Väärin ymmärretty stealthiys - miksi stealthina elävät eivät ole kadonneet eivätkä katoamassa


Sateenkaari-iskä -nimellä bloggaava/blogannut Susi Nousiainen kirjoitti taannoin syrjinnästä liittyen transsukupuolisuuteensa ja työnsaantiin. Samassa tekstissä hän puhui siitä, että suunnilleen 99% transsukupuolisista elää yhä kaapissa esimerkiksi työpaikallaan.

Kaapissa oleminen tarkoittaa yleensä sitä, että transsukupuolinen ei ole koskaan tullut kenellekään kaapista eikä edes hakeutunut hoitoihin. Ymmärrän, että Nousiainen tarkoittaa kaapissa olemisella tämän sijaan stealth-elämää eli elämää, jossa omasta transtaustasta ei puhuta sukupuolenkorjauksen jälkeen muille. Jotkut transtaustan omistavat ovat vain lievästi stealth ja jotkut ovat täysin stealth eivätkä puhu asiasta suunnilleen kenellekään.

Sateenkaari-iskä kutsui stealthina elämistä "vanhentuneeksi käytännöksi" ja ihmetteli miksi emme ole jo luopuneet siitä. Toisessa samaa aihetta käsittelevässä tekstissään hän lainasi kommenttia, jossa nuori henkilö sanoi, että tulevaisuudessa kukaan ei ole enää kaapissa. Laitan tähän suoran lainauksen molemmista teksteistä. En voi linkittää tekstiin, sillä en löydä kirjoitusta enää. 


"Itse asiassa kuten kaikki varmaan tietävät, meitä sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ammattilaisia on firmat täynnä, mutta 99 prosenttia meistä on kaapissa. Kaappiin mennään heti prosessin jälkeen takaisin juuri siksi, ettei kenenkään tarvitse erikseen suhtautua, ja saa itse tehdä työnsä vähemmällä vähemmistöstressillä. Tällä tavoin sateenkaarivähemmistöön kuuluminen eroaa näkyvistä vähemmistöisyyksistä, kuten vaikkapa ihonväristä tai pyörätuolista.

Siis sanalla sanoen aivan todella kasaria, aivan last season. Kuka enää haluaa elää sellaisessa maailmassa ja miksemme ole jo muuttaneet noin vanhentunutta käytäntöä, koska olemme jo valmiita olemaan toisillemme läsnä ilman kaappeja."


"Suuri osa sateenkaari-ihmisistä on edelleen työnhaussa, työnhaastattelussa ja työpaikalla kaapissa. Mutta yksi kommentti osui. Nuori, joka sanoi: "Sit ku mä oon työelämässä niin syrjintä ei oo enää mahdollista koska ihmiset ei oo enää kaapissa."

Niin. Kun ne ihmiset, jotka nyt ovat teini-ikäisiä ja tulevat kaapista transsukupuolisina tai muunsukupuolisina, kun he siirtyvät työelämään, ei kukaan tule laittamaan heitä takaisin kaappiin."




Tämä näkemys heijastelee hyvin meihin stealthina eläviin kohdistettuja mielipiteitä nykypäivän transyhteisössä sekä ajoittain myös sen ulkopuolella. Stealthina eläminen nähdään pelkuruutena, osallistumattomuutena taisteluun transsukupuolisten oikeuksista sekä joskus myös sisäistettynä transfobiana.

Mielipiteet ovat kärjekkäitä ja niitä esittävät yleensä ihmiset, jotka eivät ole eläneet sekä julkisesti transsukupuolisen että cismiehen tai -naisen sosiaalisessa todellisuudessa. Heiltä puuttuu täysin kyky ymmärtää miten eri tavalla ihmiseen suhtaudutaan julkisesti transsukupuolisena sekä cissukupuoliseksi oletettuna. 

Olennaisinta näissä näkemyksissä on kuitenkin se, että niiden esittäjät ovat ymmärtäneet koko stealthiyden tausta-ajatuksen väärin. Se, että stealthiys ei ole lakannut olemasta ja on tänä päivänäkin hyvin suosittu tapa elää transtaustaisten ihmisten keskuudessa ei liity varsinaisesti syrjintään, jossa omasta transtaustasta kertomisesta seuraisi välttämättä ikäviä asioita, kuten potkut töistä tai ulossulkemista jostain.


