Otteita transsukupuolisen elämästä 6: Seksivalistus
On talvi ja aikainen ja lauha aamu. Saavuttuani koululle linja-autolla ja käveltyäni riisumaan naulakolle opettaja kurkistaa luokan ovesta.
- Tytöt, älkääpä riisuko. Lähdetään reissuun. Pojat menevät biologian luokkaan, opettaja huikkaa ennen kuin ehdin riisua takkini.
Lähdemme tarpomaan aamun pimeydessä ja lumisateessa jonnekin päin. Kuulen muiden pulisevan keskenään siitä, minne olemme menossa. Jotenkin sen täytyy liittyä sukupuoleen, koska meidät jaettiin eri ryhmiin. Pian joku keulassa kulkeva osaa sanoa, että olemme menossa käymään gynekologilla.
Kiroan mielessäni. Jos olisin tiennyt minne olemme menossa, olisin mennyt koulun vessaan piiloon tai paennut kylälle. Nyt on liian myöhäistä.
Pian saavumme e-polille ja autolla pihaan ajanut opettaja ohjaa meidät sisälle sairaalamaiseen rakennukseen. Sisällä gynekologi hymyilee meille ja ohjaa meidät istumaan vierekkäin hänen vastaanottohuoneeseensa. Sitten hän esittelee itsensä ja alkaa kertoa meille paikasta ja sen toiminnasta. Istun hiljaa nurkassa ja vilkuilen ankean näköistä huonetta.
Hän esittelee meille tuolia, jossa potilas makaa tutkimuksen ajan jalat levällään ja näyttää laitteen, joka tungetaan potilaan sisään. Minä käännän katseeni muualle. Sen jälkeen hän alkaa selostaa naisen elimistön osista ja näyttää meille jonkinlaisen poikkileikatun nuken avulla millaisia ruumiinosia sisuksissamme on.
- Nämä tarkastuskäynnit ovat osa jokaisen naisen elämää. Sitten KUN te aloitatte seksielämänne eli säännölliset emätinyhdynnät niin tämä paikka tulee teillekin tutuksi, gynekologi lausuu hymyillen kuin asia olisi itsestäänselvyys.
- Mitä jos ei koskaan aloita? Kysyn ällötyksestä kertova ilme naamallani. Gynekologi luo minuun silmäyksen.
- Odota vain, kyllä sinäkin kymmenen vuoden päästä ajattelet siitä asiasta vähän toisin, hän sanoo ja naurahtaa. Luokkalaiseni hymyilevät ja joku tirskahtaa.
Minun tekee mieli oksentaa. Ajatuskin gynekologikäynneistä tai emätinyhdynnöistä kuulostaa hirveältä. Se kuulostaa minusta samalta kuin hän olisi sanonut "Kun kasvatte aikuisiksi, teidän kummalliseen limaiseen onkaloonne tungetaan penis ja oksettavaa spermaa, eikä teiltä kysytä."
Luulen, että käynnin pahin osuus on jo ohitse, mutta olen väärässä.
- Tehdäänpä sillä tavalla, että esittelette itsenne. Kertokaa onko teillä jo kuukautiset tai oletteko käyttäneet esimerkiksi ehkäisypillereitä. Muutakin saa kysyä jos on kysyttävää, gynekologi sanoo katsoessaan meitä ja hymyilee.
EI, huudan sisimmässäni ja istun paikoillani naama valkoisena. Olen siihen asti kestänyt huoneessa sen ajatuksen voimalla, että minä voin tarkkailla tilannetta sivusta, kunnes pääsemme pois. Minä en halua puhua asiasta sanaakaan. Miksi minä en vain voi olla poikien kanssa biologian tunnilla puhumassa siemensyöksyistä ja kondomeista?
Moni oppilas mutisee vastauksensa ilmeisen nolostuneena. Yksi sanoo, että ei haluaisi puhua siitä. Gynekologi sanoo, että ei ole tietenkään pakko, mutta lisää syyllistävään sävyyn, että kuukautiset ovat aivan luonnollinen osa naisen elämää. AAAAAAAA. Tuijotan kelloa toivoen, että aika loppuu ennen kierroksen ehtimistä minun kohdalleni. Kaksi vuoroa ennen omaani sanon, että minun täytyy käydä vessassa ja menen ovesta ulos.
Sydämeni hakkaa. Istun vessassa niin kauan kuin kehtaan. Sitten lähden takaisin toivoen, että minua ei pakoteta enää sanomaan mitään. Kierros on ehtinyt mennä ohi ja gynekologi puhuu jostain aivan muusta. Onnekseni hän ei kiinnitä minuun mitään huomiota, kun luikahdan paikalleni nurkkaan.
Lopun ajan istun huoneessa odottamassa poispääsyä. Palattuamme koululle tytöt puhuvat aiheesta ja tirskuvat. Minä olen hiljainen ja ahdistunut. Mieleni täyttävät hyvin synkät ajatukset tulevasta elämästä, johon kuuluvat gynekologikäynnit ja emätinyhdynnät.
Nykyaika
Seuraava pyöreä vuosikymmen, jonka täytän on 50. En ole eläessäni ollut emätinyhdynnässä (osapuolena, jonka sisään laitetaan mitään). En koskaan eläessäni tehnyt kyseisellä elimellä mitään, eikä sitä enää ole. Olen elämäni aikana käynyt gynekologilla vain, kun aloitin sukupuolenkorjaukseen liittyvän hormonikorvaushoidon.
Kokemus oli vastenmielinen. Vastassa oli tympeä täti, jonka pelkästä naamasta näki, että hänellä oli ongelma olemassaoloni kanssa. Silloinkin minut olisi voitu tutkia ultraamalla vatsan päältä, mutta tuohon aikaan "hormonipolilla" ei suostuttu siihen. Ihmiset, jotka eivät olleet koskaan olleet yhdynnässä, ja joita ajatuskin minkään tunkemisesta heidän sisäänsä ahdisti äärimmäisen paljon pakotettiin käymään tutkimus läpi, tai reseptiä ei tippunut.
Nykyään ymmärrys on kuulemma tässäkin asiassa lisääntynyt. Tästä huolimatta olen erittäin tyytyväinen, että gynekologikäynnit eivät ole minkäänlainen osa elämääni. Transpiireissä joskus mainostettava sensitiivinen gynekologikäynti on käsitteenä yhtä iso vitsi kuin sensitiivinen perserai**aus.
Kouluaikojeni gynekologi oli väärässä kaikesta. Hänen ajatusmaailmansa kuvasti tuon ajan yhteiskuntaa ja sen ajatuksia seksuaalisuudesta ja sukupuolesta.
Nykyajan koulujen sukupuolivalistusta, jossa sukupuolivähemmistöjen olemassaolo tunnustetaan väitetään ideologiseksi. Totuus on, että nimenomaan tuon ajan sukupuolivalistus oli idealistinen, romantisoitu haavekuva sukupuolesta ja luonnon toiminnasta.
Se opetti, että kaikki ovat heteroita tai cissukupuolisia. Se opetti, että kaikki alkavat harrastaa tietynlaista seksiä aikuistuessaan. Se opetti täysin subjektiiviset kokemukset, kuten sen, että sukupuoli on positiivinen asia, tai seksi omassa syntymäkehossa on kaikista mukavaa ja haluttavaa kyseenalaistamattomina totuuksina. Totta siinä oli vain se, että sukupuolet ovat olemassa ja pystyvät lisääntymään keskenään.
