Hyvästi luonnollisuutta ihannoiva kehopositiivisuus, tulevaisuus on kehonmuuttajien ja lääketieteen

Artemis Kelosaari julkaisi Ylellä taannoin kolumnin nimeltään "Elävät seksinuket ja muut yli-ihmiset - kehonmuokkaus on yksilön sankarillinen voitto luonnosta". 

Kolumni on harvinainen, koska siinä kehoaan muuttavat ihmiset esitetään kerrankin jossain muussa valossa kuin uhreina, joiden kehojen muutoksia voivotellaan ja mietitään, miten heidät saataisiin ohjattua "oikealle tielle" eli luonnollista olomuotoaan epärehellisyyteen saakka ylistäviksi ihmisiksi.

Kolumnissa kehoaan muuttavat ihmiset nostetaan suorastaan sankareiksi, joiden Kelosaari sanoo herättävän vihaa itseään vähäisemmissä eläjissä. 

Kirjoitus on tämän päivän kehopositiivisten, kosmeettisissa operaatioissa käyvien kohtaloa voivottelevien pimppiaktivistien tuotannon keskellä kuin koko pippurisirotin sopassa.

Aihepiirissä on sen verran yhtymäkohtia transsukupuolisten saamaan kohteluun, että haluan kirjoittaa siitä, vaikka olen aiemminkin kirjoittanut kehopositiivisuudesta ja siitä, miksi en kannata kyseistä aatetta. 

Siinä jäi paljon sanomatta siitä, miksi olen nimenomaan transmedikalisti, jolle kehon sukupuoliominaisuuksien muuttaminen on koko transsukupuolisuuden ydin. Pidän 2020-luvun kehopositiivista, luonnollisuutta ihannoivaa ja kehon muuttamiseen kyseenalaisesti suhtautuvaa transaktivismia lähes täydellisenä vastakohtana sille, mitä transaktivismin pitäisi olla.

Transsukupuolisuudessa on kyse luonnon asettamien kohtaloiden muuttamisesta lääketieteen avulla. Meidän pitäisi juhlia mahdollisuutta muuttaa kehojamme ja tuoda esiin, että ihmiskeho ei ole ylivertainen luomus, jonka muuttaminen johtaa huonompaan elämään.

Kosmeettiset operaatiot ovat feministeille vaikea asia

Mikään ei ole tämän päivän feminismille tyypillisempää kuin taukoamattomana kaikaava mantra siitä, miten olet täydellinen omana itsenäsi ja miten sinun pitää rakastaa itseäsi juuri tuollaisena. 

Simpsoneissa tämä pääsi osuvan parodian kohteeksi. Tyttöjen ja poikien matematiikan tunnit eriytettiin ja Lisan tunneilla hoettiin vain sitä, miten tyttöjen pitää rakastaa itseään. Lopulta Lisan piti soluttautua poikien tunnille saadakseen käyttää aivojaan ja laskea eikä kuunnella loputonta hömppää itsensä rakastamisesta.

Feministeille kehon muuttaminen on aina ollut vaikea aihe, puhuttiin sitten meikkaamisesta tai kosmeettisesta kirurgiasta. Ei ole mitenkään harvinaista, että ihmiset, jotka paheksuvat toisten ulkonäön haukkumista ovat seuraavassa käänteessä tekemässä sitä itse, kun kohteena on kosmeettisessa operaatioissa käynyt. 

Kehopositiivinen feminismi on täynnä tällaista suhtautumista kauneusoperaatioissa käyneitä kohtaan, joskin se piilotetaan "huoleksi" ihmisiä kohtaan, jotka ovat "joutuneet" muuttamaan kehojaan "patriarkaatin luomien ihanteiden" vuoksi.

Hyvä esimerkki on vuonna 2004 julkaistu ohjelma nimeltään Ugly Swan. Siinä naisille, jotka eivät pitäneet ulkonäöstään tehtiin erilaisia kauneusoperaatioita ja niiden lisäksi heidät meikattiin. Ohjelma sai murska-arvostelut ja se peruutettiin kolmannella kaudella. Kovimpia kritisoijia olivat feministit, joiden mielestä kehon muuttaminen oli väärä tapa voimaantua omasta itsestään. 

Ohjelma, jossa esitettiin ulkonäön muuttaminen moraalisesti hyväksyttävänä tapana tulla onnelliseksi itsestään oli väärin. Unohtamatta sitä, että kehoja muutettiin tietysti feministien näkökulmasta "patriarkaalisten ihanteiden" mukaisiksi, kun suurennutettiin rintoja tai huulia tai muututtiin naisellisemmiksi. 

Useimpien kilpailijoiden itsensä tyytyväisyys läpi käymäänsä muutokseen ja elämänlaadun kohoaminen sivuutettiin lähes täysin. Nykyään pienet kosmeettiset operaatiot ovat niin paljon suositumpia, että hieman vastaavat ohjelmat eivät enää saa samanlaista reaktiota aikaan. 

Kosmeettisia operaatioita käsittelevät ohjelmat keskittyvät silti edelleen esittämään ne pahaenteisessä ja kyseenalaisessa valossa. Niissä vihjataan, että jos menee yhteenkään operaatioon, jää hirvittävään kierteeseen. Se epäonnistuu ja sitten alkaa kaduttaa. 

