J.K "transsukupuoliset ovat pornon ja patriarkaatin uhreja" Rowlingista ja TERFeistä

 

Harry Potter-kirjoistaan tunnettu J.K. Rowling on kommentoinut viime vuonna transasioita Twitterissä ahkerasti ja nostattanut sillä kohuja. En ole henkilökohtaisesti koskaan ymmärtänyt Pottereiden viehätystä, enkä ole kokenut hänen kommenttejaan niin raskaina kuin hänen faninsa. Otin hänet kuitenkin kirjoituksen aiheeksi, koska Rowling on antanut kasvot transvastaiselle feminismille.

Rowlingin kommenttikohuja koskevissa kirjoituksissa näkyi hyvin, miten vähän ihmiset tietävät siitä, keitä ovat TERFit. Useimmat näkyivät kuvittelevan, että TERF:it ovat joku tänä päivänä syntynyt ilmiö. Toisia oli valistettu, että TERF on transsukupuolisten keksimä haukkumasana. Tämä ei pidä paikkaansa. 

TERFit eli transeksklusiiviset radikaalifeministit ovat jo 60-luvulla syntynyt radikaalifeminismin suuntaus. Ajatusmaailman juuret ovat tuon ajan feministien radikaalisekoilussa, johon kuuluivat mm. separatistilesbot, avoin miesviha kuten puheet miesten hakkaamisesta veriseksi massaksi sekä näkemykset siitä, että myös vapaaehtoinen seksi on lopulta naisten raiskaamista ja hyväksikäyttämistä patriarkaalisen järjestelmän nimissä.

TERFien perusargumentteihin taas on kuulunut aina transsukupuolisten naisten väittäminen naisten tiloihin tunkeutuviksi seksuaalisiksi saalistajiksi sekä transsukupuolisten miesten uhriuttaminen patriarkaatin turmelemiksi lesboiksi, joista tulee homomiesten hyväksikäyttämiä. Unohtamatta tietenkään sukupuolipetturuudesta ja misogyniasta syyttelemistä. 

Itseeni TERFit tekivät lähtemättömän vaikutuksen nuorena, kun törmäsin heidän tuotoksiinsa ensimmäistä kertaa. Se oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin aivan aitoon transfobiaan tai transvihaan. Tämän kunnian minulle soi mitä karikatyyrisin terf-lesbo. 

Hän oli omistanut elämänsä feminismistä saarnaamiselle ja kirjoitti caps lock päällä saastaisesta queerfeminismistä, joka oli hänelle kaiken pahan alku ja juuri. Hänen feminisminsä taas oli tie ja totuus. Se pelastaisi maailman ja tuhoaisi patriarkaatin. Tämä patriarkaatti oli kaikki se, mistä hän ei sukupuolinormeista poikkeavana lesbona sattunut pitämään. 

Siinä missä useimmat TERFit kehtaavat vihjata asian vain rivien välissä, tämä nainen julisti ääneen, että transsukupuoliset miehet olivat pettureita. Hänen kirjoituksistaan näki, että ne oli tehty raivon vallassa ja hän julisti niissä, että heidän olisi pitänyt taistella patriarkaattia vastaan, eikä alkaa haluta olla miehiä. 

Kostona siitä, että transsukupuolisia miehiä oli olemassa hän oli omistautunut heidän julkiseen vainoamiseensa ja monsteriksi haukkumiseen ympäri maailmaa. Hän kirjoitti eräästä pornovideoissa esiintyneestä transsukupuolisesta miehestä, että hänen kehossaan ei ole jäljellä muuta naista kuin pillu, jota hän antaa miesten toistuvasti raiskata ja rankaisee näin itseään. 

En ymmärrä, miksi kukaan transsukupuolinen mies haluaa harrastaa tällaista seksiä, mutta sen verran minäkin ymmärrän, että kyse ei ole itsensä rankaisemisesta. Tällä tavalla asian näkevä täti on niin sanotusti kukkuu päästään. 

En ollut aiemmin ymmärtänyt, että niin pakkomielteisiä ihmisiä kuin tämä nainen on edes olemassa. Tutustuttuani paremmin feminismiin sama viha tuli tutuksi. TERFeistä ja monista muistakin radikaalifeministeistä huokuu hyvin usein järjettömän paha olo ja viha. 

He ovat usein avoimen miesvihamielisiä, eikä ole mitään väliä onko kyseessä transsukupuolinen mies, cissukupuolinen mies, hetero tai homo. Feminismistään huolimatta he myös halveksuvat hyvin syvästi omaa sukupuoltaan ja kaikkia sen edustajia, jotka eivät ole, kuten heistä naisten pitäisi olla. 

