Eläinten sukupuolisuudesta ja lajimme sukupuolikäsityksistä

Ihmislajille on tyypillistä inhimillistää muita eläimiä. Se näkyy myös siinä, miten miellämme muut eläimet sukupuolisina olentoina.

Lemmikin omistajia seuratessa tästä saa nopeasti hyvän käsityksen. Monet pukevat kissojaan ja koiriaan pinkkiin ja siniseen ja kuvittelevat, että niitä kiinnostavat tällaiset asiat tai ne loukkaantuvat, jos joku ihminen ei osaa tulkita niiden sukupuolta ulkoa päin. Jotkut pitävät lemmikeille annettavia unisex-nimiä suorastaan loukkaavina tai loukkaantuvat, jos urospuolinen eläin puetaan pinkkiin. Se on äärimmäisen huvittavaa, koska todellisuudessa ainoa, joka tällaisesta voi loukkaantua on ihminen sukupuolinormeineen.

Eräs tuttuni puhuttelee kissaansa poikatyttönä, koska se on luonteeltaan raisu ja villi. Luulin aluksi, että se on vitsi, mutta hän vaikuttaa ihan vakaasti uskovan, että hänen kissansa on poikatyttö, koska se ei ole rauhallinen, tyylikäs, siisti ja "naisellinen". Minä luulen, että naaraskissat eivät ole kovin tietoisia näistä sukupuolikäsityksistä, joita tuttuni niiden lajille lasettaa. Eivät sen enempää kuin muut eläinnaaraat ja -urokset, jotka ihmiset mieltävät putkiaivoiksi tai PMS-oireisiksi ihmislajin sukupuolistereotypioiden mukaan.

Ihmiset ajattelevat usein, että eläimet käsittävät sukupuolen, kuten useimmat ihmiset sen käsittävät. Ihmislajille sukupuoli on usein visuaalinen ja genitaalialueelle keskittyvä seikka. Heille penis ja vagina ovat usein merkittävin sukupuolta määrittävä seikka ja heidän kommenteistaan huomaa, että he ajattelevat eläintenkin käsittävän sukupuolen näiden ominaisuuksien kautta. 

Todellisuudessa en usko, että kovin moni muu laji määrittelee sukupuolta ensisijaisesti peniksen tai vaginan kautta. Tuttuni kaltoinkohdeltu rescuekoira, joka pelkäsi miehiä pelkäsi myös minua silloin, kun minulla ei ollut penistä, mutta minulla oli matala, urospuoliselle ihmiselle tyypillisen äänenmurrokosen läpikäynyt ääni ja testosteronia elimistössä miehille ominainen määrä eli haisin mieheltä. Testosteroni haisee ihan ihmisnenäänkin elimistön eritteistä. Luulen, että useat paremman hajuaistin omistavat lajit määrittelisivät naaraan tai uroksen ensisijaisesti juuri tuoksun perusteella.

Monet ihmiset myös puhuttelevat eläimiä poikina ja tyttöinä, miehinä ja naisina ja ajattelevat sen täysin neutraalina asiana. Kaikki ihmiset eivät pidä siitä. Toisista eläimen puhutteleminen miehenään tai naisenaan kuulostaa siltä, että ihmisellä olisi eläimeen seksuaalista laatua oleva suhde ja toisista se on yksinkertaisesti väärin. Minullekin se on aina särähtänyt korvaan pahasti. Minusta muunlajinen olento ei voi olla mies tai nainen, ellei sitten puhuta jostain hyvin läheistä sukua ihmiselle olevasta lajista. 

Ihmislajin sukupuolierot eivät päde muihin lajeihin. Monilla muilla lajeilla eri sukupuolten ulkomuoto ei ole ollenkaan niin korostuneesti erilainen kuin ihmisillä. Äänestä tai ulkomuodosta ei voi välttämättä erottaa ollenkaan tai ainakaan kovin helposti mitä sukupuolta yksilö edustaa. Joillain lajeilla naaras on suurempi kuin uros. Monien lajien kesken myös se, kuinka niillä jälkeläisten hoitaminen toteutuu on varsin erilaista kuin ihmisillä. Toisilla lajeilla koiraat hoitavat jälkeäisiään ahkerasti, toisilla edes naaraat eivät hoida niitä vaan munivat toisten pönttöön ja jättävät jälkikasvunsa sinne kasvamaan.

Käsittelin yhdessä sarjakuvassa täplähyenanaaraita, jotka ovat lajinsa selkeästi maskuliinisempi sukupuoli. Urosten on oltava varovaisia päästäkseen parittelemaan niiden kanssa turvallisesti. Vähän niin kuin ihmisnaaraiden on oltava lajinsa urosten kanssa, jotka tekevät tilastojen valossa esimerkiksi 99% seksuaalirikoksista ja pahoinpitelevät muutenkin naisia melko paljon.

Ihmiset ovat yleensä hyvin kiinnostuneita ja tietoisia siitä, että hyenanaaraat ovat niin maskuliinisia ja niillä on pseudopenis, jonka kautta ne virtsaavat, parittelevat ja synnyttävät. Ja kuitenkin he piirtävät hyenanaaraista anthrotaiteessaan usein ihmisnaisten kaltaisia naisellisen muotoisia otuksia. Ehkä he tekevät tämän ajattelematta mistä naiselliset kehonpiirteet tulevat tai ehkä he tekevät sen, koska heidän ihmisaivonsa eivät taivu ajatukseen peniksen kautta synnyttävästä miehen näköisestä olennosta, eläinmaailman Thomas Beatiesta.

