J.K "transsukupuoliset ovat pornon ja patriarkaatin uhreja" Rowlingista ja TERFeistä

 

Harry Potter-kirjoistaan tunnettu J.K. Rowling on kommentoinut viime vuonna transasioita Twitterissä ahkerasti ja nostattanut sillä kohuja. En ole henkilökohtaisesti koskaan ymmärtänyt Pottereiden viehätystä, enkä ole kokenut hänen kommenttejaan niin raskaina kuin hänen faninsa. J.K Rowlingin näkemys asiaan ei ole minulle painavampi kuin muidenkaan 60 ikävuotta lähentelevien cissukupuolisten feministinaisten, jotka eivät ole ammattinsa puolesta tutkineet asiaa. Otin hänet kuitenkin kirjoituksen aiheeksi, koska hänen kommenttinsa sopivat hyvin kirjoitukseeni TERFeistä.


Rowlingin kommenttikohuja koskevissa kirjoituksissa näkyi hyvin, miten vähän ihmiset tietävät siitä, keitä ovat TERFit. Useimmat näkyivät kuvittelevan, että TERF:it ovat joku tänä päivänä syntynyt ilmiö. Toisia oli valistettu, että TERF on transsukupuolisten keksimä haukkumasana. Tämä ei pidä paikkaansa. 

TERFit eli transeksklusiiviset radikaalifeministit ovat jo 60-luvulla syntynyt radikaalifeminismin suuntaus. Ajatusmaailman juuret ovat tuon ajan feministien radikaalisekoilussa, johon kuuluivat mm. separatistilesbot, avoin miesviha kuten puheet miesten hakkaamisesta veriseksi massaksi sekä näkemykset siitä, että myös vapaaehtoinen seksi on lopulta naisten raiskaamista ja hyväksikäyttämistä patriarkaalisen järjestelmän nimissä.

TERFien perusargumentteihin taas on kuulunut aina transsukupuolisten naisten väittäminen naisten tiloihin tunkeutuviksi seksuaalisiksi saalistajiksi sekä transsukupuolisten miesten uhriuttaminen patriarkaatin turmelemiksi lesboiksi, joista tulee homomiesten hyväksikäyttämiä. Unohtamatta tietenkään sukupuolipetturuudesta ja misogyniasta syyttelemistä. 


Itseeni TERFit tekivät lähtemättömän vaikutuksen nuorena, kun törmäsin heidän tuotoksiinsa ensimmäistä kertaa. Se oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin aivan aitoon transfobiaan tai transvihaan. Tämän kunnian minulle soi karikatyyrisin terf-lesbo. Hän oli omistanut elämänsä feminismistä saarnaamiselle ja kirjoitti caps lock päällä saastaisesta queerfeminismistä, joka oli hänelle kaiken pahan alku ja juuri. Hänen feminisminsä taas oli tie ja totuus. Se pelastaisi maailman ja tuhoaisi patriarkaatin. Tämä patriarkaatti oli kaikki se, mistä hän ei lesbona sattunut pitämään. 

Siinä missä useimmat terfit kehtaavat vihjata asian vain rivien välissä, tämä nainen julisti ääneen, että transsukupuoliset miehet olivat pettureita. Hänen kirjoituksistaan näki, että ne oli tehty raivon vallassa ja hän julisti niissä, että heidän olisi pitänyt taistella patriarkaattia vastaan, eikä alkaa haluta olla miehiä. Kostona siitä, että transsukupuolisia miehiä oli olemassa hän oli omistautunut heidän julkiseen vainoamiseensa ja monsteriksi haukkumiseen ympäri maailmaa. Hän kirjoitti eräästä pornovideoissa esiintyneestä transsukupuolisesta miehestä, että hänen kehossaan ei ole jäljellä muuta naista kuin pillu, jota hän antaa miesten toistuvasti raiskata ja rankaisee näin itseään. En ymmärrä, miksi kukaan transsukupuolinen mies haluaa harrastaa tällaista seksiä, mutta sen verran minäkin ymmärrän, että kyse ei ole itsensä rankaisemisesta ja tällä tavalla asian näkevä täti on niin sanotusti kukkuu päästään. 