Misogyniaa ja petturuutta on kaikki kauneusleikkauksista meikkaamiseen, liialliseen maskuliinisuuteen, miesten kanssa viihtymiseen, kotiäitiyteen sekä vääränlaiseen sukupuoli-identiteettiin. Radikaalifeministit muistuttavatkin asenteiltaan paljon enemmän äärioikeistolaisia kuin he itse ymmärtävät. 

Terfien ajatusmaailman ristiriidat

Terfit ovat monenlaisista ihmisistä koostuva joukko, kuten kaikki muutkin. Heidän ajatusmaailmassaan on kuitenkin monia usein esiintyviä näkemyksiä, jotka ovat silmiinpistävän ristiriitaisia. Käyn niitä seuraavaksi läpi kohta kohdalta.

Terfit eivät pidä siitä, että heitä kutsutaan terfeiksi. He ovat nimenneet itsensä uudelleen gender-kriittisiksi feministeiksi. Minä en kutsu heitä sellaisiksi, koska he eivät ole sellaisia. Merkittävä osa terfeistä ei todellisuudessa kritisoi ainoastaan gender-käsitteeseen liittyviä asioita vaan myös kehoaan korjaavia transsexualeja, jotka olivat olemassa kauan ennen gender-teorioiden syntyä. 

Merkittävä osa TERFeistä ei edes ymmärrä näiden kahden ihmisryhmän eroja. Lisäksi TERFit ovat melko jäävejä valittamaan siitä, miten heitä tulee puhutella, sillä he puhuttelevat itse transsukupuolisia yleensä miten huvittaa.

Terfit väittävät tyypillisten feministien tavoin vastustavansa stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä. Stereotyyppisen feministin tavoin he ovat myös sokeita omalle käytökselleen. Heille ei ole mikään ongelma väittää transsukupuolisia naisia pervoiksi, jotka haluavat tyttöjen pukuhuoneisiin ahdistelemaan heitä. 

Transsukupuoliset miehet taas ovat TERFeille seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta aina uhreja, patriarkaatin turmelemia naisten ulkonäköpaineista ja seksuaalisesta ahdistelusta kärsiviä tyttörukkia. On vaikea keksiä oikeastaan mitään, mikä voisi olla stereotyyppisempää ajattelua kuin nämä TERF-ideologian kulmakivet.

TERFit tykkäävät hokemasta, että sukupuolten sisäiset erot ovat suuremmat kuin sukupuolten väliset. Samaan aikaan he sanovat, että transsukupuoliset pojat eroavat "vain vähän" tavallisista tytöistä. Nuoret transsukupuoliset pojat esitetään usein heidän tuotostensa kuvituskuvissa lettipäisinä pikkutyttöinä, jollaisista he ovat tyypillisesti kaukana. 

Koko TERF-ideologia huokuu sitä, että TERFit eivät ymmärrä mitä on sukupuolen moninaisuus. Kukaan, joka ymmärtää ei kuvittele, että voi ajaa kaikkien naisvartaloon syntyneiden ihmisten asioita minkään yhteisen aatteen alla, varsinkaan "feminismi" -nimisen alla.

Naisvartaloon syntyneiden ihmisten toinen ääripää on toksisesti maskuliininen, penetraatiokeskeinen, naisista ainoastaan seksuaalisessa mielessä kiinnostunut äijä, jolle feminismi on kirosana. Feminismi ei tule koskaan ajamaan mitään, mitä tällaiset transsukupuoliset miehet tarvitsevat yhtään sen enempää kuin se ajaa vastaavien cissukupuolisten miesten asioita.

TERFit väittävät usein, että transsukupuoliset kiistävät biologisen sukupuolen olemassaolon, mikä on perätön väite. Samaan aikaan TERFeille itselleen ei ole ongelma yrittää kiistää, että on olemassa naisen ja miehen aivot, jotka ovat normaalisti erilaiset pääasiassa hormonaalisista syistä. 

Jos ne eivät kehity normaalisti, seurauksena on sukupuolisesti poikkeavalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä, mukaan lukien erilaiset transihmiset sekä homo- ja biseksuaalit. 

He ovat myös täysin haluttomia käsittelemään sitä asiaa, että sukupuolenkorjaushoidot muuttavat myös yksilön fyysisiä ja joitain biologisia ominaisuuksia. Voikin sanoa, että TERFit itse kieltävät sukupuolesta kaiken muun paitsi syntymähetken genitaalit.

