Ihmisaivojen sukupuoli eriytyy kohdussa

Ihmisen kuten monien muidenkin nisäkkäiden sikiövaiheen perusasetus on naaraaksi tuleminen. Sikiön aivojen kehitykseen pätee sama. Jos ne eivät altistu riittävästi testosteronille tietyssä, eri lajeilla vaihtelevassa kehitysvaiheessa sikiönkehityksen aikana, nisäkkään sukupuolinen käyttäytyminen on aikuisena tyypillistä naaraalle. 

Tätä on tutkittu ainakin hiirillä ja rotilla sekä marsuilla. Naarashiiret, joita on altistettu kohdussa testosteronille käyttäytyvät vain harvoin normaalin naarashiiren tavoin seksuaalisesti. Sen sijaan ne käyttäytyvät urosmaisesti ja kiinnostuvat naaraista.

Ihmisellä tämä kehitys tapahtuu ennen kuudennen raskauskuukauden päättymistä. Silloin poikasikiön kivesten tuottamina on sen veressä normaalisti kymmenkertainen määrä testosteronia tyttösikiöön verrattuna. Tässä vaiheessa sikiön aivot ovat herkistyneet testosteronille. Toinen testosteronipiikki tulee 1-3 kuukautta syntymän jälkeen. Tämän tietyn vaiheen jälkeen hormonivaihteluilla ei ole enää samanlaista vaikutusta aivoihin. Vaiheen tarkoitus on nimenomaisesti maskuliinisoida uroksen aivot pysyvästi, jolloin sen sukupuolinen käyttäytyminen on aikuisena tyypillistä urokselle.

Nämä sikiönkehityksen jäljet näkyvät ihmisillä useissa aivojen alueissa rakenteellisina eroina miesten ja naisten välillä. Homoilla erään näistä aivoalueista on todettu yleensä olevan puolivälin mallia. Kooltaan vastakkaisen sukupuolen tapainen, hermosolujen määrältään oman. Transsukupuolisilla kyseinen aivoalue taas muistuttaa useiden tutkimusten mukaan sekä kooltaan että hermosolujen määrältään sukupuolta, johon he kokevat kuuluvansa. Hormonikorvaushoitoa on ehdotettu syyksi, mutta tutkimuksissa kasvainten takia hyvin korkeista estrogeeni/testosteronitasoista kärsineiltä cissukupuolisilta heteromiehiltä ja -naisilta on löytynyt sukupuolelleen normaalit löydökset.

Kaikki tähän mennessä löydetyt seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä määrittävät tekijät ovat biologisia. Minkäänlaista puhtaasti sosiaalista tekijää, jolla voitaisiin saada ihmiselle aiheutettua sukupuoliristiriita tai tehtyä hänestä homoseksuaali ei tunneta. Myöskään juuri minkäänlaista näyttöä vanhasta teoriasta, jonka mukaan ihmislapsi olisi syntyessään aivoiltaan sukupuolineutraali ei ole olemassa.

                      

Tärkein aineisto sukupuoli-identiteetin kehitystä tutkittaessa ovat intersukupuolisina syntyneet lapset sekä muut, joiden genitaalit ovat vaurioituneet hyvin pieninä ja jotka on siksi yritetty kasvattaa toiseen sukupuoleen.

Erilaisissa intersukupuolisuuden muodoissa esiintyy selkeästi muuta väestöä enemmän vaikeuksia identifioitua syntymässä määriteltyyn sukupuoleen, vaikka näitä lapsia hoidettaisiin kirurgialla, hormoneilla ja psykoterapialla ja heidät kasvatettaisiin aivan pienestä valitun sukupuolen edustajina. Lähdemateriaalini mainitsee 13% erään tutkimuksen intersukupuolista tarvinneen sukupuolenkorjaushoitoja, koska identiteetti kehittyi valitun sukupuolen vastaiseksi. Se on todella iso osuus sukupuoliristiriitaisia lapsia.

