"Sun sukupuolella ei ole mitään väliä" ei ole kohteliaisuus

Hesarissa oli viime vuonna kolumni kirjailijasta, jonka entinen puoliso tuli kaapista transsukupuolisena naisena ja korjasi sukupuolensa. Se oli suurimpaan osaan transsukupuolisuutta koskevista kirjoituksista verrattuna melko hyvä ja meni hieman syvemmälle. Pidin siitä siksi, että se ei noudattanut yleistä linjaa, jossa transsukupuolisuutta käsitellään sukupuolen merkityksen vähättelyn kautta. Oikeastaan tämä koko ajatusmaailma joutui kirjoituksessa haastetuksi.

Kirjoituksessa käsiteltiin rehellisesti mm. surua siitä, että omaksi mieheksi mielletty henkilö oli kuollut muututtuaan ulkoisestikin naiseksi. Tämä varsin yleinen transsukupuolisten läheisten tunne yritetään nykyisessä keskustelussa yleensä lakaista alleen "sama ihminenhän sä oot" -tokaisulla miettimättä voiko mies oikeasti koskaan olla sama ihminen kuin nainen. Tämä on niin merkittävä aihe, että kirjoitan siitä erikseen myöhemmin.

Toinen tärkeä asia, joka kirjoituksessa nostettiin esiin oli se, miten sukupuolen merkitystä pyritään usein mitätöimään hyväksymisen nimissä, oli kyseessä sitten homo tai transsukupuolinen. Tätä joutuu sitten kuuntelemaan eikä yleensä viitsi sanoa mitään, vaikka se särähtäisi pahasti korvaan.

Minullekin on sanottu useampaan otteeseen, että ei sukupuolellani ole mitään väliä, ikään kuin transsukupuolisuuteni hyväksymisen merkkinä. On viestitetty, että on aivan sama olenko minä mies vai nainen. Minulle ei ole tullut näin sanoneiden ihmisten seurassa olo, että he oikeasti hyväksyisivät minut tai ymmärtäisivät kuka olen.

Minulle on tullut olo, että nämä ihmiset yrittävät ahtaa minut johonkin sukupuolettomaan muottiin, johon en yksinkertaisesti sovi jo seksuaalisuuteeni puolesta, tai roikkua menneessä pitäen minua yhä sellaisena kuin ovat kuvitelleet minun olevan, mutta joka ei ole ollut totta. 

Minä en ole neutri, enkä vain ihminen vaan mies. Minulla on sukupuoli ja se vaikuttaa useisiin ominaisuuksiini. Minulla on tarve tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi nimenomaan miehenä, ei vain ihmisenä. Sukupuoleni on merkityksellinen asia niin parisuhteessa kuin kaverisuhteissakin, vaikka jälkimmäisessä merkitys on tietenkin pienempi.

En ole aina ajatellut asiasta samoin. Tämä on yksi aiheista, joista transsukupuolisuuteni on muuttanut ajatuksiani hyvin voimakkaasti. 

Ajatukseni muuttuivat, kun havahduin vuosien päästä prosessin jälkeen miettimään erästä vanhaa ystävääni, jonka kanssa tieni vain erkanivat. En osannut sanoa miksi niin kävi, vaikka hänellä ei ollut mitään transsukupuolisuuttani vastaan. Samaan aikaan suhteet joihinkin muihin, etäisempiin kavereihin kestivät ja tulivat jopa läheisemmiksi.

Miettiessäni asiaa mieleeni piirtyi muistoja niiltä ajoilta, kun yritin vielä olla tekemisissä hänen kanssaan. "Tottakai mä hyväksyn sut, mutta en mä ymmärrä miks sä edes mietit tota. Mitä väliä sillä sukupuolella muka on." Muistin miten vaikea minun oli olla hänen seurassaan, kun hän pyrki useampaan otteeseen mitätöimään sen, että olen mies merkitsisi oikestaan yhtään mitään. 

