Miksi kenenkään ei pitäisi lukea seksi ja trans -opasta


En pidä useistakaan julkaisuista, joissa puhutaan transsukupuolisuudesta. Harvoin mikään teksti saa minua kuitenkaan niin ärsyyntyneeksi, että viitsin tehdä muuta kuin pyöritellä itsekseni silmiäni. Tällä kertaa teen poikkeuksen mm. Trasekin, Setan yms. jakamasta seksi ja trans -nimellä kulkevasta oppaasta, jonka sain taannoin käsiini.

Annoin oppaan myös naisystäväni luettavaksi ja kysyin mitä mieltä hän on siitä. Hänen ilmeensä muuttui mielenkiintoiseksi.

"Miksi tähän on pitäny tunkea kaikki nyrkkinainnista ja BDSM:stä lähtien? Miten ne liittyy millään tavalla siihen, että joku on transsukupuolinen? Ja miks näiden kaikkien kuvien pitää olla näin pornoja ja kummallisia dyke queeneineen? Mikä se edes on, joku lesbo vai?"

Kysyin häneltä, mitä olisit ajatellut oppaasta, jos olisit lukenut sen ennen suhdettamme. "Jos sä olisit lykänny tällasen mun käteen ku olin kiinnostunu susta niin mä olisin varmaan ahdistunu, että millanenhan sä sitte olet ja millasta nyrkkinaintia sä oikein haluat, ku ei ollu transsukupuolisista silloin oikein mitään käsitystä."



En olisi voinut pukea vaikutelmaa oppaasta paremmin sanoiksi. 

Oppaan kuvitus oli todella graafinen ja tehty sukupuolinormeista poikkeamista korostaen. Kaikki ihmiset, myöskään transsukupuoliset eivät halua katsella sellaista. Toisista se on yksinomaan ahdistavaa. Minä en katso sellaista pornoa enkä halua tehdä niin myöskään jossain oppaassa.

Opasta tehtäessä ei ole ajateltu, että kaikki transsukupuoliset eivät poikkea sukupuolinormeista, eivätkä koe tällaista omakseen. Tuskin oli ajateltu sitäkään, että kaikki heidän kumppaninsa eivät ole seksuaalisesti kovin ekstroverttejä ihmisiä. Opas ei todellakaan sovellu heille, jotka haluaisivat asiallisen ja hillityn tietopaketin seksuaalisesta kanssakäymisestä transsukupuolisten kanssa. Jos oppaan tarkoitus on karkottaa potentiaaliset normaalielämää ja ummehtunutta vaniljaseksiä haluavat cishetero-kumppanit transsukupuolisilta, siinä se kyllä onnistuu loistavasti.



Oppaassa oli paljon asiaa sukupuolen määrittelemisestä ja genitaalien sukupuolittamisesta sanallisesti, erittäin vähän varsinaisesta sukupuoliristiriidasta. Oppaasta sai sellaisen kuvan, että transsukupuolisten seksuaalisuus toteutuu lähinnä terminologiasta kiihottumisen kautta ja että he tarvitsevat jotain aivan erityistä "sukupuoli-identiteettinsä vahvistamista". 

Sen sijaan, että oltaisiin sanottu suoraan, että joillekin heidän genitaalinsa ovat väärät siihen nähden millaista seksiä he haluavat puhuttiin siitä kuinka joku "ei koe viihtyvänsä kehossaan" ja kuinka "kehonosia valitettavasti sukupuolitetaan usein". Sellaiset transsukupuoliset, joille keho on osa sukupuolta, joiden ristiriita on täysin invalidisoiva eikä muutu miksikään häpyhuulien nimeämisellä kiveksiksi eivät mahtuneet koko oppaaseen.

Osa tekstistä oli melkoista hömpötystä. Oppaassa mainitaan mm. että "Se minkälaista seksiä meillä voi olla, ei riipu siitä, miltä kehomme näyttävät, vaan oleellista on se, miten kommunikoimme ja mitä teemme, jotta seksi tuntuisi hyvältä ja hauskalta" ja "Ruumiinosien ulkonäkö ei määrittele sitä, miten niitä haluaa käyttää."

