En koe olevani osa "sateenkaarikansaa"


Erilaisista seksuaali- ja sukupolivähemmistöistä käytetään usein termiä sateenkaarikansa. Transsukupuoliset lasketaan yleisesti osaksi tätä ryhmittymää.

Asia, jota moni ei tiedosta on, että on transsukupuolisia, jotka eivät laske itseään osaksi sitä. On transsukupuolisia, jotka vierastavat, jopa inhoavat koko käsitettä ja heidän yhdistämistään siihen. Henkilökohtaisesti kuulun myös niiden transsukupuolisten ryhmään, joka enimmäkseen vierastaa käsitettä sateenkaarikansa ja itsensä liittämistä siihen, vaikka käytänkin termiä ajoittain blogissani paremman puutteessa.



Miksi minä en koe kuuluvani sateenkaarikansaan?

Kuulun siihen arjessa täysin näkymättömään, semi-stealthina elävään transsukupuolisten osaan, jota ei tapaa Pridessa tai Setan tapahtumissa ja joka seuraa nykyisiä sukupuolipoliittisia kannanottoja pääsiassa ihmetellen mitä tekemistä niillä on heidän kanssaan. Useimmat transsukupuoliset kaverini ovat tällaisia.

Olen mies. En halua olla minkäänlainen sukupuolten välimuoto. Ideaalitilanne minulle olisi, että epäbinäärisyyttä, sukupuolen moninaisuutta tai mitään muutakaan vastaavaa ei liitettäisi millään tavalla minuuun edes sivulauseessa vaan saisin olla mahdollisimman pitkälle kuten cissukupuoliset miehet.

En ole koskaan kokenut olevani edes transsukupuolinen kuten jotkut transsukupuoliset, joille se, että he ovat trans on identiteetti. He kokevat olevansa transmiehiä, minä olen aina kokenut olevani ainoastaan mies. Transsukupuolisuus on jotain, jota olen määritelmällisesti. Se on minulle samanlainen termi kun cissukupuolinen on useimmille cissukupuolisille. Puhuttelen itseäni blogissa ajoittain transmiehenä, koska en jaksa kirjoittaa joka kerta transsukupuolinen mies, mutta IRL en juurikaan käytä kyseistä sanaa.

Olen heteroseksuaalinen. Valtaosa kaikista tuntemistani transsukupuolisista, jotka eivät halua olla, eivätkä ole missään tekemisissä "sateenkaarikansan" kanssa ovat juuri heteroita. Se tuskin on sattuma, että heterot vierastavat eniten homoseksuaalisuuden voimakkaasti värittämää yhteisöä. Tunnen joitain homojakin transsukupuolisia, jotka kokevat, että heidän transeutensa ei ole heille kytkös sateenkaarikansalaisuuteen vaan ainoastaan heidän homoutensa, jos edes se. Kaikki eivät koe tarvitsevansa nykyisten järjestöjen ajamia asioita mihinkään.

Minua ja näitä homoja kavereita yhdistää myös usein tietynlainen ajatusmaailma sukupuoliasioista. Eräs kaverini, joka ei ole ollut prosessin jälkeen juuri missään tekemisissä lgbtiqa-asioien kanssa vaan elää niin tavallista heteromiehen elämää kuin transsukupuolisena voi kommentoi aihetta kerran tavalla, johon samaistuin.

"En ole koskaan ymmärtänyt miksi minun pitäisi riehua tuolla sateenkaarilippu kädessä, jotain synnyttävää miestä symbolisoiva merihevospaita päällä sukupuoliseen epänormaaliuteen ihastuneiden vasemmistovegaanien kanssa vain siksi, että synnyin vammaiseen vartaloon. Ei voisi vähempää kiinnostaa."

Jotenkin samanlainen akvardi olo minulle tulee aina, kun joku liittää minut jollain tavalla käsitteeseen sateenkaarikansa. En ymmärrä kuka keksi esimerkiksi, että transsukupuolisia miehiä symbolisoi merihevonen. Eivät synnytysjutut liity millään tavalla minuun ja miehuuteeni. Minun miehuuteeni liittyy penis ja kivekset ja pidän niitä henkilökohtaisesti olennaisena osana sitä. Aika moni muukin transsukupuolinen mies kokee samoin.