En ollut aiemmin ymmärtänyt, että niin sairaita ja pakkomielteisiä ihmisiä kuin tämä nainen on edes olemassa. Tutustuttani paremmin feminismiin sama viha tuli tutuksi. Niin TERFeistä kuin monista muistakin radikaalifeministeistä huokuu hyvin usein järjettömän paha olo sekä viha kaikkea kohtaan. He ovat usein avoimen miesvihamielisiä, eikä ole mitään väliä onko kyseessä transsukupuolinen mies, cissukupuolinen mies, hetero tai homo. Feminismistään huolimatta he myös halveksuvat hyvin syvästi omaa sukupuoltaan ja kaikkia sen edustajia, jotka eivät ole, kuten heistä naisten pitäisi olla. Misogyniaa ja petturuutta on kaikki kauneusleikkauksista meikkaamiseen, liialliseen maskuliinisuuteen, miesten kanssa viihtymiseen, kotiäitiyteen sekä vääränlaiseen sukupuoli-identiteettiin. Radikaalifeministit muistuttavatkin paljon enemmän äärioikeistolaisia kuin he itse ymmärtävät. 


Terfien ajatusmaailman ristiriitaisuus

Terfit ovat monenlaisista ihmisistä koostuva joukko, kuten kaikki muutkin. Heidän ajatusmaailmassaan on kuitenkin monia usein esiintyviä näkemyksiä, jotka ovat silmiinpistävän ristiriitaisia. Käyn niitä seuraavaksi läpi kohta kohdalta.

Terfit eivät pidä siitä, että heitä kutsutaan terfeiksi. He ovat nimenneet itsensä uudelleen gender-kriittisiksi feministeiksi. Minä en kutsu heitä sellaisiksi, koska he eivät ole sellaisia. Merkittävä osa terfeistä ei todellisuudessa kritisoi ainoastaan gender-käsitteeseen liittyviä asioita vaan myös kehoaan korjaavia transsexualeja, jotka olivat olemassa kauan ennen gender-teorioiden syntyä. Lisäksi terfit ovat melko jäävejä valittamaan siitä, miten heitä tulee puhutella, sillä he puhuttelevat itse transsukupuolisia yleensä miten huvittaa.

Terfit väittävät vastustavansa stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä. Heille ei ole kuitenkaan mikään ongelma väittää transsukupuolisia naisia pervoiksi, jotka haluavat tyttöjen pukuhuoneisiin ahdistelemaan heitä. Transsukupuoliset miehet ovat terfeille seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta aina uhreja, patriarkaatin turmelemia naisten ulkonäköpaineista ja seksuaalisesta ahdistelusta kärsiviä tyttörukkia. On vaikea keksiä mitään, mikä voisi olla enää stereotyyppisempää ja ummehtuneempaa ajattelua kuin nämä terf-ideologian kulmakivet.

Terfit tykkäävät hokemasta, että sukupuolten sisäiset erot ovat suuremmat kuin sukupuolten väliset. Samaan aikaan he sanovat, että transsukupuoliset pojat eroavat "vain vähän" tavallisista tytöistä. Nuoret transsukupuoliset pojat esitetään usein heidän tuotostensa kuvituskuvissa lettipäisinä pikkutyttöinä, jollaisista he ovat tyypillisesti kaukana. Koko terf-ideologia huokuu sitä, että terfit eivät ymmärrä mitä on sukupuolen moninaisuus. Kukaan, joka ymmärtää ei kuvittele, että voi ajaa kaikkien naisvartaloon syntyneiden ihmisten asioita minkään aatteen alla, varsinkaan "feminismi" -nimisen alla, koska naisvartaloon syntyneiden ihmisten toinen ääripää on toksisesti maskuliininen, penetraatiokeskeinen, naisista ainoastaan seksuaalisessa mielessä kiinnostunut äijä, jolle feminismi on kirosana. Feminismi ei tule koskaan ajamaan mitään, mitä tällaiset transsukupuoliset miehet haluavat yhtään sen enempää kuin se ajaa vastaavien cissukupuolisten miesten asioita.

