Kreationistit ja ihmiset, jotka eivät usko sukupuoli-identiteettiin


Mikä yhdistää kreationistia, maapallon litteyteen uskovia ja henkilöitä, jotka eivät usko sukupuoli-identiteettiin? Hörhöys. Jostain syystä yhteiskunnassamme kuitenkin ainoastaan kreationistit ja maapallon litteyteen uskovat henkilöt luokitellaan yleisesti hönöiksi. Samalla aikuiset, järkevinä itseään pitävät ihmiset pohtivat ihan tosissaan, että onkohan meillä sukupuolinen identiteetti.




Katsoin eilen illalla Inhimillistä tekijää, jossa käsiteltiin mies- ja naisjaon ulkopuolelle jääviä ihmisiä. Vieraana oli heidän lisäkseen sukupuoli-identiteetin poliklinikalla työskennellyt Veronica Pimenoff, jonka erinäisistä näkemyksistä olen kuullut monilta transsukupuolisilta suurta ihmetystä. Hän esitti jälleen omituisen näkemyksensä siitä, että useimmilla ihmisillä ei olisi sukupuoli-identiteettiä.

Hänen lisäkseen sukupuoli-identiteetin olemassaolon ovat kiistäneet esim. jotkin sukupuolettomiksi itsensä luokittelevat ja muut marginaalitahot, joilla itsellään ei ole sukupuolista identiteettiä. Tai sanotaanko, että tahot, jotka väittävät, että heillä ei ole sukupuolista identiteettiä. Kuitenkin nämä samat tahot saattavat väitteensä perään lausua heti, että "olen biologisesti nainen".

Minusta olisi erittäin mielenkiintoista kuulla miten he perustelevat kykenevänsä tekemään tällaisen luokittelun mikäli heidän aivoillaan ei ole minkäänlaista sukupuoleen liittyvää itseidentifikaatiota. Heidän, kuten myös Veronica Pimenoffin jutuista jää itselleni lähinnä mielikuva, että he eivät ymmärrä mikä sukupuoli-identiteetti on.

Sukupuoli-identiteetin olemassa olemattomuutta perusteltiin ohjelmassa sillä, että keskimääräinen ihminen ei ole koskaan miettinyt sukupuoli-identiteettiään, eikä osaa vastata mitään, jos häneltä tullaan kysymään mikä hänen sukupuoli-identiteettinsä on. Minusta väite on kaikilta tasoiltaan surkea. Ensinnäkin kysymys tulisi esittää muodossa mitä sukupuolta sinä edustat ja vastaukset näyttäisivät jo aivan toisenlaisilta, mutta kertoisivat sen, että itseidentifikaatio löytyy.

Toisekseen, en minäkään ole koskaan miettinyt esimerkiksi laji-identiteettiäni, koska ei ole ollut tarvetta siihen. Jos joku tulisi joskus kysymään minulta, että mikä on laji-identiteettini, luultavasti hämmentyisin kysymyksestä. Ei se tarkoita sitä, että minulla ei ole identiteettiä itsestäni ihmislajin edustajana.

Keskimääräiselle cissukupuoliselle sukupuoli-identiteetti on juuri tällainen asia. Sukupuoli on heille sosiaalisesti ja kehollisesti ominaisuus, joka on niin kivuton, sopiva ja itsestään selvä, että sitä ei tarvitse miettiä sen enempää. Se ei missään nimessä tarkoita, että heillä ei ole sukupuoli-identiteettiä.



Transsukupuolisten sukupuoli-identiteetti ei ole sen mystisempi asia kuin cissukupuolistenkaan. Kyse on ainoastaan siitä, että transsukupuolisten henkistä sukupuolta on kyseenalaistettu yleensä lapsesta saakka, jolloin se on heille kipeä ja pinnalla oleva asia. Sama ilmiö voidaan nähdä myös homojen ja heteroiden kohdalla. Heterot ihmettelevät usein, miten se homous voi olla homoille niin keskeinen asia ja miksi sitä pitää tuoda niin paljon ilmi.

Sama ilmiö voidaan nähdä myös cissukupuolisten kohdalla. Kun tehdään joku yhteiskunnallinen muutos, jossa heidän sukupuolensa joutuu jotenkin kyseenalaistetuksi, heissä nousee raivo. Ihmiset alkavat huutaa, että he ovat miehiä ja naisia, eivätkä halua käyttää neutraalia vessaa tai että henkilötunnuksista poistetaan sukupuoliluokittelu. En ymmärrä miten he voisivat käyttäytyä näin, jos heillä ei olisi sukupuolista identiteettiä.

Jos minä olisin syntynyt näine aivoineni cissukupuolisen miehen kehoon, olen varma, että en olisi koskaan tuntenut sukupuoliristiriitaa. Olisin elänyt elämän, jossa olisin pystynyt toteuttamaan seksuaalisuuttani kehossani ja miehuuteni olisi ollut itsestäänselvä asia minulle ja kaikille. Minun ei olisi tarvinnut koskaan miettiä suuremmin sukupuoltani tai sukupuoli-identiteettiäni miehenä.

Nykyään prosessin jälkeen, kun olen seurassa, jossa miehuuteni on itsestäänselvä asia, koen sukupuoleni juuri kuten cissukupuoliset, jotka kokevat, että sillä ei ole merkitystä. Se ei ahdista eikä ole väärä ja se on minulle ja muille yhtä itsestäänselvä asia kuin se on cissukupuolisille. Ainoa asia, jonka takia olen joutunut miettimään sitä on se, että olen transsukupuolinen.




Sukupuoli-identiteetin olemassaolo on fakta, jonka kehittymisen mekanismeja ja siihen vaikuttavaa sosiaalista ja neurobiologista pohjaa tutkitaan jatkuvasti. Toistan, se on fakta, jonka kehittymisen mekanismeja tutkitaan. Sitä ei tutkita, onko ihmisillä sukupuoli-identiteetti. Ihminen, joka ei pysty vastaamaan mitään kysymykseen mitä sukupuolta hän edustaa on hyvin poikkeuksellinen yksilö.

Tuodakseni esiin minkä tason hölmöyttä sukupuoli-identiteetin olemassaolon kiistäminen minusta on, esitän näin ajatteleville ihmisille muutaman kysymyksen.

Jos ihmisaivoilla ei ole sukupuoli-identiteettiä eli sukupuolista minää, miten hän pystyy vastaamaan kysymykseen mitä sukupuolta hän edustaa? Miten hän pystyy ruksittamaan kelan tai sairaanhoidon papereista sukupuolensa? Miten hän pystyy ylipäätään toimimaan osana yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa hänellä ja muilla ihmisillä on sukupuoli ja asiasta puhutaan?

En odottele vastauksia henkeäni pidätellen.