Suurin osa ihmisistä on kuitenkin kosmeettisiin operaatioihinsa tyytyväisiä ja kokee niiden parantaneen elämänlaatuaan. Harva katuu niitä ja osa kokee jopa, että ei olisi enää edes elossa ilman niitä.

Positiivinen puhe kauneusoperaatioista hyssytellään hiljaiseksi epämoraalisena. Monet julkisuuden henkilöt ovat kuitenkin puhuneet myönteiseen sävyyn kosmeettisista operaatioistaan. 

Donatella Versace on todennut suoraan, kun hänen muovista ulkomuotoaan arvosteltiin, että hän ei ole luonnollisen ulkonäön ystävä. Big Bang theoryssa näytellyt Kaley Cuoco on todennut, että silikonirintojen hankkiminen on paras asia, jonka hän on koskaan tehnyt. Nicole Kidman taas on sanonut, että joskus täytyy ottaa selvää onko ruoho vihreämpää oman itsen toisella puolella. Nicole Richie on kysynyt, että miksi vanheta arvokkaasti, kun meillä on teknologia, jolla estää se. 

Nämä ulostulot kuvaavat asennetta, joka puuttuu julkisesta keskustelusta. Mitä "arvokas" vanheneminen edes on? Miksi ihminen, joka ei tee ulkonäölleen mitään olisi arvokkaammin vanha kuin sellainen, joka käyttää modernia lääketiedettä apunaan tehdäkseen loppuajastaan rappeutuvassa kehossaan siedettävämmän?

Kauniit ihmiset ovat uhka

Haluamme uskoa, että ulkonäöllä ei ole väliä. Totuus on kuitenkin, että ulkonäöllä on merkitystä. Ja paljon onkin.

Vanhoista misseistä kertovassa ohjelmassa nimeltään Kaunis elämä entinen missi Tarja Smura kertoi, että hän oli jo ala-asteella hyvin suosittu poikien keskuudessa. Arman Alizadin Pohjantähden Alla- ohjelmasarjan kauneusihanteita käsittelevässä jaksossa taas haastateltiin monia naisia, jotka kertoivat miten toisen sukupuolen edustajien asennoituminen heihin oli muovannut heille esimeriksi hassun näköisen tytön identiteetin. Ulkonäkömme vaikuttaa sosiaaliseen todellisuuteemme lapsesta saakka. 

Kauneudella saa monenlaisia asioita, joita emme haluaisi myöntää todeksi. Lenita Airisto totesi vanhoista misseistä kertovassa ohjelmassa, että kauneudella saa valtaa. Sillä saa myös tutkitusti paremman aseman työmarkkinoilla ja parisuhdemarkkinoilla sekä tulee kohdelluksi paremmin kuin jos olisi vähemmän viehättävä. 

Evoluutiobiologi Markus Rantala kumosi monien ohjelmassa esiintyneiden näkemykset siitä, että kauneusihanteet ovat vain kulttuurisia konstruktioita. Miehet suosivat nuoria naisia, jotka ovat hedelmällisiä ja naisellisen eli estrogeenipitoisen näköisiä, koska näin toimivat miehet ovat saaneet eniten lapsia. Tällaisia naisia he pitävät kauniina ja viehättävinä ja tämä toistuu läpi kulttuurien. Hän vertasi tapaa tuijottaa vain kulttuurisia eroja kauneusihanteissa näkemättä samankaltaisuuksia siihen, että ei nähdä metsää puilta. 

Kauneusoperaatioiden kritisointi pyritään naamioimaan feminismissä huoleksi ihmisestä itsestään. Todellinen syy asennoitumisen takana ei kuitenkaan ole huoli muista, vaan itsestä ja omasta asemasta. Myös Rantala puhui aiheesta. 

Kauniit ihmiset ovat uhka muille ja siksi heitä vastaan täytyy hyökätä. Kosmeettisissa operaatioissa käyneiden väittäminen pinnallisiksi tai typeriksi on keino yrittää mustamaalata heitä. Tästä on kyse myös siinä, kun feministit parveilevat moralisoimassa toisten naisten tekemiä kehojen muutoksia.

Kauneusoperaatioita moralisoivat väittävät, että olemme luoneet vääränlaisen yhteiskunnan, kun haluamme muuttaa itseämme. Yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on mahdollisuus muuttaa itseään, mutta he eivät halua tehdä niin on kuitenkin äärimmäisen vaikea luoda. 

Olemme kiinnostuneita omasta ja muiden ulkonäöstä, koska terveiden, hedelmällisten ja elinvoimaisten eli yleensä viehättävinä pitämiemme yksilöiden ihannoiminen liittyy lajinsäilymiseen.

Kehopositiivisen feminismin suurin kompastuskivi on se, että se kieltää edellä mainittujen asioiden olemassaolon ja väittää niiden olevan puhtaasti sosiaalisia rakennelmia, jotka voidaan muuttaa. Yrittäessään erottaa biologiset taipumuksemme muodostamistamme kulttuureista feminismi päätyy vain kieltämään todellisuuden. 

Mahdollisuus muuttaa kehoa on mahdollisuus suurempaan tasa-arvoon ja vapauteen

Transhumanismiin liittyvässä keskustelussa yksi suurimmista uhkakuvista on ollut se, että jos ihmisten geenejä aletaan tulevaisuudessa muokata, meille syntyy yhteiskunta, jossa on varakkaiden ihmisten hyvännäköisiä, ylivoimaisen älykkäitä ja terveitä jälkeläisiä ja vähemmän varakkaiden ihmisten tavallisen näköisiä ja vähemmän terveitä jälkeläisiä, jotka kuuluvat alempaan kastiin. 

