Miltä tämän päivän asenteet transsukupuolisia kohtaan näyttävät 200 vuoden päästä
Minulla oli kerran opettaja, joka näytti meille historian tunnilla väitteitä, joita naisista oli tehty 1900-luvun alussa. Niissä naisten sanottiin esimerkiksi olevan henkisesti kykenemättömiä käymään töissä, koska he olivat niin hauraita.
Kaikki nauroivat kommenteille. Ne olivat järjettömiä, eikä kenellekään ollut vaikeuksia ymmärtää sitä. Istuimmehan me kaikki naispuolisen opettajan pitämällä tunnilla. Kommentit kuitenkin muistuttivat, että joskus oli oikeasti aika, jolloin ihmiset uskoivat näin. Naiset joutuivat elämään yhteiskunnassa, joka näki heidät tuolla tavalla.
Vastaavasti 80-luku oli homoille hirveä vuosikymmen AIDS-epidemian vuoksi. Sekin aika on mennyttä. Tänä päivänä, noin puolen vuosisadan päästä kukaan ei enää pidä HIV:tä homojen tautina, joka on olemassa, koska jumala rankaisee. Tuolloin jopa osa lääkäreistä lankesi ajattelemaan näin.
2020-luvun voi sanoa olevan yksi tällainen surkeuden ajanjakso. Ei riitä, että Euroopassa on sota. Sen lisäksi ihmisten mielet ovat täynnä näköalattomuutta ja maailmanlopun povaamista. Aika ei ole hääppöistä transsukupuolisillekaan propagandan levitessä ympäri sosiaalista mediaa ja upotessa ihmisiin, joiden ymmärrys sukupuolesta on keskimäärin lapsen kengissä.
On kuitenkin muistettava, että joskus tämäkin aika on ohi. Taustapeilistä se näyttää yhtä järjettömältä ja alkeelliselta kuin aiemmatkin esimerkit.
Siksi haluan jakaa kaikille blogiani lukeville, erityisesti transsukupuolisille nuorille, seuraavan mielikuvan siitä, miltä Suomi voi näyttää seuraavan 200 vuoden sisällä.
Aikana, jolloin ihminen on murtanut evoluution rajat ja lääketiede alkanut mullistaa elämäämme, kuten Yuval Noah Harari ja monet muut ovat ennustaneet. Näiden asioiden toteutuminen tarkoittaa väistämättä myös elämän mullistumista sukupuolen osalta ja juuri sitä olen kuvannut seuraavassa kirjoituksessa.
Suomi 200 vuoden sisällä
Seuraavan kahdensadan vuoden sisällä oppilaat istuvat luokkahuoneessa jossain päin Suomea. He elävät yhteiskunnassa, jossa oman kehonsa paranteleminen on uusi normaali.
Ihmisen keskimääräinen elinikä on ainakin 120 vuotta. Kaljuuntumista aiheuttavan geenin/geenit voi napsaista pois päältä tai yhdestä hiustupesta monistaa miljoona kaljuuntumatonta, silmiensä ja karvojensa väriä muuttaa, uusia ruumiinosia kasvattaa laboratoriossa ja näköään parantaa huikeasti teknologia avulla.
Syövät on osattu parantaa jo kauan sitten. Tässä ajassa ihmisiä riivaavat allergiat ja tulehdukselliset suolistosairaudet saadaan parannettua ja ehkäistyä lähes täysin, kun immuunijärjestelmän toiminta ja kehittyminen ymmärretään paremmin.
Ajatus, että ihmisen luonnollinen vartalo olisi täydellinen on tässä ajassa kasvaneista älytön. Heille luonnollinen keho on enemmän alusta, jota voi parannella. Jo teini-ikäiset ovat muuttaneet usein kulmakarvojensa tai ripsiensä väriä. Harva ihminen elää täysin luonnollisessa kehossaan, koska tarjolla on paljon parempaa.
Tyttöjen aiemmin suosima naaman oranssiksi meikkaaminen ja tekoripsien liimaaminen kuulostavat nuorista samalta kuin meistä kuulostaa maskararasiaan sylkeminen ennen sen levittämistä ripsiin.