Heidän lisäkseen on olemassa usein pimentoon jäävä joukko intersukupuolisia, jotka tilastojen valossa näyttävät tyytyväisiltä lapsena saamiinsa hoitoihin, mutta todellisuudessa eivät ole sitä. He kokevat itsensä usein muunsukupuolisiksi tai intersukupuolisiksi. Osa toivoo, että heihin ei oltaisi kajottu pieninä vaan he olisivat saaneet kasvaa rauhassa ja päättää itse tarvitsevatko jotain hoitoja. Osalle on rakennettu vagina, jotta he voisivat olla yhdynnässä miehen kanssa, vaikka he pitävät naisista. Osalla on kehodysforiaa, vaikka he eivät enää halua tai uskalla lähteä korjaamaan asioita lapsena hoidoistaan saamiensa traumojen ja pelkojen vuoksi.

Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Kun tutkittuja ryhmiä aletaan paloitella tarkempiin osiin, päästään sisälle hyvin mielenkiintoisiin tietoihin sukupuoli-identiteetin kehittymisestä.

Eräässä tutkimuksessa (löytyvät lähdemateriaalista) kahdeksasta kloakaekstrofiasta kärsineestä lapsesta, jotka määriteltiin syntyessä peniksen epänormaaliuden vuoksi tytöiksi kolme kehittyi sukupuoliristiriitaisiksi. Toisessa tutkimuksessa kuudestatoista hormonaalisesti normaalin 46,XY -pojan joukosta, jotka määriteltiin ja muovattiin kirurgisesti ulkoisesti pienenä tytöiksi peniksen puuttumisen vuoksi kahdeksan ilmoitti spontaanisti olevansa poikia. Kaikkiaan 15 heistä oli käytökseltään erittäin maskuliinisia. Tätä tutkimusta seuranneessa tutkimuksessa neljästätoista peniksettömänä syntyneestä pojasta, joiden kivekset poistettiin hyvin nuorena ja muovattiin kirurgisesti ulkoisesti tytöksi kahdeksan ilmoitti olevansa poikia.

Lapset, joiden aivot ovat käyneet lävitse normaalin pojan kehityksen sikiövaiheessa ovat erittäin usein sukupuoliristiriitaisia, jos heidät yritetään kasvattaa tyttöinä. Yleensä se unohdetaan mainita, että silloinkin, kun he sopeutuvat jollain tavalla elämään naisina, he ovat usein hyvin maskuliinisia ja elävät hyvin lähellä miesroolia.

XY-naiset, joilla on täydellinen androgeeniresistenssi, eli mieshormonit eivät pääse vaikuttamaan heidän aivoihinsa taas yleensä mieltävät itsensä hyvin feminiinisiksi, heillä esiintyy harvoin jos koskaan sukupuoliristiriitaa (miesidentiteettiä) ja he ilmoittavat seksuaalisen suuntautumisensa ja fantasioidensa sekä seksuaalisten kokemustensa olevan yleensä heteroseksuaalisen naisen.

Muutamia muitakin intersukupuolisuustiloja, kuten 5α-reduktaasin puutos on olemassa, joissa esiintyy selkeä ero siinä kumpaan sukupuoleen syntyvät lapset sopeutuvat suuremmalla prosentilla. 5 ARD-lapsille kehittyy yli 60% todennäköisyydellä miesidentiteetti, vaikka heidät kasvatetaan yleensä tyttöinä. Heillä on yleensä ulkoisesti enemmän naisille ominaiset genitaalit kiveksiä lukuunottamatta. Heillä on heikot DHT-tasot tilansa takia, mutta yleensä melko normaalit testosteronitasot, jolloin testosteroni vaikuttaa heidän aivojensa kehitykseen.