Hän oli ajatellut, että suhteemme jatkuisi täysin samanlaisena kuin aiemmin. Hän ei ymmärtänyt, että se oli mahdotonta. Jotta kaverisuhteemme olisi voinut jatkua, siitä olisi pitänyt tulla naisen ja miehen välinen kaverisuhde. Siinä olisi pitänyt vallita molemminpuolinen kunnioitus toisen ominaisuuksien jatkuvan vähättelyn sijaan, mitä sukupuoleni mitätöinti oli.

Tämä kunnioitus oli olemassa vain minun puoleltani. Keskustelin hänen kanssaan esimerkiksi siitä, kun häneltä oltiin kysytty työhaastattelussa asiattomia kysymyksiä sukupuolensa vuoksi. Minä ymmärsin ja tuin häntä, kun hän puhui siitä, miltä se hänestä naisena tuntui. Kun minä yritin puhua siitä, miltä jotkin transsukupuolisuuteni liittyvät asiat minusta miehenä tuntuivat, minä vain "annoin sukupuolelleni elämässäni liian suuren merkityksen".

Eräs kaverini totesi tähän lakonisesti, että sitä on olla mies nykypäivänä. Vain naisilla saa olla sukupuoli, aina ei heilläkään. Mies ei oikeastaan saisi haluta olla muuta kuin ihminen. En tiedä oliko kaverillani jokin tällainen asenne vai ei, eikä sillä oikeastaan ole enää väliä. Tämän ystävyyssuhteen katkeaminen oli minulle kipeä asia ja muistelen kyseistä ihmistä kaivaten yhä ajoittain. Tiedän kuitenkin, että en enää haluaisi hänenkaltaisiaan ihmisiä lähelleni.

Ymmärrettyäni asian huomasin, että tämä ihmissuhde ei ollut ainoa. Olin työntänyt kuin huomaamattani hänenkaltaisensa ihmiset pois läheltäni ja hakeutunut niiden seuraan, joiden seurassa koin, että saan olla mies ja tulen ymmärretyksi. He olivat lähes kaikki sellaisia, joille oli ollut luontevaa alusta saakka puhutella minua miehenä, kohdella minua kuin yhtä miehistä ja tukea minua asiassa lukuisilla pienillä tavoilla kuten muuttuneen ulkomuotoni kehumisella.

En usko, että käyttäytyminen siten, että toisilla ei ole sukupuolta, eikä heillä ole tarvetta tulla hyväksytyksi myös sukupuolensa edustajana kantaa kovin pitkälle. En ole tavannut itse vielä ensimmäistäkään ihmistä, joka kokee itsensä mieheksi tai naiseksi, mutta joka pitäisi siitä, että heitä kohdellaan niin.

Mitä toisen sukupuolen merkityksen vähättelyyn tulee, en ole koskaan ymmärtänyt missä sen kohteliaisuus piilee. Siskoni totesi minulle kerran, että eikö jonkin toisen ihmisen ominaisuuden merkitystä vähätellä yleensä silloin, kun se ominaisuus on sanojalle negatiivinen. 

"Ei sun puoluekanta mua haittaa, se että sä olet persu ei merkkaa mulle mitään" sanoo vihreä, kun ei toisen puoluekannasta positiivisempaa sanottavaa keksi. "Ei sun homous kiinnosta mua, ei sillä ole mulle mitään väliä" sanotaan, kun homous on jotain, josta ei niin välitetä, mutta jonka ei haluta tulevan ystävyyden tielle. Jos asia koetaan positiivisena, silloin sitä lähestytään yleensä aivan toista kautta. "Persut ovat minusta ihan hyviä tyyppejä" tai "minusta on mukavaa, että yksi kaverini on homo".

Tämä ero ajatusmaailmassa näkyy myös monissa ihmisissä, jotka sanovat toiselle, että hänen sukupuolellaan ei ole heille mitään väliä verrattuna niihin, jotka eivät tee niin. Miksi olisin tekemisissä ihmisten kanssa, joille sukupuolellani ei ole väliä, kun voin olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka sanovat, että olen mukava mies ja antavat ymmärtää, että miehuus on minussa heille kaikin puolin positiivinen ominaisuus?

En näe sille yhtään syytä. Sukupuolen merkityksen kiistäminen ei ole yhtä edistyksellistä kuin niin tekevät ajattelevat.