Kaunistautumiskeinot ovat muuttuneet enemmän turvallisempien ja pysyvämpien keinojen suosimiseksi. Meikkivoiteen levittämisen sijaan parannetaan omaa ihoa tai pidennetään ja tuuhennetaan ripsiä geneettisesti. Ne ovat pysyviä ominaisuuksia, eivätkä valu pitkin naamaa vesisateessa.
Tämän päivän kaljupäisten salimarkkujen sijaan suomalaisilla saleilla liikkuu Fabio Lanzonin kaksoisolentoja, joilla liehuu pitkä ja tuuhea letti, kun kaljuuntumisongelman voi hoitaa pois päiviltä helposti.
Tämä on erittäin tervetullutta 120 vuotta elävälle lajille. Naiset käyttävät sitä aluksi vain vanhalla iällä lisääntyessään, mutta lopulta se alkaa yleistyä. Lisääntymiseen on keksitty muitakin apuja. Esimerkiksi alaikäiseltä, murrosikää läpi käymättömältä talteen otetut sukusolut saadaan tehtyä lisääntymiskykyisiksi.
Sukupuolenkorjaushoidot ovat kehittyneet merkittävästi. Genitaalien muuttamiseen on olemassa useita keinoja, joiden lopputulokset ovat meidän ajassamme haavekuva. Klitoriksensa voi kasvattaa valtavaksi tai peniksen kasvattaa laboratoriossa ja muokata sellaiseksi, että keho ei hylji sitä.
Ihmisen ulkonäköä ja jopa pituutta pystytään muuttamaan vielä aikuisiällä. Sukusoluja on yhä kahdenlaisia, mutta niitä kantavia/kantaneita vartaloita on hyvin erilaisia. Luonnollisuuden rajojen ylittäminen muussa lääketieteessä on muuttanut sukupuolenkorjaushoitoja niin, että niissäkään ei enää pyritä pelkästään imitoimaan luonnon muovaamia sukupuolia. On myös ihmisiä, joilla on molemmat sukuelimet. Ei ole järkeä poistaa toisia, jos sitä ei haluta, eikä ole lääketieteellisestä syytä.
Biologinen sukupuoli käsitteenä on menettänyt merkitystään arkipäiväisessä elämässä. Se on myös erkaantunut muusta vartalosta. Ihmisiä ei enää vaadita käsittelemään yhteiskunnassa syntymähetken sukusolujensa edustajina. Se johtaisi kaaokseen, koska samanlaiset sukusolut omistavilla on niin monenlaisia kehoja.
Jokaiselle keinotekoiselle tai luonnollisesti syntyneelle keholle on oma terminsä. Kukaan ei enää ajattele, että ihminen syntyy joksikin, eikä siihen voi vaikuttaa. Kaikki ymmärtävät, että monia asioita voi muuttaa ja keinotekoisetkin asiat ovat todellisuutta.
Kuten sukupuolta, myös seksuaalisuutta kuvaavat termit ovat muuttuneet. Käsitteet homo ja hetero eivät enää riitä kuvaamaan ihmisen seksuaalisuutta. Luonnon rajat ylittävä todellisuus on alkanut hiljalleen, mutta väistämättä muuttaa ihmislajin seksuaalisuutta erilaiseksi.
Enää esimerkiksi miehelle ei ole kannattavaa pitää vain naisen näköisistä ihmisistä, koska hän voi lisääntyä monen näköisten munasoluja kantaneiden kanssa. Eniten lapsia saavat seksuaalisuudeltaan joustavammat ihmiset.
Kukaan ei enää ajattele olevansa homo sanoessaan kauniin naisen näköistä ihmistä kauniiksi naiseksi, vaikka tämä olisi syntynyt poikana. Ajatus, että joskus ihmiset tappoivat transsukupuolisia naisia tällaisen vuoksi aiheuttaa samanlaista epäuskoa kuin noitavainot tässä ajassa.
