I pray to father, son, testosterone, in darkest night don't leave my mind alone

Nykyään joka toinen sukupuolivähemmistöjen puolesta omasta mielestään kantaa ottava henkilö julistaa "vain ihmisyyden" hegemoniaa. Minun mielestäni tässä ei ole mitään edistyksellistä eikä hienoa. Kyse on siitä, että kun ei haluta pohtia mitä on transsukupuolisuus ja mikä oikeastaan on sukupuoli, yritetään ohittaa koko aihe.  Vain ihmisyys on pohjimmiltaan ainoastaan poliittisesti vähemmän närää herättävä nimitys sukupuolineutraaliudelle. Aina löytyy joku taputtamaan ihastuksissaan, kun joku väittää, että laji on sukupuoli. Minä en halua kuulla olevani vain ihminen. Minä tiedän, että olen ihminen. Olen saanut olla koko ikäni tunnustetusti ihminen. Transsukupuolisuudessani ei ole kyse ihmisyydestäni. Ihmisyyteni ei poista sitä tosiasiaa, että minulla on sukupuoli ja se on minulle todella tärkeä asia. Olen saanut kuunnella "ihmisyyspaskaa" koko nuoruuteni. Kun äitini ei pystynyt pitämään minua nuorena ennen transprosessia poikanaan, hän kutsui minua la

Kehopositiivisuus on varmaankin useimmille hyvin tuttu termi. Sen kuulemiselta ja toitottamiselta kuinka kaikken pitäisi rakastaa itseään ja pitää jokaisesta ominaisuudestaan on lähes mahdotonta välttyä. Minä inhoan koko kehopositiivisuuden käsitettä. Sillä, että tunnen niin on hyvin paljon tekemistä sen kanssa, että olen transsukupuolinen. Koska cissukupuoliset ja iso osa lievästi dysforisemmista transsukupuolisista lukijoistanikaan ei luultavasti ymmärrä miksi, otan pienen ajatusleikin tähän.  Kuvittele, että olet teini-ikäinen poika. Poika, jolle sattui jotain karmivaa ja jonka penis ja kivekset piti tämän vuoksi poistaa/ne menivät kuolioon. Kuvittele, että tälle pojalle kasvaa c-kupin tissit. Hän ei pysty kävelemään ulkona peittelemättä niitä, on jatkuvasti kumarassa, käyttää isoja paitoja, joiden sisällä hiki valuu tissien alta kesäisin. Hänellä ei ole miehisiä piirteitä kehossaan. Häntä pilkataan ja kartetaan. Mahdollisuudet saada normaali hetero/homosuhde ovat