Samansuuntainen uhkakuva on tuotu esiin myös yksilön vapaasta tahdosta tekemien puhtaasti kosmeettisten vartalon muutosten suhteen, joihin vähemmän tienaavilla ei ole varaa.

Tasa-arvoa ei kuitenkaan ole myöskään luonnonmukaisessa yhteiskunnassa. Toiset ovat paljon paremman näköisiä, terveempiä tai älykkäämpiä kuin toiset. Luonto ei tunne tasa-arvoa tai reiluutta. Mahdollisuus muuttaa kehoaan on myös mahdollisuus suurempaan tasa-arvoon ja vapauteen. Ilman sitä yksilöt ovat geenilottonsa summia ja vartaloidensa vankeja sekä fyysisessä että sosiaalisessa mielessä, halusivat tai eivät. 

Kelosaari kutsui kehon muuttamista lääketieteen keinoin ihmisen sankarilliseksi voitoksi luonnosta. Olen hänen kanssaan samoilla linjoilla.

Siksi pidän kummallisena kehopositiiviseen feminismiin sisään kirjoitettua ajatusta siitä, että jokaisen keho on hyvä ja paras sellaisena kuin se on syntyjään ja kehon muokkaaminen lääketieteen avuin on jollain tavalla tuomittavaa. Se on mielestäni taantumuksellinen ajatus. 

Useimmat allekirjoittavat, että on loistava asia, että pystymme rakentamaan keinopolven ihmiselle, jonka polvi on rikki, eikä hän pysty kävelemään sillä. He allekirjoittavat, että olisi loistava asia, jos pystyisimme palauttamaan sokealle näön. 

Erityisen kummallinen tämä on nimenomaan feministien näkemyksenä. Kun kysyn heiltä kuinka moni heistä pitää hyvänä keksintönä e-pillereitä tai aborttia, suurin osa pitää niitä ihmisoikeutena ja kauhistuu ajatuksesta niihin aikoihin palaamisesta, joina yksikin seksikerta voisi tietää loppuun käytävää raskautta. 

Millä perusteella nämä lääketieteen tuotokset voivat olla hyviä, jos muu kehon muokkaaminen, joka tuottaa ihmisille lisää vapautta ja ylittää luonnon rajat on tuomittavaa? 

Jos noudatamme kehopositiivista ohjenuoraa, feministien pitäisi heittää e-pillerit mäkeen patriarkaatin misogyyninä, naisten upeaa vartaloa muokkaavana luomuksena. 

Heidän pitäisi hyväksyä itsensä ja oppia rakastamaan täysin terveiden kehojensa ominaisuuksia, sillä ne ovat parhaita sellaisina kuin ne ovat, eivät hormonaalisesti manipuloituina olemaan tulematta raskaaksi. 

Viis siitä, että se nostaisi heidän elämänlaatuaan, säästäisi heidät kuolemasta seitsemänteen synnytykseensä tai mahdollistaisi erityisesti heteronaisten kouluttautumisen. Tällainen kehopositiivisuus, jossa käytetään itse lääketieteen apuja omiin tarpeisiin, mutta halutaan evätä ne muilta on kaksinaismoralistista. 

Kelosaari sanoi suoraan, että suurin osa ihmisistä ei ole luonnostaan viehättäviä, vaikka "muodikas kehopositiivisuuden evankeliumi muuta toitottaisi". Hän on oikeassa. Suurin osa ihmisistä on korkeintaan keskinkertaisen näköisiä. Monet kosmeettisissa operaatioissa käyneet ihmiset ovat paremman näköisiä niiden jälkeen.

Kosmeettisia operaatioita vastustavat sortuvat lähes järjestään vääntämään rumuudesta kauneutta vain siksi, että se on luonnollista. He puhuvat paljon luonnollisesta kauneudesta, eivät koskaan luonnollisesta rumuudesta. 

Heidän ajattelunsa, jossa jonkin luonnollisuudesta voidaan johtaa suoraan, että se on aina hyvää ja niin kuuluu olla, on klassinen naturalistinen virhepäätelmä. Humen giljotiinilla riittäisi töitä kehopositiivisten näkemyksissä.

Kehopositiivisuuden suurin ongelma on kyvyttömyys ymmärtää luonnollisuuden epämieluisaa luonnetta ja myöntää, että kehot eivät ole vain positiivisia. Luonnollinen keho voi olla sairas ja ruma. Sairas ei muutu terveeksi kehopositiivisella asenteella. Ruma ihminen rokon arpisella naamalla ja porsaannenällä ei muutu kauniimmaksi, vaikka pyrkii asennoitumaan itseensä positiivisesti. 

Lääketieteen avulla asiat sen sijaan voivat muuttua konkreettisesti. Epäkorrekti totuus on, että medikaalisesti operoitu keho voi olla parempi, terveempi ja kauniimpi kuin syntymässä saatu. 