Yhteen laitettuna sateenkaarikansalaisuuden ongelma on se, että koko termi on määritelty toiseuden kautta heteroseksuaalisuuteen ja miehuuteen ja -naiseuteen eli siihen, mitä minä olen. Ihmiset eivät ole nykyäänkään millään tasolla kykeneviä ymmärtämään, että sateenkaarikansaan voisi kuulua heteromiehiä. Silti meitä on useassa ryhmässä, jotka lasketaan sateenkaarikansaan. Intersukupuoliset heteromiehet, transsukupuoliset heteromiehet sekä aseksuaaliset heteroromanttiset miehet. 

Jos on sateenkaarikansalainen, ei voi olla tavallinen heteromies. Parhaassakin oppaassa transsukupuolisen vanhemman sisältävä perhe voi ainoastaan "vaikuttaa ulkoisesti tavalliselta heteroperheeltä". Ei olla sitä.

Kaikkein selvimmin tämä käy ilmi sateenkaariperheitä käsittelevistä teksteistä. Niissä on aina miespareja ja naispareja, sekä TRANSpareja. Niissä on isiä, äitejä ja TRANSvanhempia. Niissä on apilaperheitä, homoperheitä ja sukupuoleltaan moninaisia TRANSperheitä.

Mitä ihmeen transpareja ja -perheitä? Ei meistä kumpikaan puolisoni kanssa koe olevansa osa jotain transperhettä tai -paria. Me olemme heteropari, joista toinen on trans ja toinen cis. En tunne ketään transsukupuolista, joka tituleeraisi itseään puolisonsa kanssa transpariksi. En tunne ketään cissukupuolista, joka tituleeraisi itseään ja puolisoaan cispariksi. Koko termi on täysin absurdi.

Koen vastenmielisyyttä sitä kohtaan, miten transsukupuolisia käsitellään olentoina, joilla ei ole sukupuolta eikä seksuaalista suuntautumista. Ainoa merkittävä asia minussa on se, että olen transtaustainen. Ikään kuin pääni päällä vilkkuisi jokin kyltti, jossa lukisi isolla trans eivätkä ihmiset näkisi minussa mitään muuta. Minulle miehuus ja heterous ovat kaikin puolin merkittävämpiä kategorioita kuin transsukupuolisuus.



Ymmärrän, että kun ajetaan transsukupuolisten oikeuksia, ryhmä on pakko eritellä käsitteellisellä tasolla muista. Transaktivismissa ei kuitenkaan pyritä mielestäni kaventamaan eroa meidän ja cissukupuolisten miesten ja naisten välillä. Nykyinen aktivismi vaikuttaa tähtäävän juuri päinvastaiseen. 

Luomaan eroa "meidän moninaisten" ja "noiden binääristen" välille. Pahimmillaan ilkkumaan siitä, miten vanhanaikaisia tuollaiset heteroydinperheissä elävät perinteisiin sukupuolinormeihin sopivat ja sukupuolesta kehokeskeisesti ajattelevat yksilöt ovat. Jokin on mennyt pieleen, kun ei ymmärretä, että omaan viiteryhmäänkin kuuluu tällaisia ihmisiä.

Minulle transsukupuolisten asioiden ajamisessa ei ole kyse siitä, että haluaisin koristautua angstisiin FTM failed to mature-paitoihin, sateenkaaren väreissä hehkuviin sukkiin, munattomuutta  ja vaginallisuutta viestittäviin merihevospaitoihin ja huutaa koko maailmalle olevani TRANS. Se on kaikkien näiden asioiden vastakohta.

Minulle näiden asioiden ajamisessa on aina ollut kyse siitä, että voisin elää elämän, jossa transsukupuolisuudellani olisi mahdollisimman vähän merkitystä. Ihannetilanteessa minun ei tarvitsisi ajatella koko asiaa ikinä prosessin käymisen jälkeen vaan olisin mies samalla tavalla kuin cismies. Ymmärrän, että siihen tarvittaisiin myös lääketieteen ja hoitojen kehittymistä. Fysiologiset erot aiheuttavat sosiaalisia eroja.

Mitä enemmän lgbtqia-liike ja sateenkaari-agenda keskittyy trans-teemaan transeuden kautta eikä itse sukupuolen, sitä kauemmas itsestään se työntää minunkaltaiseni transsukupuoliset. Niin kauan kuin sateenkaarikansalaisuuden koko määritelmä toteutuu muista miehistä erittelyn ja erojen korostamisen kautta, en edes halua kuulua koko vaivaannuttavaan sateenkaarikansaan.