Se mainittu 99% transtaustan omistavista elää yhä stealthina, koska he haluavat elää niin. Merkittävällä osalla syy siihen on asia, jota suurin osa tämän päivän gender-aktivisteista on täysin kyvyttömiä ymmärtämään.

He elävät stealthina, koska he eivät koskaan korjanneet sukupuoltaan elääkseen transsukupuolisina, transmiehinä, transmaskuliineina, sateenkaarikansalaisina, sukupuoleltaan moninaisina, sukupuolivähemmistön edustajina, merihevosina, pillumiehinä, vaginaihmisinä, miesoletettuina ynnä muina tämän päivän sanahirviöinä, jotka voi lisätä listaan. 

He transitioituivat elääkseen Miehinä. Ja kun minä puhun miehistä, se ei tarkoita mitään väljästi määriteltyä kategoriaa, johon voi kuulua mitä tahansa kehollisia, lisääntymisbiologisia tai sosiaalisia asioita. Minä tarkoitan, että he haluavat elää täysin samana asiana kuin cismiehet. Ainoa mitä he ovat koskaan halunneet olla on täysin sama asia kuin cissukupuolinen mies sekä kehollisesti että sosiaalisesti.


Syy siihen, miksi he haluavat elää niin eivätkä avoimesti transsukupuolisena on se, että avoimesti transsukupuolisena tai transtaustaisena ei voi elää minkäänlaista normaalin cismiehen elämää. Minä kerron miksi. 

1. Kun minä kerron olevani transtaustainen mies, en ole enää ollenkaan mies vaan Ihminen. Kaikenmaailman sukupuolineutraaliudesta hurmaantuneet feministit, Ali Jahangirit ja muut hienot suvaitsevaiset ihmiset huutavat televisiossa kuinka me transsukupuoliset miehet olemme Ihmisiä. He yksinkertaisesti kieltävät sukupuolemme ja välttävät sukupuolittamasta meitä mitenkään, koska he kuvittelevat sen olevan hienoa ja auttavan meitä. Ei se ole. Se on täysin perseestä.

2. Kun olen stealth, saan olla tavallinen mies muiden joukossa. Minulle puhutaan kuin normaalille miehelle. Kun olen avoimesti trans, jotkut ihmiset alkavat avautua minulle sukupuolirooleista loppumattomalla innolla. "Hei kuule, minua ahdistaa, kun mies ei saa tanssia balettia." Aha. Minua ei ahdista enkä ymmärrä miten asia liittyy minun transsukupuolisuuteeni. Sukupuolta korjataan siksi, että nainen ei voi olla mies eikä mies nainen, ei siksi että voitaisiin tanssia balettia tai olla metsureita. Minä en tiedä kyllästyttävämpää aihetta kuin ahdistavat perinteiset sukupuoliroolit. Mene valittamaan jollekin sellaiselle, jota kiinnostaa.

3. Kun olen avoimesti transsukupuolinen, minä lakkaan olemasta mies ja minusta tulee trans. Minä en ole enää mieskirjailija vaan transkirjailija. Minä en ole miespornotähti vaan transpornotähti, en miesmalli vaan transmalli. Minun parisuhteeni ei olekaan enää heterosuhde vaan jonkun ihmeellisen "transparin" suhde. Minä en ole isä vaan trans-iskä, sateenkaari-iskä tai joku muu täysin vastenmielinen termikötöstys, jota minulla ei kävisi ikinä mielessä käyttää itsestäni, mutta jollaisena muut minut näkevät transtaustani vuoksi.

4. Kun olen mies, minulla ajatellaan olevan tavallisen heteromiehen seksuaalisuus, mikä menee täysin oikein. Kun olen avoimesti transsukupuolinen, minun ajatellaan yhtäkkiä olevan jonkinlainen pillupoika ja minunlaisteni seksuaalisuudesta puhutaan "vaginaihmisten seksuaalisuutena" vaikka minulla ei ole koko vaginaa enkä ole koskaan tehnyt sillä mitään. Minun oletetaan ottavan munaa perseeseen tai ajatellaan, että en halua pillua, koska kukaan ei tajua, että transsukupuolinen mies voi olla hetero, jonka perseeseen ei kukaan tunge mitään.

