"Vain ihmisyys" on vain yksi keino kieltää sukupuolen olemassaolo
Nykyään joka toinen sukupuolivähemmistöjen puolesta omasta mielestään kantaa ottava henkilö julistaa "vain ihmisyyden" hegemoniaa. Minun mielestäni tässä ei ole mitään edistyksellistä eikä hienoa. Kyse on siitä, että kun ei haluta pohtia mitä on transsukupuolisuus ja mikä oikeastaan on sukupuoli, yritetään ohittaa koko aihe.
Vain ihmisyys on pohjimmiltaan ainoastaan poliittisesti vähemmän närää herättävä nimitys sukupuolineutraaliudelle. Aina löytyy joku taputtamaan ihastuksissaan, kun joku väittää, että laji on sukupuoli.
Minä en halua kuulla olevani vain ihminen. Minä tiedän, että olen ihminen. Olen saanut olla koko ikäni tunnustetusti ihminen. Transsukupuolisuudessani ei ole kyse ihmisyydestäni. Ihmisyyteni ei poista sitä tosiasiaa, että minulla on sukupuoli ja se on minulle todella tärkeä asia.
Olen saanut kuunnella "ihmisyyspaskaa" koko nuoruuteni. Kun äitini ei pystynyt pitämään minua nuorena ennen transprosessia poikanaan, hän kutsui minua lapsekseen. Se oli kammottava vaihe ja sattui joka kerta. Tunsin oloni epäkelvoksi pojaksi, mitä varmasti kehoineni olinkin.
Kun yritin puhua sukupuolieroista ja siitä, miten erilaista oli olla tyttöjen seurassa kuin poikien, ihmiset jotka kieltäytyvät näkemästä sukupuolieroja mitätöivät tämän tokaisemalla, että kaikkihan me olemme vain ihmisiä. Ja kuitenkaan niin ei ollut.
Kun yritin puhua siitä, että olen transsukupuolinen poika, se mitätöitiin tokaisemalla, että "onko sillä sukupuolella nyt väliä". Sen jälkeen näin sanoneet menivät vessaan korostamaan naisellisia piirteitään, joista urokset viehättyvät ja juoksivat kikkelillisten urospuolisten ihastustensa perässä silmät loistaen. Minä olin heille ilmaa. Todellisuus ei muuttunut mihinkään, vaikka he kielsivät sen.
En minä halua parisuhteessani kuulla olevani ihana ihminen. En tiedä mitään epäseksikkäämpää. Minä haluan kuulla olevani ihana mies. En minä halua kaverisuhteessani kuulla olevani mukava ihminen. Minä haluan kuulla olevani mukava mies tai hyvä jätkä. En minä halua kuulla olevani äitini tai isäni lapsi. Minä haluan kuulla olevani heidän poikansa. Haluan kuulla olevani siskolleni ja veljelleni veli.
Kaikki mitä haluan yhteiskunnalta on sen tunnustaminen, mitä en ole koskaan saanut. Että olen transsukupuolinen mies. Yläpäästän miehenkaltainen olento kehossa, joka on paras kompromissi, joka lääketieteellä on minulle antaa.
Kun joku sanoo minulle, että olemme kaikki ihmisiä, hän ei auta. Hän vain yrittää kieltää miehuuteni jollain verukkeella. En pidä häntä sen edellistyksellisempänä kuin henkilöä, joka lähestyisi homoseksuaalisuutta väittämällä, että sukupuolella ei ole väliä. Jos hän kysyisi useimmilta homoilta, heillä saattaisi olla eri mielipide siitä onko heidän kumppaninsa sukupuolella heille väliä tai liittyykö se homoseksuaalisuuteen jotenkin.
Ihmiset, jotka ovat vieneet sukupuolivähemmistöistä puhumisen sukupuolen olemassaolon kieltämiseen tai lajimme sukupuolierojen vähättelyyn vesittävät täydellisesti sen, missä asiasta on kyse ja mistä meidän pitäisi puhua.
Siinä on kyse lajimme sukupuolieroista aivoissa ja kehossa, niiden kautta määrittyvästä sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta, näiden pohjalta muodostuvasta yhteiskunnasta ja sosiaalisesta todellisuudesta sekä siitä, miten transprosessi muuttaa sukupuoliristiriitaisen yksilön sijoittumista tälle akselille fysiologisia ominaisuuksia muuttavana prosessina.
Vain ihmisyys ja vastaavat ajatukset ovat lähinnä ideologisesti värittyneen sukupuolineutraaliutta ajavan ja sukupuolen merkitystä vähättelevän ihmisryhmän ajamia asioita.
Heidän aktivisminsa on yhtä hukassa kuin Burger Kingin Pride-mainos, joka väittää meidän kaikkien olevan pohjimmiltamme samanlaisia. Todellisuudessa kyse on juuri siitä, että me emme ole samanlaisia.