TERFit eivät usko, että kukaan voi olla sukupuolensa vanki. Todellisuudessa olemme kaikki vartaloidemme vankeja. En voi lentää ilman teknologiaa, en voi olla pidempi kuin olen enkä voi tehdä naisystävääni raskaaksi, vaikka miten haluan. 

En voi tulla halutuksi seksuaalisesti miehenä jos en näytä mieheltä eikä minussa ole miessukupuolen fyysisiä piirteitä. Vartaloni määrittää kykyni sekä sosiaalisen todellisuuteni ja olen sen vanki. Vain muuttamalla vartaloa voi muuttaa siitä seuraavaa sosiaalista todellisuutta.

TERFit vetoavat siihen, että aivot ovat plastiset. Samaan aikaan he puhuvat jatkuvasti siitä, että sukupuoliroolit ahdistavat. Jos aivot ovat loputtoman plastiset, miten voi olla yleensä mahdollista kokea ahdistusta sukupuoliroolistaan? Ihmisenhän pitäisi tällöin sopeutua mihin tahansa. 

Johonkin niin vähäpätöiseen seikkaan kuin kotitöiden tekemiseen tai tietyillä leluilla leikkimiseen vieläpä hyvin helposti. Jos aivot ovat loputtoman plastiset, miten voi olla olemassa hetero- tai homoseksuaaleja? 

Ja jos aivot ovat loputtoman plastiset, eikä ole mitään lajinomaisia piirteitä, jotka ovat osa myös sukupuolikäyttäytymistä, miksi ne ovat esimerkiksi tuotantoeläimillä kiistaton fakta, joiden toteuttamista varjellaan lailla?

TERFit uskovat, että "patriarkaatin luomat" ahtaat sukupuolinormit ja homoviha ovat syy transsukupuolisten olemassaoloon ja sukupuolen korjaamiseen. 

He ovat varsin haluttomia käsittelemään ilmiselvää ristiriitaa siinä lähes täydellisen päinvastaisessa tilastollisessa totuudessa, että sitä mukaa, kun homoviha on vähentynyt ja sukupuolinormit ovat vapautuneet, hoitoihin hakeutuneiden transsukupuolisten määrä on koko ajan vain kohonnut. 

Heidän ideologiansa siitä, että vapaus toteuttaa itseään eri tavoin poistaa fyysisen olomuodon merkityksen on täysin väärä. Nainen voi lentää hävittäjälentäjällä kahdeksikkoa niin halutessaan, mutta miestä se ei hänestä tee.

Ovat TERFit tietysti jostain oikeassakin. Sukupuolia ei ole tuhansia vaan kehosta ja seksuaalisuudesta irrotetuissa itsemäärittelyissä, joihin intersektionaaliset feministit ovat ihastuneet on kyse ihmisen persoonallisuuseroista. Tämä on täysin eri asia kuin varsinainen transsukupuolisuus. 

Ne TERFit, jotka eivät yhä haaveile sukupuolten lakkauttamisesta ovat oikeassa myös siitä, että vartalon sukupuolta ei voi mitätöidä olemattomaksi. Tämä todellisuus on lisääntymisjärjestelmämme, kulttuuriemme ja sukupuolirooliemme perusta. 

Turha kuitenkaan kuvitella, että TERFit feministeinä pystyvät hyväksymään, että myös sukupuoliroolit ovat todellisuudessa seurausta tästä, eikä niitä voi tuhota.

TERFit ovat olleet mielestäni aina loistava kuva radikaalifeminismistä. 

Raivopäiset naiset yrittämässä tuhota sosiaalista sukupuolta, jonka olemassaolon he heti seuraavassa lauseessaan itse todistavat todeksi edes ymmärtämättä asiaa. 

Raivopäiset naiset syyttelemässä miehiä naiskehojen kontrolloimisesta, kapinoimassa itsemääräämisoikeudesta sekä polkemassa periaatteensa heti, kun joku haluaa muuttaa kehoaan jonkinlaiseksi, jota he eivät sulata. 

Raivopäiset naiset huutamassa, että heidän vartaloillaan ei saa olla mitään väliä työelämässä eikä missään ja listaamassa seuraavassa hetkessä ääneen transsukupuolisten vartalon osia ja sitä, miksi niillä on väliä. 