5. Kun olen stealth, minulle puhutaan kuin normaalille miehelle. Minua kutsutaan ulkomuotoni perusteella mieheksi ja herraksi, kuten normaalit käytöstavat omistavat ihmiset tekevät. Naapurin setä pyytää apua remppahommassa, lätkäisee olalle kiitokseksi ja sanoo hyväksi äijäksi. Kun olen avoimesti transtaustainen, yhtäkkiä Hyvät Ihmiset, jotka ovat lukeneet Setan, Tuuli Kamppiloiden ja muiden tahojen oppaita transsukupulisten sukupuolittamisen varomisesta alkavat hysteerisesti varoa minun kutsumistani mieheksi. He alkavat kysellä minulta pronomineista, puhua miesoletetuista, naisiksi sosiaalistetuista/kasvatetuista, miehiksi itsensä kokevista jne jne. He eivät voi enää sanoa herraksi tai äijäksi tai olla millään tavalla normaaleita ja rentoja, koska joku aktivisti kertoi heille, että miehen kutsuminen mieheksi loukkaa häntä.


Stealth-elämä on ainoa tapa elää meille, jotka haluamme elää normaaleina cissukupuolisina miehinä kaukana kaikesta sateenkaarivouhotuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä. 

Stealthiys ei ole katoamassa minnekään. Päinvastoin. Mitä enemmän tämän päivän transgender-aktivistit liittävät "miesten synnytykset", "miesten kuukautiset", rinnat ja muut naisvartalon ruumiinosat, monimutkaiset pronominikyselyt, teennäiset miesoletetuista puhumiset ja muun vastaavan normaaleista käytöstavoista poikkeavan transsukupuolisen miehen käsitteeseen, sitä vähemmän minä haluan koskaan olla termin "transsukupuolinen mies" kanssa tekemisissä. Sitä vähemmän minä haluan koskaan liittää itseäni missään koko aihepiiriin ja sitä syvemmälle kaappiin minun on mentävä. 

Jos transsukupuolinen mies tarkoittaisi terminä vain meitä medikaalisen sukupuolenkorjauksen kokonaan läpikäyviä, jotka olemme hyvin nuoresta saakka tienneet mitä olemme, silloin minä voisin harkita olevani jotain muuta kuin stealth. Nykytilanteessa, jossa se tarkoittaa käytännössä jokaista, joka saa mieleensä itseään sellaiseksi kutsua, en ikinä suostu julkisesti liittämään sitä itseeni.


Minä kirjoitan tätä blogia osittain, koska me stealthina elävät emme pysty puolustamaan itseämme. Me olemme lähes täysin sen varassa, mitä julkisesti transsukupuolisina elävät puhuvat meistä ja tästä yhteisöstä. Tällä hetkellä siinä ei ole kehumista.

Transyhteisön joukko, pääasiassa transgendereistä koostuva, joka yrittää tuhota stealthina elämisen "vanhanaikaisena" ja pahimmillaan kokee oikeudekseen paljastaa yksittäisten transsukupuolisten taustan ovat kuin "tranny hunterit" eli cissukupuoliset, jotka metsästävät transtaustaisia ihmisiä ja paljastavat heidän nimensä tuhotakseen heidän elämänsä. Ainoa ero on, että he ovat joko osa yhteisöä tai transfetistejä ja muita tapauksia, jotka kutsuvat itseään transsukupuolisiksi.

Todellisuudessa heillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä transsukupuolisuus on meille ja mitä he ovat tekemässä, kun he yrittävät viedä meiltä pois tavan, jolla olemme itse valinneet elää vuosisatoja. 

Kukaan ei "laittanut" minua kaappiin. Minä valisin mennä sinne, koska niin kauan kuin lääketiede ei voi tehdä minusta cissukupuolisia miestä, muuta siedettävää vaihtoehtoa ei ole olemassa.