Terfit väittävät usein, että transsukupuoliset kiistävät biologisen sukupuolen olemassaolon, mikä on perätön väite. Samaan aikaan terfeille itselleen ei ole mikään ongelma yrittää kiistää, että on olemassa naisen ja miehen aivot, jotka ovat normaalisti erilaiset pääasiassa hormonaalisista syistä. Jos ne eivät kehity normaalisti, seurauksena on sukupuolisesti poikkeavalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä, mukaan lukien erilaiset transihmiset sekä homo- ja biseksuaalit. He ovat myös täysin haluttomia käsittelemään sitä asiaa, että sukupuolenkorjaushoidot muuttavat myös yksilön fyysisiä ja joitain biologisia ominaisuuksia.

Terfit eivät usko, että kukaan voi olla sukupuolensa vanki, sillä aivot ovat plastiset. Todellisuudessa olemme kaikki vartaloidemme vankeja. En voi lentää ilman teknologiaa, en voi olla pidempi kuin olen enkä voi tehdä naisystävääni raskaaksi vaikka miten haluan. Samaan aikaan terfit puhuvat jatkuvasti siitä, että sukupuoliroolit ahdistavat. Jos aivot ovat loputtoman plastiset, miten voi olla yleensä mahdollista kokea ahdistusta sukupuoliroolistaan? Ihmisenhän pitäisi tällöin sopeutua mihin tahansa. Johonkin niin vähäpätöiseen seikkaan kuin kotitöiden tekemiseen tai tietyillä leluilla leikkimiseen vieläpä hyvin helposti. Jos aivot ovat loputtoman plastiset, miten voi olla olemassa hetero- tai homoseksuaaleja? Ja jos aivot ovat loputtoman plastiset, eikä ole mitään lajinomaisia piirteitä, jotka ovat osa myös sukupuolikäyttäytymistä, miksi ne ovat kaikilla muilla eläimillä kiistaton fakta?

Terfit uskovat, että patriarkaatin luomat ahtaat sukupuolinormit ja homoviha ovat syy transsukupuolisten olemassaoloon ja sukupuolen korjaamiseen. He ovat varsin haluttomia käsittelemään ilmiselvää ristiriitaa siinä lähes täydellisen päinvastaisessa tilastollisessa totuudessa, että sitä mukaa, kun homoviha on vähentynyt ja sukupuolinormit ovat vapautuneet, hoitoihin hakeutuneiden transsukupuolisten määrä on vain kohonnut. Heidän ideologiansa siitä, että vapaus toteuttaa itseään eri tavoin poistaa fyysisen olomuodon merkityksen ja kahlitsevan luonteen on täysin väärä.

Ovat terfit tietysti jostain oikeassakin. Sukupuolia ei ole tuhansia vaan kehosta ja seksuaalisuudesta irroitettuissa itsemäärittelyissä, joihin intersektionaaliset feministit ovat ihastuneet on kyse ihmisen persoonallisuuseroista. Tämä on täysin eri asia kuin varsinainen transsukupuolisuus. Ne terfit, jotka eivät haaveile sukupuolten lakkauttamisesta ovat oikeassa myös siitä, että vartalon sukupuolta ei voi mitätöidä olemattomaksi. Tämä todellisuus on lisääntymisjärjestelmämme, kulttuuriemme ja sukupuolirooliemme perusta. Turha kuitenkaan kuvitella, että terfit oikeasti pystyvät hyväksymään, että myös sukupuoliroolit ovat todellisuudessa seurausta tästä eikä niitä voi tuhota.

Terfit ovat olleet mielestäni aina loistava kuva radikaalifeminismistä. Raivopäiset naiset yrittämässä tuhota sosiaalista sukupuolta, jonka olemassaolon he heti seuraavassa lauseessaan todistavat todeksi edes ymmärtämättä asiaa. Raivopäiset naiset syyttelemässä miehiä naiskehojen kontrolloimisesta, kapinoimassa itsemääräämisoikeudesta sekä polkemassa periaatteensa heti, kun joku haluaa muuttaa kehoaan jonkinlaiseksi, jota he eivät sulata. Raivopäiset naiset huutamassa, että heidän vartaloillaan ei saa olla mitään väliä työelämässä eikä missään ja listaamassa seuraavassa hetkessä ääneen transsukupuolisten vartalon osia ja sitä, miksi niillä on väliä. Raivopäiset naiset huutamassa, että kukaan ei ole sukupuolensa vanki ja sukupuoliroolit pitää tuhota samaan aikaan, kun he itse tappelevat päivät pääksytysten sukupuolesta, uhkailevat ihmisiä, haluavat eristää miehet feminismistä, painostavat naiseksi syntymässä määriteltyjä olemaan feministejä, kyttäävät ihmisten käyttämiä pukuhuoneita, heidän itsestään käyttämiä sanoja sekä muiden heistä käyttämiä sanoja, yrittävät kontrolloida heidän keholleen tekemiään asioita sekä haukkuvat ihmisiä sukupuolipettureiksi, joille on varattu erityinen paikka helvetissä.