Sukupuolenkorjaus ja kehopositiivisuus

Sukupuolenkorjaushoidot eivät pääasiallisesti ole kosmeettisista syistä tehtäviä hoitoja. Niillä on kuitenkin muutamia yhtymäkohtia aiheeseen. Sukupuolenkorjaushoitojen seurauksena muuttuu monella tapaa ulkomuoto ja riittävän ulkonäön muuttumisen myötä aina myös sosiaalinen todellisuus. 

Kehopositiivisessa feminismissä suhtautuminen transsukupuolisiin on hyvin samankaltaista kuin suhtautuminen kosmeettisia operaatioita läpikäyneisiin. Transsukupuoliset esitetään ylenkatseisesti patriarkaalisten ahtaiden sukupuolikäsitysten, kauneusihanteiden tai medikalisaation uhreina. Heidän toimintansa yritetään esittää epämoraalisena.

Kehopositiivisen aatteen pääsanoma on, että kehoa ei ole pakko muuttaa vaan kaikenlaisissa kehoissa voi elää hyvää elämää sellaisina kuin ne ovat. Käytännössä tämä on vain yksi tapa sanoa, että transsukupuoliset (tai kukaan mukaan) eivät oikeasti tarvitse kehoaan muuttavia hoitoja. 

Useimmat kehopositiivisten feministien ajatukset ja hokemat ovat kuin suoraan transsukupuolisten eheyttämistä ajavien tahojen teeseistä, joissa jokaisen kehon väitetään olevan täydellinen sellaisena kuin se on.

Samalla tavalla kuin ulkonäön merkitys elämälle pyritään kieltämään, myös sukupuolen merkitys yksilön elämään pyritään feminismissä kieltämään. Väitteellä, että sukupuolella ei ole väliä on aivan yhtä vähän tekemistä todellisuuden kanssa kuin väitteellä, että ulkonäöllä ei ole väliä.

Transgender-feministien liturgia menee niin, että kuka tahansa voi olla sellaisenaankin sosiaalisesti ihan mitä sukupuolta tahansa, koska sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio.

Pian samat ihmiset, jotka väittivät näin avautuvat ongelmistaan. He eivät mene läpi miehestä tai naisesta, heitä ei puhutella kuten he haluavat tai heidän sukupuolensa ei edes uskota olevan olemassa. He sanovat, että sukupuoltaan korjanneena transsukupuolisena, joka näyttää "cisnormatiiviselta", saa läjän tykkäyksiä karvaisesta miehisestä kehostaan, ei tarvitse unisex-pukuhuonetta, ei kaipaa oletettu-termejä koska sukupuolesi näkyy naamasta jne. on etuoikeutettu. 

Nämä ihmiset eivät halua ymmärtää asiaa, mutta heidän ongelmansa johtuvat heidän kehoistaan. Heidän teoriansa sukupuolesta sosiaalisena rakennelmana on väärä.

Ilmiön takana on sama asia kuin kauneusihanteidenkin. Ihmislajilla on kaksi sukupuolta, joiden hedelmällisyydestä kertovat eri hormoneiden aiheuttamat keskenään aivan erilaiset piirteet. Ihmisiä näyttävät viehättävän eniten selkeän maskuliiniset tai selkeän feminiiniset kasvot ja kehot. Androgynia ei viehätä useimpia. 

Tämä pätee myös transsukupuolisten miesten ja naisten keskuudessa. Eniten ihailua ja hyväksyntää saavuttavat yleensä ne, jotka muuttuvat maskuliinisen miehen tai naisellisen naisen näköisiksi. He kohtaavat myös vähiten sukupuolensa kyseenalaistamista.

Sukupuoli on kehollinen ja sillä on väliä. Yhteiskunta on rakentunut tämän todellisuuden varaan eikä siitä saada paikkaa, jossa sukupuolen voi itse määritellä tai sen merkitys voidaan lakkauttaa. 

Vaikka miten kapinoit sukupuolinormeja vastaan tai suhtaudut kehoosi positiivisesti, silti juuri kehosi on se asia, joka estää sinua olemasta toista sukupuolta - myös sosiaalisesti. Jos kehosi muuttuisi, ongelmasi olla muille mies tai nainen katoaisivat.

Kehopositiivinen feminismi kompastuu tässä samaan asiaan kuin kauneusihanteidenkin kohdalla kieltäessään ikävän todellisuuden. Sukupuoli, kuten muukin kehomme, on luonnon muovaama vankila. 

Kaikkein liberaaleimmassakin yhteiskunnassa se määrittää merkittävästi elämäämme ja sitä, mikä meille on fyysisesti ja sosiaalisesti mahdollista. Jos haluaa jotain muuta, kehon muuttaminen ei ole vaihtoehto vaan välttämättömyys. 

Kehopositiiviset feministit sanovat usein olevansa huolissaan ihmisistä, jotka muuttavat kehojensa sukupuoliominaisuuksia. Heidän "huolensa" johtuu samasta asiasta kuin huoli kauneusoperaatioissa käyvistä. He ovat huolissaan itsestään ja omasta asemastaan. 

Vielä hetki sitten ihmiset suhtautuivat transsukupuolisiin yleisenä vitsinä. Nyt he katsovat, kun transsukupuoliset naiset pitkine säärineen osallistuvat missikisoihin ja voittavat niitä. Tai kun transsukupuoliset miehet poseeraavat ilman paitaa lihaksineen ja elävät elämää, jota naisena ei voi saada. 

