I pray to father, son, testosterone, in darkest night don't leave my mind alone

Olen joskus lukenut kommentteja siitä kuinka transsukupuoliset tai muut ihmiset, jotka vaativat esim. sterilisaatiovaatimuksen poistoa translaista tai nimilain muutosta sellaiseksi, että aikuinen ihminen saa halutessaan ottaa mille sukupuolelle tyypillisen nimen haluaa ilman lääkärin kirjoittamia lupalappuja ovat jonkinlainen ääriliike äärioikeiston ja "järkevien ihmisten" ohessa.  Se on saanut minut pohtimaan muutamaan otteeseen ajatusleikkinä millainen olisi ihan oikea transsukupuolisten muodostama radikalisoitunut ääriliike ja mitä se tekisi, jos pääsisi valtaan yhteiskunnassa. 1. He vaatisivat, että yhtään lasta ei saa kasvattaa cissukupuolisena. Lapsi on kasvatettava aina sukupuolioletusta tekemättä ja juridisesti sukupuolettomana olentona, jota puhutellaan henkilönä. Jos lapsi ilmaisee alkeellisemmallakaan tavalla olevansa trans, hänen puhuttelunsa on heti muutettava hänen identiteettinsä mukaiseksi, mutta jos lapsi ilmaisee olevansa cis, on odotettava 16-v

Lidl julkaisi pari mainosta, joissa toisessa lukee, että "Vihdoin uskalsin tulla ulos maito-kaapista" ja toisessa, että "Tunsin olevani oikea maito väärässä tölkissä". Lauseilla viitataan selkeästi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Monet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajat eivät pitäneet mainoksia hauskoina ja niistä nousi somessa pieni kohu. Sen mitä viitsin ketjuja lukea, keskustelu vaikutti olevan lähinnä räyhäämistä. Keskusteluun osallistuivat myös jotkut vähemmistöjen edustajat, joista mainos oli ollut hauska, Osa arvosteli niitä, joista ei ollut ollut ja osa nuoli melko näkyvästi vihaisten cisheteroiden perseitä, että he eivät suuttuisi enempää. Pk-seudun homot väittivät, että joka puolella Suomea on nykyään tosi helppoa olla homo, cishomot puhuivat kaikkien hlbtiqa-vähemmistöjen puolesta ja unohtivat, että he ovat niistä kaikista ylivoimaisesti parhaassa asemassa ja että transsukupuoliset eivät ole millään tasolla sama asia kuin homot. Ke

Aina välillä kuulee mitä ihmeellisimpiä väitteitä siitä, millaista on transsukupuolisten "oikea elämä", mitä ikinä tällä omituisella termillä sitten tarkoitetaankin. Kaikki elämä kun on oikeaa elämää. Niinpä päätin jakaa kanssanne hetkiä transsukupuolisten oikeasta elämästä. Näitä tulee luultavasti lisääkin ja ne löytää tägillä oikea elämä. Ennen prosessia Käyn keskustelua koulussa erään luokkatoverini kanssa. - Ai että minä näin ihanaa unta viimeyönä, hän sanoo hymyillen. - No millaista? Minä kysyn. - Minä olin laivassa, joka upposi ja sellainen aivan ihana mies pelasti minut. Eikö olisikin ihanaa? Hän kysyy hymyillen. - No.. ei oikeastaan, sanon epämääräisesti. - Ai miksi ei? Etkö sinä koskaan näe tuollaisia hattaraisia unia? Hän kysyy. - No joskus, mutta eivät ne ikinä noin mene, vastaan. - Miten sitten? Eikun niin, sinähän tykkäsit naisista, hän sanoo. - Joo. Ja minä olen aina se, joka pelastaa sen tytön, vastaan. - Miten se sitten jatkuu? - N

Olipa kerran transpoika, joka asui kylässä, josta oli aivan turha etsiä vertaistukea transsukupuolisuuden suhteen. Ei tiedossa muita transihmisiä, transsukupuolisia eikä edes cishomoja. Kylän ainoat nuorille suunnatut aktiviteetit olivat urheilua tai uskonnollisten yhteisöjen järjestämiä iltoja, joihin ei kannattanut transsukupuolisena astua jalallaankaan ainakaan mikäli oli etsimässä tukea. Joka puolella oli vain cissukupuolisia heteroita, jotka eivät ymmärtäneet mitään siitä, mitä on olla transsukupuolinen. Elettiin aikaa, jolloin nettiyhteydet olivat niillä seuduilla tuskaisen hitaat ja vertaistukea muiden transmiesten parista sai netissä varsin rajallisesti verrattuna älypuhelinaikaan. Halu tavata itsensä kaltaisia ihan kasvokkain kasvoi ajan myötä niin suureksi, että poika oli valmis maksamaan kohtuullisen ison summan linja-autolipusta ja matkustamaan lähimpään kaupunkiin. Siellä sijaitsi lähin Seta, jolla oli monenlaista toimintaa, mukaanlukien tapaamisia hlbt-nuorille.