Kaiken tämän keskellä he kieltäytyvät näkemästä, että he itse ovat osa ihmisiä rajoittavaa sukupuolijärjestelmää, jota vastaan taistelevat. Eihän sillä heidän kanssaan mitään tekemistä ole vaan sen patriarkaatin, jonka syyksi he ovat ulkoistaneet kaiken ikävän maailmassa.


J.K Rowlingin väitteistä

En ole Twitterissä, enkä aio koskaan liittyä paikkaan, jonne pystyy kirjoittamaan tästä tekstistä muutaman rivin pätkän. Itseni tuntien kirjoittaisin ensimmäisenä turhauduttauni, että haista h***r v***u ja ime ky**ää. Päätyisin osaksi jonkun keräämää "transsukupuoliset ovat idiootteja eivätkä osaa keskustella" -kuvakaappausta ja se ei olisi kovin fiksua. Kolumnisti Pekka Juntti kirjoitti kerran twitteristä tavalla, jonka allekirjoitan. "Saisin enemmän ajatteluuni lukemalla tämänkin ajan kirjoja kuin algoritmin rajaamaa, häiriintynyttä somekuplaani. Some ei ole totta. Some on tunnepitoista reagointia, ei ajattelua. Twitterin muoto ei edes mahdollista ajattelua, sillä ajatus ei sovi 280 merkkiin."

Tästä johtuen en ole nähnyt kaikkia J.K Rowlingin kirjoittamia twiittejä. Luin kuitenkin hänen omalla sivustollaan olevan kirjoituksen, sillä halusin tietää, mitä hän oikeasti ajattelee ja ovatko syytökset hänen transfobiastaan todellisia. Luulin ensin, että kyse oli vain intersektionaalista feminismiä kannattavien transaktivistien tappelusta, kun joku oli sanonut, että miehillä ei ole kuukautisia tai jotain vastaavaa. Olin valitettavasti väärässä. 

Rowlingin kirjoitusten takaa paljastui pian 60-vuotias feministinainen, jolle naiset ja vähemmistöt ovat selkeästi patriarkaatin uhreja. Rowlingilla itsellään oli vaikea nuoruus, isä joka ei hyväksynyt jne. Hän epäilee, että transsukupuoliset pojat ovat patriarkaatin, pornon ja miesten väkivallan uhreja, jotka kanavoivat ympäristön naisvihan itseensä. Toisin sanoen mitä tyypillisintä feministin ajatuksenjuoksua. (Kasvoin muuten aikakautena, jona ei ollut nettipornoa. Kaikki piti etsiä surkeista kirjoista ja se oli kurjaa. Luojan kiitos emme enää elä sitä aikakautta.)

Hän on huolissaan siitä, että cisnaiset (yli puolet maapallon väestöstä) eivät saa ääntään kuuluviin. Hänellä itsellään ei näytä olevan minkäänlaista ongelmia puhua kokonaan toisen ihmisryhmän suulla ja asettaa omia kokemuksiaan tämän ihmisryhmän kokemuksiksi, kuten hänenkaltaisensa naiset usein tekevät. Hän on myös huolissaan sananvapaudesta, mutta levittää tekstissään väitteitä, joilla ei ole mitään perää. Lisäksi hän kirjoittaa, että miljoonien naisten kokemuksien kyseenalaistuminen naiseudestaan on huono asia. Mielestäni on sananvapauden irvikuva, että ihmisten maailmankuva ei saa horjua minkään sanotun seurauksena.