Raivopäiset naiset huutamassa, että kukaan ei ole sukupuolensa vanki ja sukupuoliroolit pitää tuhota samaan aikaan, kun he itse tappelevat päivät pääksytysten sukupuolesta, uhkailevat ihmisiä, haluavat eristää miehet feminismistä, painostavat naiseksi syntymässä määriteltyjä olemaan feministejä, kyttäävät ihmisten käyttämiä pukuhuoneita, heidän itsestään käyttämiä sanoja sekä muiden heistä käyttämiä sanoja, yrittävät kontrolloida heidän keholleen tekemiään asioita sekä haukkuvat ihmisiä sukupuolipettureiksi, joille on varattu erityinen paikka helvetissä. 

Eräs ystäväni kysyi kerran hyvin; Jos ne sukupuolet voi muka sosiaalisesti lakkauttaa niin miksi ette aloita itsestänne ja lakkaa näkemästä sukupuolia?

Kaiken tämän keskellä TERFit kieltäytyvät näkemästä, että he itse käytöksineen ovat osa sitä ihmisiä rajoittavaa sukupuolijärjestelmää, jota vastaan taistelevat. Eihän sillä heidän kanssaan mitään tekemistä ole vaan miesten ja sen patriarkaatin, jonka syyksi he ovat ulkoistaneet kaiken ikävän maailmassa.

J.K Rowling

En ole Twitterissä, enkä aio koskaan liittyä paikkaan, jonne pystyy kirjoittamaan tästä tekstistä muutaman rivin pätkän. Itseni tuntien kirjoittaisin ensimmäisenä turhauduttauni, että haista h***r v***u ja ime ky**ää. Päätyisin osaksi jonkun keräämää "transsukupuoliset ovat idiootteja eivätkä osaa keskustella" -kuvakaappausta ja se ei olisi kovin fiksua. 

Kolumnisti Pekka Juntti kirjoitti kerran twitteristä tavalla, jonka allekirjoitan. "Saisin enemmän ajatteluuni lukemalla tämänkin ajan kirjoja kuin algoritmin rajaamaa, häiriintynyttä somekuplaani. Some ei ole totta. Some on tunnepitoista reagointia, ei ajattelua. Twitterin muoto ei edes mahdollista ajattelua, sillä ajatus ei sovi 280 merkkiin."

Tästä johtuen en ole nähnyt kaikkia J.K Rowlingin kirjoittamia twiittejä. Luin kuitenkin hänen omalla sivustollaan olevan esseen, sillä halusin tietää, mitä hän oikeasti ajattelee ja ovatko syytökset hänen transfobiastaan todellisia. 

Luulin ensin, että kyse oli vain intersektionaalista feminismiä kannattavien transaktivistien tappelusta, kun joku oli sanonut, että miehillä ei ole kuukautisia tai jotain vastaavaa. Olin valitettavasti väärässä. 

Rowlingin kirjoitusten takaa paljastui varsinainen stereotyyppi transvastaisesta feminististä. Pian 60-vuotias, tasa-arvon ajamisen hyvin vanhoillisesti mieltävä feministinainen, jolle naiset ja vähemmistöt ovat naisia alistavan ja vihaavan patriarkaatin uhreja. 

Rowlingilla itsellään oli vaikea nuoruus, isä joka ei hyväksynyt jne. Hän epäilee, että transsukupuoliset pojat ovat patriarkaatin, pornon ja miesten väkivallan uhreja, jotka kanavoivat ympäristön naisvihan itseensä. (Kasvoin muuten aikakautena, jona ei ollut nettipornoa. Kaikki piti etsiä surkeista kirjoista ja se oli kurjaa. Luojan kiitos emme enää elä sitä aikakautta.)

Sen voi sanoa suoraan, että Rowling on melko transvastainen ihminen. Rowling itse kiistää olevansa TERF ja perustelee tätä sillä, että hän ei ole koskaan ollut radikaalifeministi. Mielestäni tämä on älytön argumentti. 

Siinä, onko joku TERF ei todellakaan ole olennaisinta onko hän radikaali vaiko vähemmän radikaali feministi - värssy voi yhtä hyvin olla TEF. Olennaista on, että hän on feministi, joka suhtautuu hyvin nihkeästi transsukupuolisiin ja näkee heidät patriarkaatin uhreina. 

Jos se näyttää ankalta, ui niin kuin ankka ja vaakkuu niin kuin ankka, niin se todennäköisesti on ankka ja niin edelleen.

Rowlingin väitteet

Rowlingin yksi twiitti, jossa hän totesi, että jokainen saa pukeutua miten haluaa, harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa jne. mutta sukupuolet ovat olemassa oli kovin suosittu. Kovin moni ei huomannut, että vaikka twiitin piti käsitellä transsukupuolisia, se ei todellisuudessa liittynyt ollenkaan transsukupuolisuuteen. P ukeutuminen, seksin harrastaminen, itsensä kutsuminen joksikin jne. kun ei tee kenestäkään transsukupuolista. 

