Transfobian salaiset kasvot


On olemassa sanonta tyypillisestä homofobista. Hän on henkilö, jolla on ongelmia oman seksuaalisuutensa kanssa. Ongelma ei välttämättä ole se, että hän on itse homo vaan jokin muu seksuaalisuuteen liittyvä kompleksi. Tämä henkilökohtainen patoutuma saa hänet kokemaan homoseksuaalisuuden itselleen normaalia ihmistä paljon uhkaavampana asiana ja käyttäytymään lähes pakkomielteisesti aiheen suhteen.

Lähes kaikki ovat kuulleet tämän sanonnan ja ymmärtävät nykyään, että tällainen homoja vainoava henkilö ei ole ihan tasapainoinen vaan siellä taustalla kummittelevat hänen omat henkiset ongelmansa. Eihän kukaan muu jaksa olla homoista niin sairaalloisen kiinnostunut.

Meillä transihmisilläkin on vastaavat "ystävämme" joilla on pakkomielle meitä kohtaan. Puhuessani transfobeista puhun nimenomaan näistä lähes pakkomielteisistä henkilöistä, en mistä tahansa tietämättömistä ihmisistä. Kun puhutaan tyypillisestä transfobista, harvempi tietää, että heihin pätee oikeastaan täysin sama asia kuin homofobeihin. 



Tyypillinen transfobi on henkilö, jolle oma naiseus tai miehuus on tuskaa. He ovat varsin usein sukupuolineutraaliuteen hurahtaneita ihmisiä. He ovat sitä siksi, että heidän sukupuolensa ei edusta heille mitään positiivista. He saattavat sietää omaa miehuuttaan tai naiseuttaan ainoastaan, jos sen merkitys mitätöidään yhteiskunnassa täysin. Siksi he tekevät kaikkensa, että yhteiskunta neutralisoitaisiin mahdollisimman pitkälle. 

He eivät pidä ihmisistä, jotka haluavat olla Miehiä tai Naisia ja nauttivat omasta sukupuolestaan ja perinteisistä sukupuolinormeista. He eivät kuitenkaan uskalla hyökätä heidän kimppuunsa jos he ovat cissukupuolisia. Henkilö, joka haluaa hävittää yhteiskunnasta kaiken mistä useimmat miehet ja naiset nauttivat kun ei ole kovin miellyttävä ihminen useimpien mielestä.

Transsukupuoliset miehet ja naiset, jotka nauttivat sukupuolestaan sen sijaan ovat näille henkilöille oiva kohde, koska he ovat yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa. Heidän tarvettaan olla oman henkisen sukupuolensa edustajia, miehiä tai naisia ei puolusteta samalla tavalla kuin cissukupuolisten, vaikka kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta. Henkilö, joka ei koskaan haluaisi luopua oman sukupuolensa tunnuspiirteistä tai sukuelimistä ja voisi todella huonosti jos niin kävisi saattaa kysyä transsukupuoliselta, että miksi ei vain voi elää siinä vääränlaisessa kehossa.

Nämä transfobit kokevat transsukupuolisten miesten ja naisten olemassaolon itselleen uhkana, koska he ajattelevat, että transsukupuoliset ovat pettureita, jotka eivät osallistuneet sukupuoliroolien tuhoamiseen heidän kanssaan vaan hyppäsivät toiselle puolelle heidän mielikuvissaan pelkästään ahdistavien sukupuolinormien vuoksi. Tämän heidän aivosolmunsa mahdollistaa se, että he uskovat sosiaalisen sukupuolen olevan tuhottavissa oleva konstruktio eikä biologian päälle rakentunut ja siihen hyvin pitkälti sidoksissa oleva todellisuus.


Osa transfobeista kokee olevansa miehiä tai naisia. Osalla heistä taas ei ole itsellään sukupuoli-identiteettiä eikä juuri minkäänlaista kiintymystä kehoonsa. Jos olisin saanut euron joka kerta, kun olen kuullut näiden ihmisten toteavan, että heille on aivan sama mitä sukupuolta he edustavat, alkaisin olla rikas. Osa heistä lähinnä vain sietää kehoaan.