En näe hedelmälliseksi miettiä kirjoitusten perusteella onko Rowling transfobi. En usko, että hän tunnustaisi asiaa julkisesti, vaikka hän olisikin sellainen - useimmat eivät tunnusta. Sen voi kuitenkin sanoa suoraan, että hän ei ole transmyönteinen ihminen. Rowling itse kiistää olevansa TERF ja perustelee tätä sillä, että hän ei ole koskaan ollut radikaalifeministi. Mielestäni siinä, onko joku TERF ei ole olennaisinta onko hän radikaali vaiko vähemmän radikaali feministi. Olennaista on, että hän on feministi, joka suhtautuu hyvin nihkeästi transsukupuolisiin ja näkee heidät patriarkaatin uhreina. Jos se näyttää ankalta, ui niin kuin ankka ja vaakkuu niin kuin ankka, niin se todennäköisesti on ankka ja niin edelleen.


Huomattavaa on, että Rowlingin twiiteissä puhutaan vain pukeutumisesta, seksin harrastamisesta, itsensä kutsumisesta joksikin jne. Hän ei missään käsittele transsukupuolisuuden kannalta yhtä kaikkein keskeisimmistä asioista eli sukupuolen korjaamista vaan sivuuttaa sen täysin. Hän ei missään erittele puhuuko hän sukupuoltaan korjanneista transsukupuolisista vai kaikista, jotka määrittelevät itsensä transsukupuolisiksi. Koska nämä ovat kaksi täysin erillistä ihmisryhmää, se tekee hänen ajattelunsa hahmottamisesta sekä joidenkin hänen väitteidensä kommentoinnista hieman haastavaa. Tämä on todella suuri ongelma, joka seuraa, kun aletaan niputtaa yhden termin alle valtava määrä erilaisia ihmisryhmiä.

Rowling kirjoittaa, että vähemmistöt ovat haavoittuvaisessa asemassa ja kohtaavat miesten aiheuttamaa väkivaltaa, kuten hän on kohdannut naisena. Hänen ajattelussaan vähemmistöjen kohtaamat ongelmat tiivistetään "miesten väkivallaksi" jota vastaan taistellaan käsi kädessä hänenkaltaistensa liberaalien hyvisnaisten kanssa.

Näin ajattelevat naiset kärsivät jonkinlaisesta sukupuoleensa liittyvästä harhasta. Vähemmistöjen historia ei ole täynnä ainoastaan miesten aiheuttamaa väkivaltaa vaan myös erilaisten naisryhmien aiheuttamaa syrjintää, häirintää ja fyysistä väkivaltaa, joka jatkuu yhä tänä päivänä. Naiset ovat ampuneet transtaustaisia naisia julkisiin vessoihin, seksuaalisesti nöyryyttäneet ja tappaneet transsukupuolisia miehiä sekä ajaneet nuoria itsemurhaan henkisellä väkivallalla.

En ole kohdannut koskaan miesten väkivaltaa, en fyysistä enkä pahemmin henkistäkään. Jos sen sijaan luettelisin kaiken, mitä naiset ovat tehneet ja sanoneet minulle, koska olen transsukupuolinen mies, se ei näyttäisi yhtään näin harmittomalta. Transsukupuolisten miesten käymissä keskusteluissa tulee usein ilmi, että varsin usein juuri naiset ovat niitä, joille on ongelma, että joku läheinen tai oma lapsi on transsukupuolinen mies. Tätä selitetään usein sillä, että he ovat huolissaan lapsensa pärjäämisestä. Kommenteilla, joissa omaa lasta kutsutaan säälittäväksi ämmäksi, joka ei uskalla taistella patriarkaattia vastaan ei kuitenkaan ole mitään tekemistä välittämisen tai huolissaan olemisen kanssa.

Harvoin näkee mainittavan myöskään, että juuri miehet ovat usein olleet niitä, jotka ovat esimerkiksi auttaneet lääketieteellisesti transsukupuolisia. Aiemmin mainitsemani Pekka Juntti kirjoitti kolumnin valkoisen heteromiehen syyllistämisestä, jossa hän huomautti feministitutkija Saara Särmän tavasta syyllistää vähemmistöjen ongelmista pelkästään miehiä.