Jotta twiitti olisi käsitellyt oikeasti transsukupuolisia, siinä olisi pitänyt puhua edes sanan verran medikaalisesta sukupuolen korjaamisesta. Sitten twiitti ei enää olisikaan ollut niin naseva, sillä älyllistä keskustelua siitä, mikä on transsukupuolisen sukupuoli tai voiko sitä muuttaa on turha kuvitella käyvänsä toteamalla, että sukupuolet ovat olemassa.

Ilmeinen ongelma twiiitissä olikin, että siitä ei saanut selvää kenelle se oli suunnattu. Sukupuoltaan korjaaville vai itsensä transsukupuolisiksi määritteleville. Jälkimmäisille suunnattuna siinä olisi ollut joku pointti  

Juuri tällaisiin tilanteisiin päädymme, kun alamme niputtaa yhden termin alle valtavan määrä erilaisia ihmisryhmiä. Emme enää tiedä keistä puhutaan, transsukupuolisista vai sellaisiksi itsensä määrittelevistä ihmisistä, jotka eivät korjaa sukupuoltaan. Heistä ei voi keskustella yhtä aikaa.

Rowling kirjoitti olevansa huolissaan siitä, että cisnaiset (yli puolet maapallon väestöstä) eivät saa ääntään kuuluviin. Hänellä itsellään ei kuitenkaan näytä olevan minkäänlaista ongelmia puhua kokonaan toisen ihmisryhmän suulla ja asettaa omia nuoruuden kokemuksiaan tämän ihmisryhmän kokemuksiksi, kuten hänenkaltaisensa naiset valitettavan usein tekevät. 

Hän on myös huolissaan sananvapaudesta, mutta kirjoittaa, että miljoonien naisten kokemuksien kyseenalaistuminen naiseudestaan on huono asia. 

Mielestäni on sananvapauden irvikuva, että ihmisten maailmankuva tai käsitys itsestään ei saisi horjua minkään sanotun seurauksena. Sukupuolikeskustelu tai sukupuolen tutkiminen on mahdotonta, jos niin ei saa käydä, koska kaikki uusi tieto asioista muuttaa käsitystä myös omasta itsestä.

Rowling kirjoitti, että hän oli liittynyt transsukupuolisten miesten keskustelufoorumeille ja lukenut niitä, jonka vuoksi monet transsukupuoliset syyttivät häntä ihmisten vedättämisestä. Hän kuvasi "transmiehiä" herkiksi ja fiksuiksi olennoiksi ja mainitsi heidän syömishäiriönsä naistyypillisenä ominaisuutena. Syömishäiriöitä on kuitenkin paljon myös transsukupuolisilla naisilla sekä homomiehillä. 

Itse toivoisin Rowlingin hankkivan jonkin suhteellisuudentajun. Foorumeilla pyöriviä nuoria ei voi kutsua minkäänlaisiksi miehiksi vaan keskimäärin teini-ikäisiksi. 

Rowlingin maalailema kuva transsukupuolisista miehistä on hyvin kaukana omastani. Niitä aikuisia transsukupuolisia miehiä, joita olen saanut elämässäni tuntea erityisesti nuoruudessani kuvailisin ennen kaikkea härkäpäisiksi ja selviytyjiksi. Muunlaisilla ominaisuuksilla ei olisi niinä aikoina transsukupuolisena selvinnytkään.

Rowlingilla on hyvin vanhoillinen käsitys tasa-arvon ajamisesta. Hän kirjoitti, että vähemmistöt ovat haavoittuvaisessa asemassa ja kohtaavat miesten aiheuttamaa väkivaltaa, kuten hän on kohdannut naisena. 

Hänen ajattelussaan vähemmistöjen kohtaamat ongelmat tiivistetään feministille tyypillisesti "miesten väkivallaksi", jota vastaan taistellaan käsi kädessä hänenkaltaistensa liberaalien hyvisnaisten kanssa.

Näin ajattelevat naiset kärsivät sukupuoleensa liittyvästä harhasta. Vähemmistöjen historia ei ole täynnä ainoastaan miesten aiheuttamaa väkivaltaa vaan myös erilaisten naisryhmien aiheuttamaa syrjintää, häirintää ja fyysistä väkivaltaa, joka jatkuu yhä tänä päivänä. 