Vaikuttaakin siltä, että juuri sikiönkehitys on olennainen ihmisen sukupuoli-identiteetin kehittymisen kannalta. Syntyvällä lapsella ei ole tietoista sukupuoli-identiteettiä, joten se ei voi kehittyä kohdussa. Sen sijaan sellaiset ominaisuudet voivat hyvin kehittyä aivoihin jo kohdussa, että ihmisen on hyvin vaikeaa sopeutua elämään niiden vastaisessa sukupuolessa.

Sukupuoliristiriita ilmenee usein murrosiässä luultavasti siksi, että murrosiässä sukupuolihormonit aktivoivat sikiövaiheessa aivoihin määrittyneet ominaisuudet ja osallistuvat näin sukupuolisen ja seksuaalisen identiteetin kehittymiseen. Identiteetin kehittyminen on biopsykososiaalinen prosessi, mutta näyttää siltä, että sikiönkehityksellä on siinä dominoiva rooli.

Aivojen sukupuoliominaisuuksien eriytyminen aiheuttaa miesten ja naisten välille monia eroja. Se vaikuttaa jo pikkulasten leluvalintoihin ennen sukupuoli-identiteetin kehittymisikää. Pojat/enemmän testosteronille altistuneet lapset suosivat erilaisia leluja kuin tytöt/vähemmän testosteronille altistuneet lapset, koska heillä on parempi mentaalirotaatiokyky.

Se ohjaa myös seksuaalisen suuntautumisen kehittymistä. Tämä on myös syy siihen, miksi homomiehet ja -naiset ovat usein muutenkin kuin ainoastaan suuntautumisensa puolesta heteroista vastineistaan poikkeavia.

Butchlesbo on butchlesbo siksi, että hänen aivonsa ovat maskuliinisoituneet kohdussa keskimääräistä naista voimakkaammin. Se tekee hänestä todennäköisesti paitsi lesbon, myös henkisesti keskivertonaista maskuliinisemman. Homomies on stereotyyppisesti heteromiehiä feminiinisempi siksi, että hänen aivonsa eivät ole maskuliinisoituneet kohdussa yhtä voimakkaasti kuin heidän. Se tekee hänestä todennäköisesti paitsi homon, myös henkisesti keskivertomiestä feminiinisemmän.

Lesbonaiset mm. käyvät armeijan paljon todennäköisemmin kuin heteronaiset. Homomiehillä on heteromiehiä suurempi alttius hakeutua hoiva-alalle. Kaikki eivät tietenkään sovi stereotypioihin. Homoksi kehittymiselle on ilmeisesti olemassa useampia teitä. Myös aivojen osittainen maskuliinisoituminen on luultavasti mahdollista ja siksi on olemassa femmelesboja. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei ole jyrkkä joko-tai. Tämä voi selittyä sikiöaikaisilla hormonivaihteluilla yksilöiden välillä.

Transsukupuolisilla ja maskuliinisimmilla butchlesboilla sekä feminiinisimmillä homomiehillä on joitain samankaltaisia piirteitä.

Transmiehet ovat usein (mutta eivät aina) jo pienenä tyttölapsia maskuliinisempia ja hakeutuvat poikien leikkeihin, kun taas transnaiset vastaavasti ovat usein poikia feminiinisempiä. Tätä on väitetty harhaksi joidenkin tahojen toimesta, mutta vaatii melkoista mielikuvitusta, että sama ilmiö toistuu ympäri maailmaa sukupuolivähemmistöjen parissa ja tulee toistuvasti ilmi myös mainituissa tutkimuksissa intersukupuolisilla, joille valittu sukupuoli on väärä. Uusi tutkimus translapsista kertoo myös, että mitä sukupuoliepätyypillisempi translapsi on, sitä todennäköisemmin hän haluaa käydä läpi sosiaalisen transition.

Transsukupuoliset miehet ovat silmiinpistävän usein kiinnostuneita seksuaalisesti naisista tai vähintään biseksuaaleja. Homoiksi itsensä määritteleviä ja vain miehiin rakastuvia on myös olemassa. Omien havaintojeni perusteella heitän, että heitä on maksimissaan kolmannes vähemmistöstä. Hekin ovat jostain syystä varsin usein harrastaneet seksiä naisten kanssa tai harrastavat, jos tulee mahdollisuus. Transnaisista en osaa sanoa niin paljon, mutta tiedän, että heistäkin aika moni pitää miehistä tai on biseksuaali.