Toisin kuin jotkut feministit, jotka inhoavat kaikkea sukupuoleensa liittyvää ja ovat taistelleet koko ikänsä tehdäkseen naiseudestaan sosiaalisesti miehuutta tai sukupuolettomuutta, transsukupuoliset yleensä nauttivat feminiinisyydestään, maskuliinisuudestaan ja elämästään. Enää heille ei ole varaa nauraa.

Väite transsukupuolisista uhreina on yhtä harhainen kuin väite kosmeettisten operaatioiden avulla sosiaalista statustaan kohottavista ihmisistä uhreina. 

Transsukupuoliset ovat osoitus ihmislajin kekseliäisyydestä ja selviytymisestä. He ovat ihmisiä, jotka ottivat elämänsä omiin käsiinsä, eivätkä tyytyneet luonnon heille asettamiin, heidän kohdallaan yleensä kurjiin kohtaloihin. Ihminen, joka on korjannut sukupuoltaan ja saanut sen vuoksi kehon, elämän ja kumppanin, joita hän ei olisi koskaan syntymäkehossaan saanut ei ole uhri. Hän on voittaja. 

Esko Valtaoja - Kotona maailmankaikkeudessa

Luonnollisuutta ihannoiva transaktivismi on hakoteillä

Kehopositiivisuuden kaltaisten aatteiden takana on ajallemme tyypillinen romanttinen suhtautuminen luontoon ja luonnollisuuteen. Se vaikuttaa myös transsukupuolisiin ja siihen, miten he  näkevät itsensä.

Transgender-ihmisissä, joista kehoaan ei tarvitse muuttaa ollakseen transsukupuolinen, on paljon kehopositiivisia feministejä, jotka suhtautuvat kehoaan muuttaviin transsukupuolisiin ylenkatseisesti ja surkuttelevasti. Jos ihminen uskoo, että keholla ei ole mitään väliä, hän näkee kehon muuttamisen vain itseinhona ja uhriutena.

Monet transmedikalistitkin suhtautuvat itseensä hieman samankaltaisella asenteella. Sen sijaan, että he sanoisivat, että he saivat muuttaa kehoaan, he sanovat, että he joutuivat muuttamaan sitä. He tuovat esiin vain kokemansa kärsimyksen, mutta vaikenevat siitä, että ovat saaneet tämän seurauksena heille paremman kehon kuin aiemmin. 

He keskittyvät siihen, mihin lääketiede ei vielä pysty, mutta jättävät sanomatta, mihin kaikkeen se jo nyt pystyy. Oma kehoni ei taatusti ole täydellinen, mutta se voittaa jo nyt useimmissa minulle oleellisissa asioissa mennen tullen kehon, johon synnyin.

Ääritapauksessa he saattavat sanoa, että eivät toivoisi kenellekään transsukupuolisuutta, kuten esimerkiksi ensimmäinen Miss-Suomi kilpailuun osallistunut transtaustainen nainen. Sanoessaan näin he sortuvat allekirjoittamaan sen, minkä transvastaiset tahot tahtovat heidän sanovan, eli luonnollisuus on aina parempaa eikä transsukupuolisuudessa ole mitään hyvää. 

Tällainen puhe sokeuttaa ihmiset näkemästä, että monet transsukupuoliset elävät jo nyt paremman ja onnellisemman elämän kuin monet cissukupuoliset. 

Ajatus luonnollisuuden paremmuudesta näkyy myös siinä, millaisia tavoitteita transsukupuolisilla on omalle kehon muuttamiselleen.

Useiden transsukupuolisten toive on, että heistä voitaisiin tehdä samanlaisia kuin cissukupuolisista miehistä ja naisista. Ei toiveessa sinänsä mitään ihmeellistä ole. Minäkin toivoisin siittämiskykyistä kehoa ja joitain cissukupuolisten miesten tyypillisiä ominaisuuksia, kuten hieman suurempaa pituutta. Siitä on miehelle hyötyä parisuhdemarkkinoilla, eikä pidemmistä koivista hangessa harppoessakaan haittaa ole.

Tässä kohtaa joku aina huomauttaa, että ei transsukupuolisista koskaan tule biologisia miehiä tai naisia. Ei tulekaan, jos nämä termit määritellään syntymähetken perusteella. Olemme jo syntyneet jonkinlaisiksi, eikä sitä voi perua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, mitä nämä ihmiset luulevat sen tarkoittavan eli että syntymähetki määrittää ihmislajin loppuun saakka loppuelämäsi. 

Syntymähetken kehojamme ei voida jälkeen päin muuttaa, mutta nykyhetken kehojamme voidaan muuttaa koko ajan enemmän. Tämä tekee syntymähetkestä lopulta merkityksettömän. Transsukupuolisista tulee lopulta lääketieteen kehittyessä enemmänkin synteettisiä miehiä ja naisia. 

Biologinen mies on evoluution tuote. Kun ajatellaan, että meillä on käsissämme lääketiede, joka pystyy tulevaisuudessa ohittamaan evoluution meille asettamat rajat, olla täysin samanlainen kuin biologinen mies on mielikuvitukseton tavoite. Se voi olla tavoite, mutta vain siihen asti, kunnes tarjolla on parempaa.

