I pray to father, son, testosterone, in darkest night don't leave my mind alone

Tätifeministi, tuo keski-iän konservatismin ja omien oikeuksiensa ajamisen välillä poukkoileva nainen. Hän soimaa miehiä heidän naisille asettamistaan kamalista ulkonäköpaineista. Hän ei kuitenkaan epäröi itse todeta, että miehen parta on harva ja kamala ja näyttää aivan häpykarvoitukselta, miten miehellä on epäkiihottavat, sileät vauvan kädet tai miehen ohenevat hiukset näyttävät naurettavilta.  Tätifeministi saa sanoa, että haluaa miehen, jonka sukupuolta ei tarvitse arvailla, mutta jos mies sanoo haluavansa vastaavan naisen, se on sovinismia ja asettaa naisille hirveitä patriarkaalisia paineita olla muodokas ja naisellinen. Tätifeministi soimaa miehiä siitä, miten he eivät arvosta naisellisuutta, koska eivät itse ole naisten kaltaisia tai ymmärrä naisten kiinnostuksen kohteita tai käyttäytymispiirteitä. Tätifeministi itse ei jätä pilkkaamatta miesten maskuliinisia ominaisuuksia, heidän harrastuksiaan ja käyttäytymispiirteitään vaan toteaa epäröimättä, suorastaan ylpeä ilme kasvoilla

Olipa kerran transsukupuoliseksi mieheksi itseään kutsuva henkilö, joka kirjoitteli nettifoorumeille. Hänet oli erittäin helppo tunnistaa, sillä hän jaksoi jokaisessa kommentissaan muistuttaa muita siitä miten Sinut Itsensä Kanssa hän on ja miten hänellä ei siksi ollut ollenkaan samanlaisia ongelmia kuin muilla transsukupuolisilla.  Muita saattoi ahdistaa jos hormonit eivät tuoneet toivottuja muutoksia, mutta ei Häntä, joka oli Sinut Itsensä Kanssa. Hän ei edes halunnut hormoneita. Se johtui tietysti siitä, että hän oli niin Sinut Itsensä Kanssa. Muut saattoivat tarvita genitaalikirurgiaa, mutta ei Hän, joka on Sinut Itsensä Kanssa, koska hän oli niin Sinut genitaaliensa Kanssa. Muista saattoi olla kammottavaa, jos he eivät menneet ulkoisesti läpi sukupuolensa edustajasta eivätkä he voineet sen vuoksi elää minkäänlaista normaalia miehen elämää, mutta ei Hänestä, joka oli Sinut Itsensä Kanssa. Hänelle oli oikeastaan ihan sama, vaikka hän kävisi suihkussa tyttöjen keskellä, jotka pitävät

Liberaalit feministit vaikuttavat monista hyvin epätodelliselta ihmisryhmältä vähemmistöjen oikeuksien vastustajina. Monille tulee yllätyksenä, että feministit ovat todellisuudessa yksi hanakimmin transsukupuolisten oikeuksia vastustavista poliittisista ihmisryhmistä. Ei ole salaisuus, että transsukupuolisuus on vaikea asia feministeille. Se on ollut sitä 60-luvun radikaalifeminismin aikakaudesta saakka, jolloin radikaalifeministit aloittivat kampanjointinsa, jonka tavoitteena on, että transsukupuoliset ihmiset nähdään heidän keksimänsä "patriarkaatin" uhreina. Useimmat julkisuudessa transsukupuolisiin nihkeästi suhtautuneet naiset ovat keski-ikäisiä, noin 40-60 vuotiaita feministejä. Tyyppiesimerkkinä voidaan nostaa esiin Harry Pottereiden luoja J.K Rowling, joka kirjoitti pitkässä esseessään pitävänsä transsukupuolisia miehiä pornon, miesten väkivallan ja naisvihan uhreina. Tämä hyvin ylimielinen väite jäi mediassa lähes huomioitta. Ihmiset toistelivat, miten Rowlingia ei s

Kun korjasin sukupuoltani, termi transseksuaali oli vielä kohtuullisen yleisesti käytössä erityisesti vanhemmilla sukupuoltaan korjanneilla. Se haluttiin muuttaa, koska se sotkettiin usein yhdeksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi homoseksuaalin ja biseksuaalin rinnalla.  Ajattelin, että sen muuttaminen on hyvä asia, koska termi transsukupuolinen erottaa meidät seksuaalisista suuntautumisista. Se on parempi, koska se on tarkempi ja saa ihmiset ymmärtämään, että transsukupuoliset ovat nimenomaan niitä ihmisiä, jotka korjaavat fyysistä sukupuoltaan. Näin ei tapahtunut. Transsukupuolinen-termistä ei koskaan tullut aiempaa parempaa ja selkeämpää termiä vaan entistä huonompi.  Niin kävi, koska se ei tarkoita termin transseksuaali (transsexual) tarkoittamia ihmisiä, jotka kokevat vartalonsa sukupuolen vääräksi ja haluavat muuttaa sitä. Transsukupuolinen terminä laajennettiin tarkoittamaan heidän lisäkseen myös transgender-ihmisiä, joiden määritelmään halu korjata fyysistä sukupuoltaan ei kuulu

