I pray to father, son, testosterone, in darkest night don't leave my mind alone

Jotkut tahot ovat esittäneet näkemyksen, että sukupuolenkorjaushoitoja ei oikeastaan tarvita, koska ihminen voi elää identiteettinsä mukaisen sukupuolen edustajana kehonsa mallista riippumatta ilman niitäkin. Olen arvostellut näkemystä niin monta kertaa, että on aika kirjoittaa aiheesta. Kirjoitin edellisessä tekstissäni siitä, miten määrittelen sosiaalisen sukupuolen ja sukupuoliroolin. Esitin myös näkemyksen, että sosiaalinen sukupuoli ei pohjimmiltaan muutu ilman kehon muuttamista. Jotta näin voisi käydä, olisi pystyttävä erottamaan toisistaan kahdeksi täysin eri asiaksi sosiaalinen ja biologinen sukupuoli. Seuraavan tekstin tarkoitus on tarkastella sitä, miten mahdotonta tämä mielestäni on. Lähdetään miehuuden määritelmästä. Minulle miehuus on perusteissaan sitä, että on biologisesti ihmislajin urospuolinen keskimääräinen edustaja. Ei pelkästään jalkojen välistä vaan kokonaisuutena. Tämä sisältää kaikki keholliset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Mies on minu

Sana sukupuolirooli on muodostunut nykypäivän muotisanaksi, jota hoetaan jokaisessa vähänkään sukupuoleen liittyvässä yhteydessä riippumatta siitä liittyykö se edes koko aiheeseen.  Kun feministit puhuvat transsukupuolisuudesta, he puhuvat lähes aina sukupuoliroolista ja siitä kuinka transprosessiin lähtemisen motiivi on muuttaa pohjimmiltaan tätä ahdasta ja keinotekoista roolia, ei itse sukupuolta. Sukupuoliroolien väljennys onkin jonkinlainen nykyajan ihmelääke, jolla koko maailma pelastuu joidenkin mielikuvissa. Vähän niin kuin paljasjalkakengät tai karppaaminen. Jos minä saisin päättää, teippaisin jokaisen ahtaista sukupuolirooleista ja niiden hälventämisestä jauhavan henkilön suun kiinni. He ovat tehneet jo aivan tarpeeksi harmia transsukupuolisille sotkeentumalla asioihin, joita he eivät todellisuudessa kykene ymmärtämään. Kerron miksi minä en puhu sukupuoliroolista, kun puhun transsukupuolisuudesta. Se on täysin eri asia kuin se, mitä transprosessi muuttaa ja jota mi

En pidä useistakaan julkaisuista, joissa puhutaan transsukupuolisuudesta. Harvoin mikään teksti saa minua kuitenkaan niin ärsyyntyneeksi, että viitsin tehdä muuta kuin pyöritellä itsekseni silmiäni. Tällä kertaa teen poikkeuksen mm. Trasekin, Setan yms. jakamasta seksi ja trans -nimellä kulkevasta oppaasta, jonka sain taannoin käsiini. Annoin oppaan myös naisystäväni luettavaksi ja kysyin mitä mieltä hän on siitä. Hänen ilmeensä muuttui mielenkiintoiseksi. "Miksi tähän on pitäny tunkea kaikki nyrkkinainnista ja BDSM:stä lähtien? Miten ne liittyy millään tavalla siihen, että joku on transsukupuolinen? Ja miks näiden kaikkien kuvien pitää olla näin pornoja ja kummallisia dyke queeneineen? Mikä se edes on, joku lesbo vai?" Kysyin häneltä, mitä olisit ajatellut oppaasta, jos olisit lukenut sen ennen suhdettamme. "Jos sä olisit lykänny tällasen mun käteen ku olin kiinnostunu susta niin mä olisin varmaan ahdistunu, että millanenhan sä sitte olet ja millasta nyrk

Jotkut homot sanovat, että ovat tienneet olevansa homoja siitä saakka, kun kivekset ovat laskeutuneet. Minä olen tiennyt, että minulta puuttuu penis siitä saakka, kun kivesten olisi pitänyt laskeutua.  Genitaalini ovat olleet minusta typerät ja omituiset jo lapsesta lähtien, vaikka vanhemmat kuinka yrittivät esittää niitä minulle positiivisessa valossa. Tekisi mieli sanoa, että olen kokenut genitaalidysforiaa jo pikkulapsena, mutta en voi olla aivan varma onko tuntemuksissani ollut kyse siitä.  Aivan lapsena, kun niiden oleellisin merkitys oli käydä pissalla, en kokenut genitaalieni vääryyttä niin merkittäväksi. Murrosikä ja seksuaalinen herääminen oli se hetki, kun ymmärrys siitä, että minulta puuttuu penis enkä osaa olla seksuaalinen ilman sitä tuli ymmärrykseeni kaikessa lohduttomuudessaan. En pysty laskemaan kuinka monta yötä olen itkenyt asian vuoksi miettien itseni vahingoittamista. Tunne genitaalieni vääryydestä on ollut olemassa minulla paljon kauemmin kuin o