Sellaista toivova ei oikeastaan ole ymmärtänyt, mitä näiden rajojen ylittäminen ja ihmisen mahdollisuus suunnitella ja muuttaa itseään tarkoittaa. Jos vaihtoehtoina olisi esimerkiksi biologinen mieskeho sekä ylivoimaisen näkökyvyn omistava, hengitystään tunnin veden alla pidättämään kykenevä "synteettinen mies" joka ei kaljuunnu ja kuupahda verisuonitauteihin 50-vuotiaana, valitsisin satasella jälkimmäistä. 

Eivätkä paranneltavat ominaisuudet rajoitu näihin. Entä jos lääketiede osaa joku päivä kehittää asioita, joista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat voineet vain haaveilla? Miehiä ja naisia, jotka voivat saada oman sukupuolensa kanssa lapsia? Ihmisiä, jotka voivat lisääntyä kahdella tavalla? Ihmisiä, jotka voivat muuttaa sukupuoltaan noin vain? 

Tai sukuelimen, joka on herkempi kuin penis ja jonka kanssa seksi on yksi pitkä orgasmi vailla tavallisen peniksen rajoitteita. Vieläkö haluat olla vain biologinen mies?

Lääketieteellä on voima muuttaa kaikki, myös vähemmistöjen asema

Useimmat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat eivät ole vielä ymmärtäneet, että olemme sellaisen ajan kynnyksellä, jolla on voima muuttaa kaikki - myös heidän asemansa. 

Useimmat muut tahot, jotka vastustavat kaikenlaisia kehojen muutoksia abortista alkaen ovat sen kyllä huomanneet. He ovat jo alkaneet käydä yhteiskunnallista keskustelua siitä, mitä kaikkea lääketieteen avulla saa tehdä ja mitä ei. Keskustelua ja rajoja tietysti tarvitaan, mutta on aivan eri asia kieltää ihmisaseiden jalostaminen kuin yksilön vapaaehtoinen sukupuoli- tai muiden piirteiden muuttaminen.

Sen sijaan, että transsukupuoliset olisivat tässä keskustelussa vahvasti edustettuina tuomassa ilmi, että luonnollisuudessa ei ole automaattisesti mitään palvottavaa ja edistämässä sitä, että meitä auttavat keksinnöt ovat käytettävissämme, he ovat eksyksissä feministien harhaisessa sosiaalisen konstruktionismin maailmassa. 

Siinä maailmassa luonto on ihana ja tasa-arvoinen ja kaikesta pahasta vastaa patriarkaalinen kulttuuri. Asioita ei ratkaista muuttamalla niitä vaan saarnaamalla, miten asioista saa puhua ja ajatella. Mitä kauemmin heillä kestää ymmärtää, että tämä tie ei johda mihinkään muuhun kuin syytöksiin sananvapauden rajoittamisesta, sitä pidemmältä takamatkalta he lähtevät. 

Ajatus, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä johtuisi vain vääränlaisesta kulttuurista on hölmö. Todellisuus on ikävämpi. 

Syy siihen, että vähemmistöt ovat pieniä ja enemmän tai vähemmän syrjittyjä ihmisryhmiä useimmissa kulttuureissa on se, että he lisääntyvät vähemmän tehokkaasti kuin cissukupuoliset heterot. Miehet eivät yleensä pidä seksuaalisesti toisista miehistä, koska se ei kannata lisääntymisen näkökulmasta. Tämä muuttuu, jos keksimme jotain, jonka ansiosta se alkaakin kannattaa. 

Siksi vähemmistöjen aseman muuttaminen ilman pohjimmaisten syiden muuttamista on vaikeaa. Ainoat asiat, joilla on voima muuttaa tällaisia asioita ovat teknologia ja lääketiede. 

Myös monet naisten kohtaamat ongelmat johtuvat todellisuudessa lajimme ikävistä biologisista ominaisuuksista. Tämän päivän sosiaaliseen konstruktionismiin uskovat feministit kuvittelevat voivansa muuttaa miehen ja naisen roolin ja lopettaa raiskaukset kulttuuria muuttamalla. He eivät ymmärrä, miten kulttuurit rakentuvat.

Tulevaisuuden feministit pitävät ajatuksia kulttuurien muuttamisesta onneloiksi, joissa kehoilla ei ole väliä, eikä kukaan enää halua muuttaa itseään lapsellisina. He puhuvat siitä, millaisiksi naisia ja miehiä pitäisi jalostaa, että naisen asema olisi parempi.

Väitän, että tulevaisuudessa kehojen muuttaminen eri tavoin on niin yleistä, että ajatus, että ihmisen luonnollinen olomuoto olisi jotenkin ylivertainen on vähemmistössä ja vanhoillinen. Toki meistä suurin osa käyttää jo nyt erilaisia lääkkeitä, vaikka väittääkin elävänsä luonnonmukaista elämää. 

Kuulostaa utopistiselta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että useat asiat, jotka ovat tänä päivänä mahdollisia kuulostivat aivan yhtä utopistisilta vielä muutama sukupolvi sitten. 

Jos esimerkiksi 1600-luvulla elänyt Kuningatar Kristiina, joka tietojeni mukaan halusi olla mies ja oli kiinnostunut alkemistien puheista sukupuolen vaihtamisesta tuotaisiin tähän päivään, hän olisi todennäköisesti yllättynyt siitä, että keskuudessamme kulkee kaikenlaisia sukupuolten variaatioita, mukaan lukien naisen näköisiä ihmisiä, joilla on penis ja miehen näköisiä ihmisiä, joilla on vagina. Hänen aikanaan ainoa vaihtoehto oli pukeutua mieheksi.