Rowling sanoi, että "biologisen sukupuolen kieltäminen" ei tee mitään transsukupuolisille. Transsukupuoliset eivät ole kieltämässä biologista sukupuolta. Heillä on keskenään erilaisia näkemyksiä siitä, miten se pitäisi määritellä, voiko sitä muuttaa tai onko se olennaista tuoda esille jossain asiassa, mutta kieltämässä sen olemassaoloa he eivät ole. Väite on propagandaa.

Olen aiheesta täysin eri mieltä kuin J.K Rowling. Jos alkaisimme puhua ainoastaan biologisten naisten ja biologisten miesten ongelmista emmekä transsukupuolisten miesten tai transsukupuolisten naisten ongelmista, kävisi päinvastoin kuin Rowling väittää. Sukupuolivähemmistöjen asema pahenisi. Se mikä pätee biologisiin tyttöihin tai poikiin, ei välttämättä päde alkuunkaan transsukupuolisiin poikiin tai tyttöihin. 

Esimerkiksi koulukiusaamisen kohdalla transsukupuolisuus on yksinään riittävä syy kiusata nuorta. Jos alamme puhua "biologisten tyttöjen" ja "biologisten poikien" kiusaamisesta, transsukupuolisia koskevat tilastot, jotka poikkeavat hyvin selvästi muista jäävät hämärän peittoon. Jos alamme puhua "biologisista miehistä, jotka raiskaavat", meiltä jää huomaamatta, että transsukupuoliset naiset poikkeavat hyvin selvästi muista syntymässä miehiksi määritellyistä. Jos alamme puhua "biologisista naisista, jotka ovat yleensä kiinnostuneita miehistä" meiltä jää huomaamatta, että transsukupuolisten miesten kohdalla tilanne onkin hyvin erilainen. Puhumalla "biologisten miesten/naisten" kohtaamasta väkivallasta erityisesti transsukupuolisten naisten kohtaama väkivalta jää hämärän peittoon. Listaa voisi jatkaa hyvin paljon.

En suostu koskaan puhumaan JK Rowlingin esittämällä tavalla, sillä se ei tee mitään transsukupuolisille. Puhuminen transsukupuolisista miehistä termeillä, jotka kuvaavat vaginallisia, munasoluja kantavia ihmisiä tekee tekee meistä vain syntymässä määriteltyjen vartaloidemme vankeja. Kun eletään maailmassa, jossa on mahdollista muokata kehoaan niin, että pojaksi syntymässä määritelty voi näyttää täysin tavalliselta tytöltä, on kielen aika mukautua tähän todellisuuteen. Keskusteluissa tulee puhua vartaloidemme nykyisestä todellisuudesta eikä syntymähetkestä, jotta keskustelu olisi todenmukaista ja merkityksellistä.


Rowling väitti, että terfit eivät ole transeksklusiivisia, sillä he hyväksyvät feminismiinsä transsukupuoliset miehet, koska he "syntyivät naisina". Huomautan, että kukaan ei synny naisena. Nainen on aikusta naispuolista ihmistä kuvaava sana. Kaikki transsukupuoliset miehet eivät ole koskaan olleet päivääkään sellaisia, eivät fyysisesti eivätkä edes sosiaalisesti.

Tämä feminismiasia näyttää olevan vaikea ymmärtää naisille. Se näyttää olevan vaikea ymmärtää jopa joillekin transsukupuolisille naisille, jotka tulkitsevat että transsukupuoliset miehet hyväksytään heitä paremmin, kun heidät hyväksytään feministien parissa. Kun joukko, joka haluaa eristää miehet feminismistä laskee transsukupuoliset miehet osaksi itseään, se ei tee sitä siksi, että se olisi missään asiassa transsukupuolisten miesten puolella. Se tekee sen siksi, että se pitää heitä naisina. Se haluaa saada transsukupuoliset miehet kokemaan itsensä naisiksi ja katumaan hoitoja. Tämän jälkeen heistä halutaan varoittavia esimerkkejä, joita käytetään hyväksi oman "patriarkaatin uhrit" -politiikan ajamiseen. 

