Otteita transsukupuolisen elämästä 1: Tunnistajat

Aina välillä kuulee mitä ihmeellisimpiä väitteitä siitä, millaista on transsukupuolisten "oikea elämä", mitä ikinä tällä omituisella termillä sitten tarkoitetaankin. Kaikki elämä kun on oikeaa elämää. Niinpä päätin jakaa kanssanne hetkiä transsukupuolisten oikeasta elämästä. Näitä tulee luultavasti lisääkin ja ne löytää blogista tägillä oikea elämä.

Istun huoltoasemalla ja kuuntelen viereisessä pöydässä puhuvien keskustelua. Toinen väittää, että transsukupuoliset tunnistaa jo kaukaa naamasta. Hän on pyytänyt minulta saada lehden, joka oli pöydässäni. Hänellä ei ole hajuakaan, että olen transsukupuolinen.

Kuuntelen linja-autossa istuessani edessä istuvien keskustelua, joka liittyy homojen oikeuksiin. Toinen on kovin homomyönteinen ja iloinen siitä, että asiat ovat edenneet ja menneet parempaan suuntaan. "Transsukupuolisiakin on alkanut näkyä ulkona", hän lausuu yhtäkkiä asiantuntevasti ja olettaa selvästi, että pystyy identifioimaan jokaisen sellaisen. Minun tekee mieli kysyä, että missä hän on kuvitellut meidän olleen siihen asti, mutta en viitsi.

Istun työpaikallani ruokatauolla parin työkaverin kanssa samassa pöydässä. Yksi heistä inttää kivenkovaan, että transsukupuoliset tunnistaa muista ihmisistä helposti. "Nehän tunnistaa jo kaukaa naamasta ja äänestä. Osa voi olla melko huomaamattomia, mutta kyllähän sen huomaa käytöksestä. Miehet ja naiset on erilaisia käytökseltään." "Niin, mutta onhan niitä miehiä ja naisiakin erilaisia. Ehkä sitä pitäisi vain äijämäisenä naisena tai neitimäisenä miehenä", toinen työkaveri sanoo. "Ei, se on vain niiden oma harhaluulo, että niitä ei tunnista. Kyllähän ihminen nyt aistii mitä sukupuolta toinen on", toinen inttää. Minun tekisi mieli hakata päätäni seinään. Tuntuu siltä, että en kestä olla niin typerien ihmisten kanssa samassa työpaikassa joka päivä.