Suurinta rehellisyyttä on myöntää ihmiskehon rajallisuus

Kehopositiivisilla feministeillä on olemassa sanonta siitä, että on äärimmäisen rohkeaa olla muuttamatta vartaloaan ja "antaa itsensä olla omassa kehossa". Olen tämän sanonnan kanssa niin päinvastaista mieltä kuin voi olla. 

Siinä, että möllöttää sattuman muovaamassa kehossaan läpi elämänsä yhteiskunnassa, joka on ääriään myötä täynnä luonnollisuutta ihannoivaa hömppää, ja joka odottaa sinun tekevän juuri niin, ei ole mitään rohkeaa. 

Rohkeaa on rikkoa ihmisten illuusio siitä, että olemme kehityksensä päätepisteeseen tullut täydellinen laji, jonka keho on jumalan luomus, jota ei saa parannella.

Jopa älyttömiä ominaisuuksia, joista tulee mieleen, että "luontoäiti" taisi olla krapulassa niitä suunnitellessaan pitäisi ihannoida vain, koska luonto on ne riesaksemme kehittänyt. Esimerkiksi miesten kaljuuntuva päälaki. Voiko turhempaa ominaisuutta edes olla olemassa? Ajatelkaa, jos orava tai talitintti kaljuuntuisi päälaeltaan kuin miehet. Voi eläinparkaa. 

Tai menkkaripuli ja kivulias, epäkäytännöllinen kuukautisvuoto. Kuukautiset ovat hyvä esimerkki siitä miten erilaiset kriteerit meillä on luonnon luomille ja ihmisen luomille ominaisuuksille. 

Jos jostain leikkausoperaatiosta olisi seurauksena samankaltainen kymmeniä vuosia kestävä kuukausittainen verenvuoto, sitä pidettäisiin merkittävänä elämänlaatua heikentävänä asiana ja operaatiota epäonnistuneena. Kun tällaiset ominaisuudet ovat luonnon kehittämiä, niitä pitää ylistää. Todellisuudessa niitä ei jäisi kaipaamaan kukaan, jos ne katoaisivat.

Mielikuvituksettomuuden huippu ovat videot, joissa ihmisille esitetään kysymys "miten muuttaisit kehoasi jos saisit". Sitten huokaillaan ihastuneina sille, joka vastaa, että en mitenkään ja väitetään muita surullisiksi. 

Tämä ihminen voisi haluta mitä tahansa. Hän voisi olla biseksuaali ja tuplata potentiaalisten seksikumppaneiden määränsä hetkessä. Hän voisi saada supervoimat, pystyä lentämään tai sietämään -50 asteen pakkasta alasti. Hän voisi keksiä minkä tahansa lisääntymismenetelmän. Tai ainakin poistaa diabetesriskin antavat geeninsä tai allergiansa. 

Mutta ei, hän haluaa olla tylsä, keskiverto, korkeintaan keskinkertaisen näköinen itsensä. Mitä käsittämätöntä haaskausta.

Järjellinen keskustelu kehoista on mahdotonta yhteiskunnassa, jossa ihmiset uskovat lämpöiseen luontoäitiin tai jumalaan, jotka tekevät heistä täydellisiä. 

Emme voi sanoa edes, että ihmisen selkä on hankalasti rakentunut pystyssä kävelemiseen. Tai että jonkun luonnollinen hiusväri sopi hänelle huonommin kuin keinotekoinen, kun joku jo loukkaantuu ja sanoo, että se tosiasia, että me emme ole täydellisiä, eikä luonto tee meistä niin kauniita kuin voisimme olla on niin ahdistava ja haitallinen, että sitä ei saa sanoa. 

Sukupuolet ja niiden totaalinen epätasavertaisuus on lähes tabu. Sukupuolista ei saa sanoa muuta kuin että ne ovat ihania ja kyvyiltään tasavertaisia.

Ihminen, joka pystyy tunnustamaan, että oma keho oli sellaisenaan ruma, rajoittava tai jotenkin muuten huono on paljon rehellisempi kuin kehopositiiviset, jotka sortuvat väittämään, että luonnollinen rumuus voi olla kauneutta ja sukupuolikin ihan mitä tahansa. 

Edesmenneellä Pentti Linkolalla oli osuva tapa kuvata tätä mentaliteettia. Hän kutsui tällaisia ihmisiä valheelliseen optimismiin kääriytyviksi lapsi-ihmisiksi, jotka eivät pysty tunnustamaan tosiasioita, koska ne eivät ole heidän mielestään miellyttäviä. 

Tulevaisuus on kehonmuuttajien ja lääketieteen

Olivat kehopositiiviset mitä mieltä tahansa, kehojen muuttaminen on tulevaisuutta. Joidenkin ennustusten mukaan jopa siinä määrin, että meitä ei enää voi sen seurauksena pitää samana lajina. 

Sitä vastaan taisteleminen on yhtä turhaa kuin meikkaamista tai hiusten värjäämistä vastaan taisteleminen. Mitä enemmän ja mitä parempia keinoja meillä on muuttaa itseämme, sitä enemmän teemme niin. 

Yksinkertainen syy sille on se, että se on kannattavaa. Sellaiset kehot ovat usein parempia, kauniimpia ja tuovat meille elämän, jonka me itse haluamme. 