Seksi on siis lähinnä kommunikointia ja se, että on vagina eikä penistä ei haittaa eikä rajoita mitenkään. Ajatus on kaunis, mutta valitettavasti sukuelinten muoto määrittelee hyvin suoraan rajat sille, mitä niillä voi tehdä. Oppaassa puhuttiin myös ennakkoluuloista, joita seksiin liittyy. Tällaisia ennakkoluuloja ovat alastomuus, koskettelu ja orgasmin saaminen. En tiedä kenestä seksi ilman näitä on hyvää tai ylipäätään seksiä. Ihmisenä, jolle seksin pääpointti on saada tunkea peniksensä johonkuhun ja saada orgasmi tämä on surkuhupaisaa luettavaa. 



Aseksuaalien seksuaalinen haluttomuus ymmärrettiin oppaassa, mutta samaa ei voi sanoa transsukupuolisista, jotka eivät pysty harrastamaan seksiä.

Siinä mainittiin useaan otteeseen, että "joistakin voi tuntua siltä, että haluaisi odottaa, kunnes keho sopii ulkoisesti paremmin yhteen minäkuvan ja sukupuoli-identiteetin kanssa. Mahdollisuudet nauttia seksistä mahdollisen fyysisen sukupuolenkorjauksen jälkeen kuitenkin paranevat, jos on nauttinut seksistä ennenkin, itsekseen tai muiden kanssa."

Ajatuksenkulku kuvaa lähinnä kirjoittajatiimin heikkoa ymmärrystä aihepiiristä. Ensinnäkin termi "odottaminen" on mielenkiintoinen sanavalinta. Siitä saa mielikuvan, että on halua harrastaa seksiä, mutta siitä pitäydytään. Todellisuudessa osa transsukupuolisista ei ole millään tavalla kykeneviä haluamaan seksiä väärässä kehossaan. Jo itsekseen siihen koskeminen voi aiheuttaa vain inhoa ja turhautumista, ajatuskin muiden kanssa olemisesta pakokauhua ja oksetusta.

Transsukupuolisilla, jotka pystyvät harrastamaan seksiä ja nauttimaan siitä ennen sukupuolenkorjausta menee näiltä osin varmasti paremmin myös prosessin jälkeen. Tämä kertoo siitä, että henkilöt, joiden seksuaalisuus on toteutettavissa syntymäkehossa eivät kärsi kehostaan missään vaiheessa yhtä paljon kuin muut transsukupuoliset, joilla näin ei ole ja joille esimerkiksi toimiva penis olisi täysin korvaamaton ominaisuus. 

Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että transsukupuolinen, joka on täysin kyvytön harrastamaan seksiä nauttii tai eheytyy, jos hän pakottaa itsensä asioihin, jotka tuntuvat täysin vastenmielisiltä ja ahdistavilta. Tällaisia asioita ovat toisille ennen prosessia ihan kaikki. Vastenmielisin kohta oppaassa oli se, jossa kehotettiin "unohtamaan" oma keho seksin aikana, ihan kuin se olisi jotenkin mahdollista. 

Tiedän monia transsukupuolisia, joilla itsensä pakottaminen seksiin vaikean kehodysforian kanssa on johtanut pahimmillaan nöyryytetyksi ja raiskatuksi tulemista muistuttaviin kokemuksiin, joissa kumppani harrastaa seksiä jonkun naisen kanssa, jonka ruumiissa on vankina. Kumppani ei ole useimmissa tilanteissa ymmärtänyt alkuunkaan miten hirveältä tilanne toisesta tuntuu. Nämä tilanteet eivät todellakaan ole parantaneet prosessin jälkeistä seksielämää vaan niistä on aiheutunut pahimmillaan traumoja, joita nämä ihmiset käyvät myöhemmin lävitse. Kaikki tuntemani yksilöt ovat toivoneet, että olisivat kunnioittaneet aikanaan omia rajojaan, eivätkä antaneet hyväksikäyttää itseään ja yrittää väkisin pystyä elämään  normalielämää kehossaan.