Siksi heille on mahdotonta ymmärtää, että valtaosta miehistä ja naisista, niin transsukupuolisista kuin cissukupuolisistakin omistaa sukupuoli-identiteetin, johon kuuluu myös kiinteä kokemus kuulumisesta tietynsukupuoliseen kehoon seksuaalisena ja sukupuolisena olentona. Heille heidän kehonsa on jotain aivan muuta kuin ihansama. Siksi transfobien on usein vaikeaa ymmärtää mitä on transsukupuolisuus. Tai että suurinta osaa ihmisistä ei ole aivopesty olemaan tavallisia miehiä ja naisia vaan he oikeasti nauttivat olostaan sellaisina.

Heidät erottaa muista muunsukupuolisista tai sukupuolettomiksi itsensä kokevista henkilöistä se, että muunsukupuolisiksi identifioituvat ainakin yleensä tiedostavat, että he ovat poikkeavia. Nämä henkilöt sen sijaan eivät hahmota omaa poikkeuksellisuuttaan eivätkä pysty käsittelemään omaa sukupuoliahdistustaan kehittävällä tavalla ajamalla omanlaistensa ihmisten asioita. Sen sijaan he yrittävät ahtaa kaikki ihmiset kaltaiseensa henkisesti sukupuolettomaan muottiin oman ahdistuksensa takia.

Ei ole myöskään ennenkuulumatonta, että transfobi on itse jonkinlainen transsukupuolinen. Olen todistanut useamman kerran elämässäni huvittunut hymy naamallani sitä, miten huonosti käyttäytynyt, transsukupuolisista lähes pakkomielteisen kiinnostunut henkilö on tullut koputtamaan yhteisön ovea vuosia myöhemmin ja tunnustanut nolona purkaneensa itsensä kieltämisestä johtuvan pahan olonsa transsukupuolisiin.






Transfobeille on tyypillistä, että he kokevat omien ongelmiensa vuoksi joko transmiehet tai -naiset kuin härkä punaisen vaatteen. Toista sukupuolta edustavien transsukupuolisten olemassaolo taas on heille aivan sama, joskus jopa hyvä asia. He vastustavat toisiakin ainoastaan siksi, että eivät vaikuttaisi muiden silmissä kaksinaismoralistisilta, eivätkä muut näkisi heidän todellisia motiivejaan. Viimeinen asia, jota transfobi haluaa on se, että muut näkevät hänen henkilökohtaiset traumansa ja ymmärtävät käytöksen kumpuavan niistä.

Transsukupuolisia miehiä vastustavat ovat usein katkeria naisia. Joko "miesten etuoikeuksista" puhuvia tai sitten maskuliinisemman sorttisia. He ovat kateellisia siitä, että transmiehiä pidetään miehinä kenenkään toimesta. Nämä naiset ovat yleensä halunneet olla koko elämänsä "hyviä jätkiä" tulematta koskaan kohdelluiksi yksinä miehistä. Yleisin tapa, jolla he purkavat katkeruuttaan on arvostella transsukupuolisten miesten maskuliinisuutta, että kokisivat itse olevansa edes vähän äijempiä.

Transnaisia vastustavat taas ovat tyypillisesti henkilöitä, jotka kokevat heidät jollain tavalla uhkana naiseudelleen. He ovat varsin usein jonkinlaisia feministejä. Vaikka feministit katsovat olevansa vahvoja naisia, useat heistä ovat itsetunnoltaan juuri sen vastakohtia. Kaltoinkohtelu ei vahvista. He näkevät transnaiset miehinä, jotka tuppautuvat naisyhteisöön ajamaan miehisiä arvoja ja viemään cisnaisilta esimerkiksi tilaa työelämässä. He eivät näe, että ongelmat, joita transnaiset kohtaavat yhteiskunnassa ovat osin hyvin samanlaisia kuin cisnaisillakin ja että useimmat transnaiset ovat kokemustensa vuoksi naisten puolella.


Kolmas transfobin arkkityyppi ovat seksuaalista ahdistusta kokevat henkilöt. Transnaisia henkisesti ja valitettavan usein fyysisestikin pahoinpitelevät heterot cismiehet, jotka kokevat oman seksuaalisuutensa uhatuksi heidän olemassaolonsa takia. He eivät pysty ymmärtämään, että viehättyminen transnaisen feminiinisistä piirteistä ei ole homoseksuaalista sen enempää kuin muidenkaan naisten feminiinisistä piirteistä viehättyminen. Seksuaalinen suuntautuminen ei määrity kromosomien kautta. Cissukupuolisissa heteronaisissa on selkeästi vähemmän tätä porukkaa, mutta heistäkin löytyy oma joukkonsa, joka lesbottelee hämmennyksissään transsukupuolisten miesten kanssa seurustelevia heteronaisia.