Suurin osa ihmisistä ei tässäkään ajassa korjaa sukupuoliominaisuuksiaan vastakkaiseksi, mutta parantelee kyllä kehoaan ja sukupuolittuneita piirteitään muuten, oli kyse sitten parran aukkojen peittämisestä tai eriparisten rintojen kasvattamisesta yhtä suuriksi.
Ihmiset eivät pidä yksilön vapaaehtoista itsensä muuttamista sukupuolen tai ulkonäön osalta mitenkään ihmeellisenä. Päivän polttavia kysymyksiä ovat aivan muut aiheet, kuten mihin vedetään rajat ihmisten jalostamisen suhteen.
Saako ihminen hallita muita elämiä ja jalostaa lihansyöjistä vegaaneita kärsimyksen minimoimiseksi? Onko oikein jalostaa miehet sellaisiksi, että he eivät enää raiskaa, kuten feministit vaativat, vai pitäisikö naiset sittenkin jalostaa sellaisiksi, että se ei ole mahdollista? Entä miten pitkäksi ihmisikää on oikein venyttää? Eivätkö jokaisella elossa olevat kymmenet vireät mummot ja papat jo riitä ja ole riittävä rasite ekosysteemille?
Luonnontieteiden opetus on aivan eri tasolla kuin tänä päivänä. Yhteiskunnassa ei enää pärjää ilman niiden ymmärtämistä. Yhteiskunnassa, jossa vartalot ovat muunneltuja, keinotekoisten vartaloiden, ja niiden luomiseen käytettävien tekniikoiden käsitteleminen on merkittävä osa opetusta. Tieto on oleellista, jotta ihmiset pystyvät ymmärtämään paremmin yhteiskuntaa, eikä heitä saa johdettua helposti harhaan.
Kukaan ei enää ajattele, että sosiaalinen todellisuus on vain sosiaalinen konstruktio, joka ei ole missään yhteydessä fyysiseen. Kaikki ymmärtävät perusteet sille, miten keho vaikuttaa ihmisen elämään ja sosiaaliseen todellisuuteen.
Koska he ymmärtävät tämän, he ymmärtävät myös helposti, miksi sukupuoliroolit ovat erilaiset ja mitä kehon muuttamisesta seuraa. Jos muutut naisen näköiseksi, sinusta seksuaalisesti kiinnostuneiden ihmisten ryhmä muuttuu. Nuorille opetetaan biologian tunnilla, että oman vartalon muuttaminen on yksi ihmisen parinvalinnan ja lisääntymisen strategia.
Kevätaurinko paistaa ja lukion historian opettaja käsittelee tunnilla 2000-luvun alkua. Hän näyttää tätä päivää muinaishistoriana pitäville nuorille tänä päivänä vallitsevia näkemyksiä sukupuolesta ja kehonmuuttajista, kuten transsukupuolisista. Sana on tietysti muuttunut jo aivan toiseksi ja opettaja joutuu selittämään, mitä transsukupuolinen aikanaan tarkoitti.
"Transsukupuoliset miehet ovat pornon, miesten väkivallan ja patriarkaatin uhreja"
"Tulevaisuudessa sukupuolen korjaamiseen suhtaudutaan kuin lobotomiaan."
"Transsukupuoliset ovat sukupuolistereotypioiden uhreja. He eivät ymmärrä, että mies tai nainen voi olla monella tapaa."
"Mitä väliä on muka jollain sukupuolella? Miksi me ei voida olla vain ihmisiä?"
Sitaattien näyttämistä seuraa spontaani naururemakka. Heidän ajassaan jo teini-ikäinen tajuaa kaksisataa vuotta sitten eläneiden ihmisten ajatukset älyttömiksi. Tämän ajan suuret ikonit, kuten Päivi Räsänen ja J.K Rowling näyttävät höyrähtäneiltä tontuilta.
"Siis ajatteliks ihmiset oikeesti, että se, että voi olla monella tapaa nainen on niinku sama asia, että olis mies", joku kysyy huvittuneena.