Minusta on vastuutonta, että tällaisia neuvoja kirjoitellaan oppaisiin, jotka on suunnattu myös transsukupuolisten kumppaneille. En todellakaan haluaisi olla nuori ja epävarma transsukupuolinen, jossa jo ajatus itseensä koskemisesta aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia ja jonka kumppani ei pysty ymmärtämään miksi hän ei pysty harrastamaan seksiä, kun oppaassakin sanottiin, että se vain parantaa asioita.

Tällaisessa oppaassa pitäisi pystyä rehellisesti kertomaan myös vähemmän mukavista transsukupuolisuuteen liittyvistä asioista eikä vain niistä, jotka sopivat johonkin feministiseen  seksipositiiviseen kiiltokuvaan transsukupuolisuudesta. Ennen kaikkea pitäisi painottaa sitä, että oma henkinen terveys on kaikkein tärkeintä. Jos seksiä ei pysty haluamaan, mikään ei ole sellainen hinta, että pitäisi harrastaa sitä ja rikkoa itsensä henkisesti.



Oppaassa ei ollut ensimmäistäkään mainintaa mistään tavanomaiseen naiseuteen tai miehuuteen liittyvästä. Näiden sijaan puhuttiin siitä kuinka hyvä seksi ei katso normeja eikä identiteettiä. Muuta on vaikea sanoa oppaassa, johon on haalittu mukaan kaikki itsensä trans-käsitteen alle lukevat ihmisryhmät.

Opas on suunnilleen yhtä spesifi kuin jos oltaisiin kirjoitettu opas "seksi ja cis" erittelemättä sukupuolia tai mitään muitakaan ryhmiä millään tavalla. Siinä ei puhuta edes miehistä ja naisista vaan transmaskuliineista yms. sukupuolisesti ja seksuaalisesti täysin eri ihmisryhmiä alleen niputtavista kiertoilmaisuista.

Oppaaseen, johon ei ollut mahtunut ensimmäistäkään transmiesten maskuliinisuutta käsittelevää osioita oli kyllä mahtunut vinkki siitä, että "transmaskuliinia" voi alistaa tytöttelemällä ja "pakottamalla" hänet käyttämään mekkoa ja meikkejä osana BDSM-sessiota. Kyllä, luit oikein. Tämä ei valitettavasti ollut huono vitsi. 



Olen kuullut opasta sanottavan aiemmin mm. kummalliseksi ja ahdistavaksi transsukupuolisten toimesta, mutta ilman perusteluja. Lukemisen jälkeen kuvailuja ei tarvitse ihmetellä. Seksi ja trans on opas, jota lukiessa mietin useaan otteeseen, että mitä helvettiä sen kirjoittajien päässä on oikein liikkunut.

Opas on tietojensa perusteella julkaistu alunperin ruotsissa ja suomennettu. Se ajaa varmaan asiansa jossain polyamoriaan ja fistaamiseen viehtyneiden perinteisiä sukupuoliominaisuuksia karttavien henkilöiden queeryhteisössä, jossa sukupuoliristiriidan syvin ydin on kumppanin käyttämä väärä terminologia.

Tahoille, jotka ovat vähemmän viehtyneitä tällaiseen teos toimii jonain, jonka lukemalla voi hankkia itselleen päänsäryn tai lisää ahdistusta seksiin kykenemättömyydestä. En toivo kenenkään transsukupuolisen kanssa seurustelevan pitävän sitä hyvänä tietolähteenä näistä asioista.

Meillä tämä teos löysi paikkansa takan sytykkeenä.


Tunnisteet

Näytä enemmän

Suositut tekstit