Luonnollisissa kehoissa karvat kasvavat usein aivan eri tavalla kuin haluaisimme. Tuuheasta karvoituksesta on hyötyä enemmän päälaella tai leuassa kuin ahterissa tai selässä. Siksi siirrämme karvojamme. Hiuksemme ovat pohjolassa usein harmahtavat ja kulmakarvat harvat ja vaaleat. Siksi meikkaamme ja värjäämme niitä. Iho on tylsä tai siinä on arpia, joten koristelemme itseämme tatuoinneilla. 

Sairaudet, vammat ja vanhemisen aiheuttamat rypyt eivät tee meistä viehättävämpiä, joten häivytämme niiden merkkejä. Jollain on olemattomat rinnat, toisella valtava nenä, kolmannella olematon leuka, neljännellä kuluneet ja huonot hampaat. Melkein kaikkea voidaan nykyään muuttaa.  

Sukupuoliominaisuuksien muuttaminen on vain jatkoa tälle kaikelle. On hölmöä ajatella, että itselle epämieluisat sukupuoliominaisuudet ovat erityinen poikkeus, jota ihmiset eivät muuta, kun heillä on siihen mahdollisuus. Suurin osa ihmisistä vain muuttaa niitä toiseen suuntaan kuin transsukupuoliset. Transsukupuoliset eivät toimi niin, koska se ei ole heille kannattavaa.

Kehon muuttaminen on jo nyt niin yleistä, että esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa. Omalla äidilläni on lasilinssit silmissään ja veljelläni on rautaa jalassaan. Siskoni on käyttänyt vuosikymmeniä hormoneita estääkseen, että olisi joutunut synnyttämään kymmenen lasta. Itse olen medikalisoinut sukupuoleni ja se on yksi parhaista asioista, jonka olen eläessäni tehnyt. Olen paljon mieluummin keinotekoisesti onnellinen kuin luonnollisesti onneton. 

Rahan laittaminen omaan kehoonsa ei ole sen kummempaa kuin rahan laittamineen autoon, taloon tai harrastuksiin. Sen moralisoiminen itsekeskeisenä tai pinnallisena on kummallista. Autossani istun korkeintaan muutaman tunnin viikossa, kehossani vietän koko elämäni. Se vaikuttaa elämääni ja elämänlaatuuni paljon enemmän.

En kannata kehopositiivisuusaatetta, koska luonnollisuudessa ei ole mitään ihannoitavaa. 

Luonnollisuuden ihannointi on seurausta siitä, että olemme eläneet niin kauan sähkölamppujen valossa ja lääketieteen turvissa, että olemme unohtaneet, mitä luonnon armoilla oleminen on. Näemme luonnon ihanana virkistyspaikkana. Emme enää muista, miksi esi-isämme halusivat pois sellaisesta maailmasta. 

Luonnollisuutta ihannoivan tasa-arvon kannattajan ajatusmaailma on yhtä ristiriitainen kuin luonnonsuojelijan, joka kannattaa koko maapallon asfaltoimista. Luonnonmukainen maailma, jossa vallitsee tasa-arvo tai reiluus on utopia. Siihen voi uskoa vain sellainen ihminen, joka ei ymmärrä luonnon toiminnan periaatteita. 

Luontoäitiä tai jumalaa ei ole olemassa. Luonto on pelkkä moraaliton kaaos. 

Luonnossa raiskaaminen on käypä tapa lisääntyä. Luonto ei välitä synnytykseen kuolevasta naisesta eikä ihmisestä, joka on niin ruma ja epämuodostunut, että kukaan ei koske häneen. Yhtä vähän se välittää transsukupuolisesta, joka elää sosiaalisessa ja fyysisessä vankilassaan kyvyttömänä normaalielämään koko ikänsä toivoen, että olisi joku, joka osaisi muuttaa asiat. 

Vain ihminen välittää ja siksi vain ihminen voi itse tuoda oikeudenmukaisuuden ja reiluuden suunnittelemalla itsensä. 

Kaikista niistä edistysaskeleista, joiden kanssa elämme tänä päivänä saamme kiittää tiedettä ja teknologiaa, emme luonnollisuuden ihannoijia. Meidän pitäisi juhlia mahdollisuutta muuttaa kehojamme. 

Ei vaikeroida täydellisessä näköalattomuudessa, miten kauheaa on, että voimme muuttaa itseämme tavoilla, joista saatoimme ennen vain unelmoida.

Minun haavemaailmani on kaukana luonnonmukaisesta. Se on maailma, jossa ihminen on mahdollisimman vähän syntymähetken kehonsa vanki. Siinä maailmassa ihminen voi viettää elämänsä 120 vuotta mahdollisimman hyvää elämää. Kenenkään ei enää tarvitse kaljuuntua ja kaikkia sairauksia osataan hoitaa hyvin. Vain kaksi ankeaa, pysyvää sukupuolta ovat ikävä muisto. 

Tulevaisuuden transsukupuolisten miesten toivon saavan kaiken, mitä minun sukupolveni ei ehtinyt saada. Olkoon he vahvoja ja maskuliinisia kuin Herakles. Rakastakoon he vapaasti ja saakoon lapsia kenen kanssa haluavat. Olkoon he vapaita geeniloton heille asettamista vankiloista tavoilla, joita minä en ajassani osaa edes kuvitella.