Se, että terfit laskevat transsukupuoliset miehet joukkoonsa on lähinnä vitsi. He eivät aja minkäänlaisia transsukupuolisia miehiä hyödyttäviä asioita. Minä en ole nainen enkä minä ole feminiininen. En ole koskaan ollut feministi. Minulla ei ole kohtua, munasarjoja eikä vaginaa. En tarvitse e-pillereitä, aborttioikeutta tai kuukautistarvikkeita. En tule työelämässäni syrjityksi siksi, että olisin nainen. Mitä minä tarvitsen on testosteronikorvaushoito, sukupuolenkorjausleikkaukset ja miehen juridinen sukupuoli. Jos olisin nuorempi, tarvitsisin blokkerihoidot kasvaakseni normaalin miehen mittoihin. Terfit eivät aja mitään näistä asioista. He maksimissaan hyväksyvät hampaat irvessä, että joku saa "silpoa" kehonsa aikuisena, kun se on usein jo peruuttamattomasti pilalla.

Heidän transeksklusiivisuutensa ei ole sitä, että eivätkö he yrittäisi laskea vaikka väkisin transsukupuolisia miehiä joukkoonsa. Se on sitä, että he yrittävät estää transsukupuolisten miesten ja naisten elämän oikeaksi koetussa sukupuolessaan. He kylvävät transsukupuolisiin itsevihaa, yrittävät opettaa heidät näkemään itsensä uhreina ja käyttävät heitä hyväkseen omiin poliittisiin tavoitteisiinsa. Edes nuorten ajaminen itsemurhaan ei haittaa, jos sen saa jotenkin kytkettyä transsukupuolisia vastaan.


Viimeiseksi J.K Rowling kirjoitti, että transsukupuoliset olivat kutsuneet häntä rumilla sanoilla, kuten ämmä. Hän oli pahoillaan tästä, koska hän ei kuulemma toivo heille pahaa ja hän on aina ollut liberaali nainen, joka on ollut meidänkaltaistemme puolella. Hän kuulemma marssisi puolestamme mikäli oikeus identifioitua "as trans" olisi uhattuna. 

Liberaaleilla naisilla on usein harhakuva, että vain koska he ovat liberaaleja naisia, he ovat automaattisesti vähemmistöjen puolella. Todellisuudessa usein nimenomaan liberaalit naiset sukupuolikäsityksineen näkevät transsukupuoliset uhreina tai uskovat, että transsukupuoliset ovat homofobeja tai misogyynejä. He uskovat idealistisiin ajatuksiin vartalon ja sukupuolen merkitsemättömyydestä ja siihen, että heidän naiseutensa ei rajoita tai määritä heitä mitenkään. Heidän kipuilunsa erityisesti transsukupuolisten miesten olemassaolon suhteen johtuu siitä, että muuttamalla vartaloitamme elämämme muuttuu jonkinlaiseksi, mitä he eivät koskaan saaneet, eivätkä voi koskaan saada, koska todellisuus ei ole puhtaasti sosiaalisesti rakentunut. He näkevät transsukupuoliset miehet sukupuoliroolien uhreina ja pettureina, jotka eivät osallistuneet taisteluun, jonka jälkeen kenenkään ei olisi tarvinnut korjata sukupuoltaan.

J.K Rowlingin kaltaiset naiset eivät koskaan ole olleet transsukupuolisten puolella muuten kuin omassa mielikuvituksessaan. Heille transsukupuoliset saavat olla olemassa niin kauan kuin heitä voi kohdella sukupuolinormeja rikkovina miehinä ja naisina, joiden "trans-identiteetin" (ei  mies- tai naisidentiteetin) he hyvyyttään hyväksyvät. 

Meistä tulee heille ongelma, kun ilmoitamme, että emme halua tätä emmekä tee mitään "trans-identiteetin" hyväksynnällä. Tämä on kuin marssisi kaikkien ihmisten oikeudesta identifioitua "queeriksi", mutta ei kannattaisi varsinaisten homojen oikeutta harrastaa homoseksiä. Tämän kirjoituksen kaikki esimerkkinaiset ovat olleet "liberaaleja feministinaisia". Sille on syynsä, miksi se ei merkitse transsukupuolisille yhtään mitään, eikä Pottereiden kirjoittaminen muuta sitä.