Myös jotkut homot, joiden seksuaalisuutta on kyseenalaistettu ja joilla on sen suhteen heikko itsetunto kuuluvat tähän kategoriaan. He kokevat uhkana sen, että jotkut cissukupuoliset homomiehet seurustelevat transsukupuolisten homomiesten kanssa. Niinpä he käyttäytyvät heitä kohtaan kuin päänsärystä kärsivä drag queen ja kutsuvat heitä heteroiksi. He eivät pysty ymmärtämään, että nämä homomiehet viehättyvät transsukupuolisissa miehissä samoista maskuliinisista testosteronin tuomista piirteistä kuin cissukupuolisissa miehissäkin. 

On olemassa myös muita tyyppejä edustavia transfobeja. Näitä ovat esimerkiksi jotkut uskovaiset ja muut vakaumukselliset tahot, jotka tutisevat, kun heidän kristillinen maailmankuvansa sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsityksineen murenee jatkuvasti, kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä saadaan uutta tietoa. He yrittävät vedota siihen, että heidän maailmankuvansa on tieteellinen, vaikka heidän käsityksensä ihmislajin seksuaalisuudesta tai sukupuolesta ei ole enää aikoihin ollut sitä. Se on uskonnollinen.

Lisäksi on esimerkiksi lesboja, jotka jostain käsittämättömästä syystä pelkäävät, että heidän pitää leikata itselleen penis tai haluta olla miehiä, koska transsukupuolisia miehiä on olemassa. Transsukupuoliset miehet tiedostavat eronsa heihin ongelmitta, heillä sen sijaan on suuria vaikeuksia ymmärtää mitä on transsukupuolisuus. On myös heteromiehiä ja -naisia, jotka pelkäävät omien kehojensa puolesta vain siksi, että transsukupuolinen teki omalleen jotain. Listaa voisi jatkaa vielä paljon, ihmisten ajattelukiemurat ovat uskomattomia.



Olen nähnyt usein erityisesti nuorten transsukupuolisten provosoituvan näiden ihmisten vihamielisistä kommenteista. Joskus nuorena tein niin itsekin, mutta elämä on opettanut minulle, mistä asiassa on todellisuudessa kyse. Tiedän, että syy vihamieliseen öyhötykseen löytyy kyseisen ihmisreppanan ahdistuneesta sisimmästä. Näen heidän lävitseen niin hyvin, että useimmista tapauksista pystyy kertomaan aika tarkkaan jopa sen, mikä juuri heitä transsukupuolisten olemassaolossa ahdistaa. Kuten tekstini esimerkeistä huomaa, usein se, mitä sieltä löytää saa korkeintaan hymyilemään. 

Kaikkia näitä ihmisryhmiä yhdistää yksi asia. Se on henkinen ahdistus ja jonkinlainen heidän mieleensä pesiytynyt uhkakuva transsukupuolisten olemassaolon takia. Joillekin heistä pystyy puhumaan järkeä, jolloin heidän uhkakuvansa ja vihansa kuivuu kasaan. Joidenkin kanssa tämä ei auta mitään. 

Ylivoimaisesti paras tapa ärsyttää pakkomielteistä transfobia onkin antaa hänen höyrytä ja jatkaa tyytyväisenä omaa elämäänsä. Mikään ei raivostuta heitä enempää kuin se, että transsukupuolisella menee hyvin ja häntä rakastetaan.

Nämä ihmiset pyrkivät ainoastaan siihen, että transsukupuolisilla olisi yhtä kurjaa kuin heilläkin ja että kaikki vihaisivat heitä. Heidän epäonnekseen suurin osa aivan kaikkien mainittujen viiteryhmien ihmisistä on henkisesti tasapainoisia eikä koe mitään tarvetta vaahdota transsukupuolisten olemassaolosta niin kuin maailma olisi tuhoutumassa.