Naiset ovat ampuneet transtaustaisia naisia julkisiin vessoihin, seksuaalisesti nöyryyttäneet ja tappaneet transsukupuolisia miehiä sekä ajaneet transsukupuolisia nuoria itsemurhaan henkisellä väkivallalla.

En ole kohdannut koskaan miesten väkivaltaa, en fyysistä enkä pahemmin henkistäkään. Jos sen sijaan luettelisin kaiken, mitä naiset ovat tehneet ja sanoneet minulle, koska olen transsukupuolinen mies, se ei näyttäisi yhtään näin harmittomalta. 

Transsukupuolisten miesten käymissä keskusteluissa tulee usein ilmi, että varsin usein juuri naiset ovat niitä, joille on ongelma, että joku läheinen tai oma lapsi on transsukupuolinen mies. Tätä selitetään usein sillä, että he ovat huolissaan lapsensa pärjäämisestä. 

Kommenteilla, joissa omaa lasta kutsutaan säälittäväksi ämmäksi, joka ei uskalla taistella patriarkaattia vastaan ei kuitenkaan ole mitään tekemistä välittämisen tai huolissaan olemisen kanssa.

Harvoin näkee mainittavan myöskään, että juuri miehet ovat usein olleet niitä, jotka ovat esimerkiksi auttaneet lääketieteellisesti transsukupuolisia. 

Aiemmin mainitsemani Pekka Juntti kirjoitti kolumnin valkoisen heteromiehen syyllistämisestä, jossa hän huomautti feministitutkija Saara Särmän tavasta syyllistää vähemmistöjen ongelmista pelkästään miehiä. Tasa-arvon ajaminen ei todellakaan toimi niin, että miehet ovat pelkkiä syyllisiä ja naiset tai vähemmistöt pelkkiä uhreja.

Perspektiiviä asiaan voi hakea siitä, mitä tapahtuu tällä hetkellä Euroopassa. Suomessa vähemmistövastaisia näkemyksiä esittävät mm. Päivi Räsänen ja Laura Huhtasaari. Myös Italiassa ja Ranskassa äärioikeiston keulakuvina ovat vähemmistöjen oikeuksia vastustavat naiset. 

Britanniassa TERFismi taas on noussut suorastaan feminismin valtavirraksi. Näitä asioita ei kuitenkaan käsitellä missään, eikä naisia haasteta kohtaamaan omia asenteitaan, omaa kaksinaismoralismiaan tai asemaansa vähemmistöihin nähden vaan vähemmistöjen kohtaama syrjintä luokitellaan lähes yksinomaan miesten tekemäksi.

Rowlingin essee sisälsi myös muutamia suoraan propagandaksi luokiteltavia väitteitä. Hän sanoi esimerkiksi, että "biologisen sukupuolen kieltäminen" ei tee mitään transsukupuolisille. 

Transsukupuoliset eivät ole kieltämässä biologista sukupuolta. He sanovat, että yhteiskuntaa ei voi rakentaa eikä tasa-arvoa ajaa biologisen sukupuolen perusteella, koska kehoista on tullut synteettisin keinoin muutettavia.

Emme voi puhua biologisesta sukupuolesta sellaisten ihmisten kohdalla, joiden vartalossa ei ole siitä jäljellä paljon mitään, koska se ei määrittele heidän jokapäiväistä todellisuuttaan. Sen määrittelee heidän sen hetkinen vartalonsa. 

Jos alamme puhua ainoastaan biologisten naisten ja biologisten miesten ongelmista emmekä transsukupuolisten miesten tai transsukupuolisten naisten ongelmista, kävisi päinvastoin kuin Rowling väittää. Sukupuolivähemmistöjen asema pahenisi. Se mikä pätee biologisiin tyttöihin tai poikiin, ei välttämättä päde alkuunkaan transsukupuolisiin poikiin tai tyttöihin. 

Esimerkiksi koulukiusaamisen kohdalla transsukupuolisuus on yksinään riittävä syy kiusata nuorta. Jos alamme puhua "biologisten tyttöjen" ja "biologisten poikien" kiusaamisesta, transsukupuolisia koskevat tilastot, jotka poikkeavat hyvin selvästi muista jäävät hämärän peittoon. 

Jos alamme puhua "biologisista miehistä, jotka raiskaavat", meiltä jää huomaamatta, että transsukupuoliset naiset poikkeavat hyvin selvästi muista syntymässä miehiksi määritellyistä. 

Jos alamme puhua "biologisista naisista, jotka ovat yleensä kiinnostuneita miehistä" meiltä jää huomaamatta, että transsukupuolisten miesten kohdalla tilanne onkin hyvin erilainen. 