Transsukupuoliset miehet synnyttävät lapsia äärimmäisen harvoin. Suomessa vuonna 2015 raportoitiin, että 4% hoitoihin hakeutuneista kaiken ikäisistä transmiehistä oli synnyttänyt lapsia. Tähän vaikuttaa kehodysforian lisäksi raskauteen johtavan seksuaalisen käyttäytymisen harvinaisuus sekä näiden lisäksi maskuliinisuuteen kytkeytyvä matalampi hoiva-alttius. Myös butchlesbot synnyttävät harvemmin kuin muut naiset, edes muut lesbot.

Transsukupuolisilla ei ole tutkimusten perusteella havaittu mitään yksittäistä kaiken kattavaa seksuaalista käyttäytymismallia. On kuitenkin yleistä, että transsukupuoliset miehet kokevat halua penetroida kumppaneitaan (myös useat miehistä pitävät) ja kärsivät joskus erittäin paljon genitaaleistaan, jotka soveltuvat ilman hoitoja lähinnä päinvastaiseen. Myös butchlesboilla tavataan jonkin verran tämäntapaista käytöstä. Feminiinisemmän puolen homomiehillä ja transnaisilla taas on selkeästi yleisempää täysin päinvastainen käytös.

                         

Hiirikokeissa, joissa naarashiiriä altistettiin testosteronille naarashiiret eivät asettuneet naarashiirten eteen selkä notkolla vaan ne alkoivat hyppiä niiden selkään ja astua niitä kuin urokset. Lisääntymiskäyttäytyminen muuttui siis täysin, ei ainoastaan suuntautumisen osalta.

Ihminen ei ole hiiri, mutta jos tällainen käytös määräytyy muilla lajeilla hormonien aiheuttamien seikkojen takia, en pidä mahdottomana, että se voi määrittää myös ihmislajilla osaltaan seksuaalista käyttäytymistä ja fantasioita ohjaavia asioita, muutenkin kuin vain suuntautumisen osalta.

Transsukupuolisuuden neurobiologinen perusta selittää osaltaan myös sitä, miksi transsukupuolisia sen enempää kuin homojakaan ei olla pystytty "eheyttämään" onnistuneesti ja ilmiölle ei olla onnistuttu löytämään kasvatuksellista selitystä. Mikä transsukupuolisten poikkeavan kehityksen sitten aiheuttaa? Selitys saattavat olla geneettiset tekijät, jotka saavat aikaan aivojen epänormaalin kehityksen, maskulinisaation transmiehillä sekä epämaskulinisaation/feminisaation transnaisilla.

En voi sanoa, että tämä on ainoa tie tulla transsukupuoliseksi. Tietojeni valossa pidän todennäköisenä, että suuri osa transsukupuolisten yhteisöstä on ihmisiä, joilla ei kaikki mennyt kohdussa ihan normaalisti.

On enemmän kuin perusteltua kysyä onko tapa hoitaa intersukupuolisia lapsia valitsemalla sukupuoli vain genitaalien mukaan miettimättä aivojen kehitystä, leikata heidät kysymättä heiltä ja alkaa kasvattaa heitä johonkin, johon heidän on hyvin vaikea sopeutua heidän etunsa.

Vähemmistöjen ominaisuuksien tarkastelu antaa myös varsin paljonpuhuvan näkökulman siihen, ovatko miehet ja naiset todella erilaisia vain kasvatuksellisista syistä. Minusta tästä näkemyksestä olisi korkea aika siirtyä eteenpäin. Se, että uskomme sukupuolen olevan vain elin jalkojen välissä ei auta ketään, kaikkein vähiten sukupuolivähemmistöjä.