin enemmän julkaisutahtiin on vaikuttanut se, että minulla on meneillään elämänvaihe, jossa on todella vähän ylimääräistä aikaa millekään. Blogin pito joutuu tässä tilanteessa väkisinkin jäämään vähemmälle. Olen myös miettinyt suhdettani nykyiseen transyhteisöön ja siihen onko kannattavaa kirjoittaa "transblogia" jos ei enää edes koe olevansa trans vaan näkee koko termin menetettynä ja edustamine asioineen täysin vieraana. Tulenkin keskittymään blogissani entistä selkeämmin tekemään pesäeroa transgender ja transsexual -käsitteiden välille. Mielestäni selkeän poliittisen ja ajatusmaailmallisen eron näkyväksi tekeminen on ainoa ratkaisu tämänhetki