Puhumalla "biologisten miesten/naisten" kohtaamasta väkivallasta erityisesti transsukupuolisten naisten kohtaama väkivalta jää hämärän peittoon. Listaa voisi jatkaa hyvin paljon.

Puhuminen J.K Rowlingin esittämällä tavalla ei tee mitään transsukupuolisille. Kun eletään maailmassa, jossa on mahdollista muokata kehoaan niin, että pojaksi syntymässä määritelty voi näyttää tavalliselta tytöltä, on kielen aika mukautua tähän todellisuuteen. 

Keskusteluissa tulee tunnustaa lääketieteen keinoin luotu todellisuus ja puhua vartaloidemme nykyisestä todellisuudesta eikä syntymähetkestä, jotta keskustelu olisi todenmukaista ja merkityksellistä.

Vastenmielisin Rowlingin väittämistä oli, että TERFit eivät ole transeksklusiivisia, sillä he hyväksyvät feminismiinsä transsukupuoliset miehet, koska he "syntyivät naisina". 

Rowlingin ajattelu kuvastaa elähtänyttä pillufeminismiä, jossa sukupuoli biopsykososiaalisena ominaisuutena, joka kattaa laajasti ihmisvartaloa tiivistetään pelkäksi elimeksi jalkovälissä ja tämän elimen kanssa syntyminen, vaikka se myöhemmin poistettaisiinkin jollain mystisellä tavalla määrittää loppuelämäsi. 

Feminismin paradoksaalisuus transsukupuolisten miesten asioita ajavana aatteena on yleensä vaikea ymmärtää naisille. Se on vaikea ymmärtää jopa joillekin transsukupuolisille naisille, jotka tulkitsevat, että transsukupuoliset miehet hyväksytään heitä paremmin, kun heidät hyväksytään feministien parissa. 

Siinä, missä transsukupuolisten naisten kohdalla TERFismin petollisuus ja onnettomuus tasa-arvoa ajavana aatteena näyttäytyy niin, että heidät ulossuljetaan feminismistä heidän syntymähetken genitaaliensa perusteella ja määritellään etuoikeutetuiksi, vaikka heidän yhteiskunnallinen asemansa olisi cissukupuolisia naisia selvästi heikompi, transsukupuolisten miesten kohdalla asia on päinvastainen. 

Transsukupuolisten miesten kohdalla TERFismin petollisuus näyttäytyy samalla tavalla kuin feminismin ongelmat miesten asioita ajavana aatteena. TERFit väittävät ajavansa transsukupuolisten miesten asioita, vaikka eivät todellisuudessa aja niitä ollenkaan. 

He määrittelevät transsukupuolisten miesten tarpeet samaksi asiaksi kuin naisten tarpeet ja kieltävät näiden ihmisryhmien erillisyyden. 

Minä en ole nainen enkä minä ole feminiininen. En ole koskaan ollut feministi. Minulla ei ole kohtua, munasarjoja eikä vaginaa. En tarvitse e-pillereitä, aborttioikeutta tai kuukautistarvikkeita. En tule työelämässäni syrjityksi siksi, että olisin nainen. 

Minulla ei ole juuri mitään naisten kohtaamia ongelmia elämässäni. Mitä minä tarvitsen on testosteronikorvaushoito, sukupuolenkorjausleikkaukset ja miehen juridinen sukupuoli. Jos olisin nuorempi, tarvitsisin blokkerihoidot kasvaakseni normaalin miehen mittoihin. TERFit eivät aja mitään näistä asioista.

Kun joukko, joka haluaa eristää miehet feminismistä laskee transsukupuoliset miehet osaksi itseään, se tekee sen siksi, että se pitää heitä naisina. Se haluaa saada transsukupuoliset miehet kokemaan itsensä naisiksi ja katumaan hoitoja.

TERFit yrittävät estää transsukupuolisten miesten ja naisten elämän oikeaksi koetussa sukupuolessaan. He kylvävät transsukupuolisiin itsevihaa, yrittävät opettaa heidät näkemään itsensä uhreina ja käyttävät heitä hyväkseen omiin poliittisiin tavoitteisiinsa. 

Edes nuorten ajaminen itsemurhaan ei haittaa, jos sen saa jotenkin kytkettyä transsukupuolisia vastaan. Tehdessään näin suhteellisuudentajuttoman väitteen Rowling paljastaa omat vahvat TERF-sympatiansa.