He liittävät hyenanaaraiden käytökseen myös ihmisnaisille ominaisia luonteenpiirteitä. He ajattelevat hyenanaaraat jonkinlaisiksi vahvoiksi naisiksi ja mieltävät naiseuden ihmislajin naissukupuolen kautta. Hyenaanaaras on heille ikään kuin butchnainen. Se on kuitenkin väärä tulkinta. Hyenanaaras ei ole ollenkaan lajinsa feminiini, ei edes maskuliininen feminiini, kuten ihmislajin maskuliiniset naiset. Se on maskuliini, lähempänä synnyttävää miestä kuin minkäänlaista ihmisnaista. Hyenauros on lajinsa siittävä feminiini.

Jos hyenanaaraat inhimillistettäisiin, niistä kehittyisi ihmismiesten näköisiä olentoja murrosiässä testosteronin vaikutuksesta. Eikä niillä siksi olisi ihmisnaisten kanssa henkisestikään paljon yhteistä. En näe syytä sille, että iso, vahva, maskuliininen ja dominantti hyenanaaras kokisi jotain sielujen sympatiaa, jos hänet rinnastettaisiin niiden lajien naaraisiin, joiden naaraat ovat feminiinisiä, pienempiä ja suorituskykynsä ansiosta altavastaajan asemassa. En näe mitään syytä sille, että ne suhtautuisivat heihin paljon sen kummemmin kuin hyenauroksiin.

Kaikkein omituisin on ajatus hyenanaaraista feministeinä. Ajatus, että hyenanaaraat kannattaisivat aatetta nimeltään feminismi, jonka koko pohja nimeä myöten on ihmislajin henkisessä ja fyysisessä naaraudessa ja ihmisen feminiinisten ominaisuuksien arvostamisessa vaatii melkoista nyrjähtämistä. Hyenaurokset olisivat todennäköisemmin lajinsa feministejä. Jos hynenaaraat olisivat feministejä, aate muistattaisi todennäköisemmin jotain maskulismia.

Transvastaiset hörhöfeministit, joiden mielestä seisten kuseminenkin on pohjimmiltaan naisvihaa kokivat ilmeisesti, että näkemykseni hyenanaaraista oli naisvihamielinen. Tähän en voi todeta kuin että kannattaa varmaan syyttää luontoa naisvihasta. Minä olen täysin syytön testosteronin ja estrogeenin olemassaoloon, niiden vaikutuksiin yksilön fyysisiin ominaisuuksiin, käytökseen, joka niiden asemassa on kannattavaa ja sitä kautta sosiaalisen sukupuolen ja yhteiskunnan rakentumiseen.

Ihmisten sukupuolikäsitykset eivät näy vain suhtautumisessa toisiin lajeihin vaan myös muihin olentoihin. Blogini oltiin linkattu kerran eräälle palstalle, jossa oli mielenkiintoinen keskustelu jumalista ja niiden sukupuolista. Kirjoitetuissa asioissa itsessään ei ollut mitään mielenkiintoista. Se oli vain tyypillinen, monisivuinen cisnaisten ja -miesten välinen tappelu siitä, onko jumala mies vai nainen. Mielenkiintoisuus piili itselleni siinä, miksi ihmiset kirjoittelivat jumalan sukupuolesta sellaisia.

Sitten yksi kommentoija putsasi koko pöydän. Hän sanoi, että keskustelusta huomaa, että sitä käyvät rajoittuneet ihmislajin edustajat. Hän kysyi, että miksi ihmeessä jollain yliluonnollisella kaikkivoipaisella jumalolennolla olisi jokin niin rajoittava ja inhimillinen ominaisuus kuin sukupuoli? Mihin se sitä oikein tarvitsee?

Niinpä. On kerta kaikkiaan huvittava ajatus, että olento, joka voi luoda jälkikasvua sormiaan napsauttamalla haluaisi jostain syystä synnyttää kivuliaasti kuten ihmisnainen. Vaikka se synnyttäisikin, on valittavana paljon muita lajeja, joiden synnytys on helpompi. Yhtä huvittava on ajatus, että jumala, joka voisi ottaa minkä tahansa lajin edustajan muodon tai olla mitä sukupuolta tahansa haluaisi olla jumissa miehen tai naisen sukupuolessa loppuikänsä.

Ihmislajin sukupuolisuus ja kaikki meidän lajimme sukupuoliin kytketyt asiat ovat niin syvällä ihmisten päässä, että valtaosa ihmisistä ei tiedosta ollenkaan kuinka laajasti se vaikuttaa siihen, miten he näkevät maailman ja muut ihmiset. 

Vain ihmismieli voi mieltää, että jos jonkinlainen jumala on olemassa, hän on kaikista lajeista juuri ihmisen kuva. Vain ihminen voi mieltää, että meidän lajimme sukupuolierot ovat jotain, joiden edustamisen toiset lajit ja jumalat kokisivat jotenkin houkuttelevaksi asiaksi. Vain ihmisnaisen mieli taipuu sen kokemiseen naisvihaksi, että kaikki muut lajit ja olennot maan päällä eivät samaistuisi häneen, tai haluaisi olla kuten hän.

Vain ihmismieli mieltää maailmamme sellaiseksi paikaksi kuin se meidän lajimme edustajille näyttäytyy. Muut lajit ovat omanlaisiaan ja näkevät sen aivan omalla tavallaan myös sukupuolisina olentoina.