"Kyllä monet ajattelivat. 2000-luvun alussa ei ollut nykyaikaista luonnontieteiden opetusta, joka olisi selittänyt miten sukupuoliroolit rakentuvat, tai miten sukupuoli vaikuttaa ihmisen elämään. Biologian opetus keskittyi lähinnä lisääntymiseen. Tavalliset ihmiset eivät ymmärtäneet sukupuolesta paljon mitään muuta. Heille saattoikin uskotella melkein mitä tahansa. Monet naiset esimerkiksi kannattivat ajatusta, että ihmisten pitäisi olla sosiaalisesti sukupuolineutraaleita, vain ihmisiä. Se, että sukupuolittunut laji voisi muodostaa sellaisenaan sukupuolineutraalin yhteiskunnan näyttäytyi heille aivan mahdollisena vaihtoehtona."
"Oikeesti? Miten ne saatiin ajatteleen, että sukupuolisuuden vois lakkauttaa jos se on fyysisesti olemassa?"
"Pitää ymmärtää, että käsitys sukupuolesta oli lapsen kengissä. Se nähtiin tuolloin vain peniksenä ja vaginana. Sitä, että olemme myös sosiaalisesti muille jotain sukupuolta pidettiin ideologisena hömpötyksenä. Sukupuolten erilaisten roolien uskottiin olevan kasvatuksellisia rakennelmia, jotka eivät liity fyysisiin ominaisuuksiin. Koska niiden uskottiin olevan keinotekoisia ja kehosta irrallisia, uskottiin, että ne voidaan myös lakkauttaa. Tuon ajan feministinen liike taisteli miltei vuosisadan sukupuolirooleja vastaan ja valisti ihmisiä siitä, että he ovat niiden uhreja. Tuolloin oli hyvin trendikästä selittää sukupuolen korjaamista ja melkein kaikkea sukupuoleen liittyvää ahtailla rooleilla ja niiden uhreilla."
"Oliko silloin paljon sukupuoltaan korjaavia?"
"Kaikenlainen itsensä muuttaminen alkoi tuolloin vasta nostaa suosiotaan. Nythän se on aivan tavallista, mutta tuohon aikaan se nostatti valtavia kohuja. Kehon muuttamista paheksuttiin voimakkaasti ja pidettiin kyseenalaisena tai ideologisena. Ajateltiin, että pitää muuttaa kulttuuri niin tasa-arvoiseksi, että kaikki on yhtä kaunista ja sukupuolella ei ole enää mitään väliä, eikä muuttaa luonnon luomaa täydellistä kehoaan. Tämän ajatuksen idealistisuutta ei ymmärretty."
"2000-luvun alkua, jolloin sukupuolen korjaaminen alkoi yleistyä yhteiskunnassa, joka oli rakennettu hyvin idealistisille ajatuksille sukupuolesta, ja jossa ihmisiin upposi miten älytön väite tahansa voikin kutsua eräänlaiseksi sukupuolihämmennyksen ajaksi. Tosin hyvin eri tavalla kuin termiä ajassa käytettiin..."
Tunnin jälkeen lauma teinityttöjä lompsii ruokalaan.
"Siis aatelkaa, silloin ei voinu muuttaa melkeen mitään itessään. Jos synty ihan perseen näköseksi niin piti vaan olla sellanen koko ikänsä. Mullaki ois vieläki ne kolme harmaata kulmakarvaa ja ne pohjoismaiset värittömät tynkäripset. Vähänkö perseestä."
"Niin ja sitä mun aknee ei ois osattu hoitaa vaan mä oisin hieronu jotain oranssia mönjää naamaan joka aamu et peittäisin sen. Siis hyi."
"Ja mä oisin jääny ihan miehen näköseksi ja eläny jossain vajaamielisten keskellä, jotka uskoo, että sillä ei oo mitään väliä mun elämälle ja että me voidaan lakkauttaa sukupuolet."
"Vähänkö ihmiset on ollu tyhmiä. Onneks me ei enää eletä mitään vitun muinaishistoriallista aikaa."
"Niinpä."