Viimeiseksi J.K Rowling kirjoitti, että transsukupuoliset olivat kutsuneet häntä rumilla sanoilla, kuten ämmä. Hän oli pahoillaan tästä, koska hän ei kuulemma toivo heille pahaa ja hän on aina ollut liberaali nainen, joka on ollut "empaattinen" meitä kohtaan. Hän kuulemma marssisi puolestamme mikäli oikeus identifioitua "as trans" olisi uhattuna. 

Ensinnäkin, Rowlingin kaltaiset feministit ovat suhtautuneet ikänsä empaattisesti sukupuolinormeista poikkeaviin ihmisiin. Transsukupuolisiin, eli sukupuoltaan muuttaviin ihmisiin he taas ovat suhtautuneet koko ikänsä ja historiansa alentuvasti, vihamielisesti ja ylenkatseisesti. Jo 60-luvun radikaalifeministien toteamuksista transsukupuolisista näkee näiden naisten syvän vihan, katkeruuden ja halveksunnan.

Liberaaleilla naisilla on usein harhakuva, että vain koska he ovat liberaaleja naisia, he ovat automaattisesti hyvällä asialla tai vähemmistöjen puolella. 

Todellisuudessa usein nimenomaan liberaalit naiset sukupuolikäsityksineen näkevät transsukupuoliset uhreina tai uskovat, että transsukupuoliset ovat homofobeja tai misogyynejä. 

He uskovat idealistisiin ajatuksiin vartalon ja sukupuolen merkitsemättömyydestä ja siihen, että heidän naiseutensa ei rajoita tai määritä heitä mitenkään. 

Heidän kipuilunsa erityisesti transsukupuolisten miesten olemassaolon suhteen johtuu katkeruudesta sitä kohtaan, että muuttamalla vartaloitamme elämämme muuttuu jonkinlaiseksi, mitä he eivät koskaan saaneet, eivätkä voi koskaan saada. 

He näkevät transsukupuoliset miehet sukupuoliroolien uhreina ja pettureina, jotka eivät osallistuneet taisteluun, jonka jälkeen kenenkään ei olisi tarvinnut korjata sukupuoltaan. 

Sellaista todellisuutta, jossa nainen voisi olla sama asia kuin mies ei kuitenkaan voi olla olemassa, sillä sosiaalinen todellisuus on seurausta aineellisesta todellisuudesta. Siksi sitä ei ole koskaan tulossa. 

Tämän kirjoituksen kaikki esimerkkinaiset ovat olleet "liberaaleja feministinaisia". Sille on syynsä, miksi se ei merkitse transsukupuolisille yhtään mitään.

J.K Rowlingin kaltaisten naisten käsityksissä transsukupuolisten asioiden ajaminen on sitä, että hyväksyy hyvää hyvyyttään jonkun "trans-identiteetin" (ei  mies- tai naisidentiteetin). 

Sukset menevät ristiin, kun ilmoitamme, että haluamme hoitomme emmekä tee mitään "trans-identiteetin" hyväksynnällä tai ylenkatseisella empatialla, jota kohdistetaan "sukupuoliroolien uhreihin". Se on kuin marssisi kaikkien ihmisten oikeudesta identifioitua "queeriksi", mutta ei kannattaisi varsinaisten homojen oikeutta harrastaa homoseksiä. 

Rowling oli myös suuttunut, kun joku oli kirjoittanut, että häntä ei pitäisi päästää lasten lähelle. Kirjoittaja oli unohtanut täydentää, että hän puhui transsukupuolisista lapsista. 

Voin sanoa, että jos minulla olisi transsukupuolinen lapsi, menisin läpi helvetin pitääkseni poissa hänen läheltään Rowlingin kaltaiset  feministit, jotka haluavat syöttää heidän päähänsä, että heidän transsukupuolisuutensa tekee heistä patriarkaatin uhreja.

Suomalaisessa mediassa Rowlingia on tituleerattu mm. ikoniksi ja lastenkirjailijaksi, joka luottaa biologiaan. Rowlingin kirjoituksista ei kuitenkaan paista minkäänlainen biologian asiantuntemus vaan se, että hän on ikäpolvensa tavoin 60-luvun radikaalifeminismin kasvatti, joka selittää ihmislajin sukupuolivariaatioita biologisten näkökulmien sijaan täydellisen epätieteellisillä patriarkaateilla ja niiden uhreilla. 

Jos 60-vuotiaat feministit, joille tasa-arvo on yhtä kuin naisasia ja eri ihmisryhmien olemassaolokin silkka misogynian muoto kaipaavat ikonia itselleen, sellaiseksi Rowling varmasti sopii hyvin.

Edit. Tekstiin on lisätty muutama Rowlingin tekemä väite.