Monissa maissa juridisen sukupuolen määrittelemistä on muutettu, jotta se mahdollistaisi paremmin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten sopeutumisen yhteiskuntaan. Käytännöt vaihtelevat, mutta yleensä sitä on muutettu enemmän itsemäärittelyä tukevaan suuntaan. Tämä ei ole miellyttänyt kaikkia. Jotkut ovat esittäneet, että biologisen sukupuolen tulisi olla se sukupuoli, jonka perusteella ihmisistä keskusteltaisiin yhteiskunnassa, ja jonka perusteella juridisen sukupuolen tulisi määräytyä.  He käyvät tätä keskustelua puhumalla biologisesta sukupuolesta ja sen vastineena jotenkin identifioituvista. Tässä keskustelussa kieltäydytään täysin tunnustamasta vartaloaan medikaalisesti muuttaneita ihmisiä ja erottelemasta heitä ihmisistä, jotka ainoastaan identifioituvat. He esittävät, että yhteiskunnasta tulee sekasortoinen paikka, jos sukupuoli määritellään jotenkin muuten kuin biologisesti. Näin voi käydä, jos pelkkä identiteetti määrittää ihmisten sukupuolen, enkä itse kannata tällaista

Olipa kerran yhteiskunta, jossa syntyi aate nimeltään äiti-ismi. Aluksi äiti-ismin tarkoitus oli taata äideille parempi asema yhteiskunnassa ja työelämässä. Pian äiti-ismin kannattajat keksivät, että nämä eivät olekaan ainoita ongelmia. He alkoivat uskoa, että elävät lapsettomuusarkaatissa, joka on ääriään myöten täynnä äitivihaa. He alkoivat nähdä äitivihaa kaikkialla yhteiskunnassa. Äitivihaajia olivat ihmiset, jotka eivät jo nuorena sanoneet ylpeästi haluavansa lapsia.  Äitivihaa oli se, jos ei pitänyt kaikista äidiksi tuloon liittyvistä ruumiinosistaan tai -toiminnoistaan. Kuukautisia piti juhlistaa ja rintoja piti rakastaa. Synnytyksestä ikävään sävyyn puhuvat teilattiin julkisesti huutamalla äitivihaa. Mies oli äitivihamielinen, jos ei halunnut haastaa yhteiskunnan äitivihamielisiä normeja ja pukeutua julkisesti raskaushousuihin. Hyvin maskuliiniset lesbot, joiden tiedettiin synnyttävän äärimmäisen vähän lapsia olivat äiti-ismin kannattajien silmätikkuja. Tämä ei voinut selittyä

On olemassa sanoja, joiden ymmärtämistä ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä, mutta joita raaputtaessa pintaa syvemmältä paljastuu, että niiden merkitys voi olla ihmisille aivan erilainen. Sukupuolikeskustelussa tällaisia sanoja on paljon. Yksi tällaisista asioista on termi sukupuoli-identiteetti.  Sukupuoli-identiteetistä puhutaan nykyään koko ajan. Mitä erinäisemmät henkilöt, jotka eivät koe mitään ongelmia elää fyysisessä sukupuolessaan tai tulla kutsutuiksi naisiksi tai miehiksi kertovat yllättäen olevansa identiteetiltään jotain muuta. Toisena esimerkkinä drag-artisti Rupaul totesi kerran, että ero transsukupuolisten ja drag queenien välillä on ainoastaan se, että ensimmäiset ottavat identiteettinsä vakavasti. Tässä kohtaa monen sukupuoltaan korjanneen transsukupuolisen kulmat kurtistuvat. Miten joku voi kuvitella, että drag on sama asia kuin transsukupuolisuus? Miten sen, että ihmiseltä puuttuu keho, jolla hän pystyisi tulemaan nähdyksi identiteettinsä mukaisen sukupuolen edustaja

Feminismillä on aatteena enemmän keksintöjä siitä, miten ihmiset saadaan vapautettua sukupuolen kahleista kuin millään muulla aatteella ihmislajin historiassa. Ideat ovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen hiipuneet aikansa villityksinä, eikä suurin osa niistä ole koskaan saavuttanut laajaa konsensusta niiden hyvyydestä tai toimivuudesta. Niiden läpi käyminen paljastaa, miksi feministit eivät koskaan ole onnistuneet päämäärässään.  Sukupuolinormien tuhoaminen   Sukupuolinormien tuhoaminen on ollut pitkään yksi feministien keskeisimmistä tavoitteista. Ongelma ajatuksessa on, että normeja ei voi tuhota. Normeja ei synnytä patriarkaatti tai muu tuhottava järjestelmä vaan kunkin sukupuolen enemmistö pelkällä olemassaolollaan. Normit muotoutuvat jatkuvasti uudelleen. Vaikka normit muuttuisivat millaisiksi, aina tulee olemaan myös ihmisiä, jotka ovat kaukana sukupuolensa keskimääräisestä edustajasta, ja jotka joutuvat tästä yleensä jollain tavalla kärsimään.  Sukupuolikäsitysten vapauttaminen