En ole koskaan pitänyt sanoista naisoletettu ja miesoletettu tai pitänyt niitä edullisina transsukupuolisten kannalta. Niiden käyttäminen useimmissa tapauksissa lähinnä ärsyttää. Feministinen keskustelu tuntuu nykyään noudattavan kaavaa, jossa cisnainen kertoo jotain omia kokemuksiaan ja lisää perään "niin kuin varmasti muillakin naisoletettuina kasvaneilla". Hän olettaa kokemustensa olevan esimerkiksi useimmilla transsukupuolisilla miehillä samanlaisia kuin hänellä ja tekevän heistä samanlaisia kuin hänestä. Tämä kyseinen toiminta ei eroa juuri mitenkään siitä, että joku olettaa minun olevan jonkinlainen ja ajattelevan tai käyttäytyvän tietyllä tavalla, koska genitaalini olivat jonkinlaiset syntyessäni. Termiä naisoletettu käyttävät voisivat aivan yhtä hyvin niputtaa minut suoraan naiseksi, jos he ohittavat sen, että olen transsukupuolisuuteni takia kokenut minuun kohdistetut naistyypilliset oletukset hyvin eri tavalla kuin cisnaiset ovat ne kokeneet. Minä en ole

Jotkut ajattelevat, että kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat juhlivat Pridea, vaikka osa sateenkaarikansasta ei tee niin monista eri syistä. Minä olen kaksi kertaa osallistunut Pride-kulkueeseen ja muuhun hulinaan kaverini pyytämänä ja se riitti minulle. Sille, miksi en erityisemmin välitä Pridesta on monta syytä. Ensimmäinen syy on se, että Pride keskittyy yhä enimmäkseen homojen asioihin ja sen juhlimiseen, että rakkaus kuuluu kaikille. Minä en ole homo. Minä olen heteroseksuaalinen sukupuolivähemmistön edustaja eikä minun asioissani ole kyse siitä, ketä minä saan rakastaa. Niissä on kyse siitä, tunnustetaanko olemassaoloni sellaisena kuin olen. Minä en pidä siitä, että Pride tiivistää kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt lähinnä homoiksi ja transihmisiksi. LGBTIQA+ lyhennetään yleisesti muotoon LGBT ja siitäkin lähinnä kolme ensimmäistä kirjainta ovat edustettuina. Minä itse en käytä kyseistä lyhennettä enkä edes pidä siitä. Intersukupuoliset ja asek

Transsukupuolisista miehistä tuntuu, että he ovat miehiä, koska ovat maskuliinisia ja transsukupuolisista naisista, että he ovat naisia, koska ovat feminiinisiä. Jonkun pitäisi kertoa heille, että mieskin voi olla feminiininen ja nainen maskuliininen. Väärin. Transsukupuoliset ovat täysin tietoisia siitä, että kuka tahansa voi olla sukupuoli-ilmaisultaan maskuliininen, feminiininen, näiden sekoitus tai androgyyni. Tässä käsityksessä elävät ovat itse niitä, joille pitäisi kertoa, että transsukupuoliset eivät olet mikään homogeeninen ihmisryhmä ja että transmiehiäkin on olemassa feminiinisiä ja transnaisia maskuliinisia. Sukupuoli ja se kuinka feminiininen tai maskuliininen ihminen on ovat kaksi eri asiaa myös transsukupuolisten kohdalla, vaikka ne usein kulkevatkin käsi kädessä. Transsukupuolisuus on jonkin trauman seurausta. Esimerkiksi sen, että vanhemmat halusivat lapsensa olevan toista sukupuolta tai ihminen tuli raiskatuksi. Väärin. Tällaisesta ei ole mi

Blogissani on esiintynyt ja tulee esiintymään usein termi cissukupuolinen. Se vaikuttaa olevan osalle transsukupuolisuus-termin tuntevistakin vieras sana ja sen merkityksestä liikkuu ihmeellisiä harhakäsityksiä, joita ajattelin oikoa. "Mitä tarkoittaa cissukupuolinen?" Cissukupuolinen on yksinkertaisesti termin transsukupuolinen vastakohta. Se tarkoittaa siis ei-transsukupuolista. Ihmistä, joka on sitä sukupuolta, jonka edustajaksi hänet syntymässä määriteltiin. Se ei kerro varsinaisesti ihmisen sukupuolta eli sitä onko hän mies, nainen jne. Se kertoo ainoastaan sen vastaako hänen sukupuolensa sitä, jonka edustajaksi hänet syntymässä määriteltiin. Termi cis on latinan preposition trans vastakohta samaan tapaan kuin homo on heteron vastakohta. Ei mitään sen erikoisempaa. "Cissukupuolinen tarkoittaa ei-transsukupuolista heteroseksuaalia." Väärin. Termi cissukupuolinen ei ota mitään kantaa henkilön seksuaalisuuteen. Homoseksuaalinen, ei-transsukupuo

On olemassa ihmisryhmä, joka on vakaasti sitä mieltä, että transsukupuoliset, homoseksuaalit, aseksuaalit, transvestiitit jne. ovat jollain tavalla luonnottomia. He eivät epäröi tuoda mielipidettään esiin suureen ääneen ja osoittaa halveksuntaansa ja ylemmyydentuntoaan näitä ihmisryhmiä kohtaan. Luonnottomuuskortilla myös vastustetaan kaikkien LGBTIA-rimpsun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia ja vapautta elää heille luontaista elämää. Itse olen nimennyt näin toimivat ihmiset luonnollisuushörhöiksi. Luonnollisuushörhö on jeesushörhön hyvin läheinen sukulainen. Molempien argumentit vähemmistöjä vastaan ovat lähes poikkeuksetta kuin jostain huonosta sketsiohjelmasta. Luonnollisuushörhöt erottaa jeesushörhöistä se, että toinen uskoo jumalaan ja toinen luontoäitiin. Luonnollisuushörhöjä on jeesushörhöjä enemmän ja siinä missä fundamentalistisimpia jeesushörhöjä syntilistoineen ei juuri kukaan järkevä ihminen ota tosissaan, luonnollisuushörhöjen juttuja suorastaan pel