Pojkarna (ruotsalainen elokuva)
Teksti sisältää spoilereita.
Jokin aika sitten televisiosta tuli transaiheinen elokuva nimeltään Pojat. En yleensä katso transsukupuolisuutta käsitteleviä elokuvia, mutta tämä tuli aikaan, jona minulla ei ollut muuta tekemistä. Tiesin mistä se kertoo, koska olin kuullut siitä kaveriltani, joten katsoin alun ja jatkoin loppuun asti mielenkiinnosta sitä kohtaan miten aihetta elokuvassa käsitellään.
Elokuva kertoo esittelyn mukaan kolmesta tytöstä, jotka löytävät kukan, jonka uutteen avulla he muuttuvat fyysisesti pojiksi. Todellisuudessa elokuva kertoo kuitenkin kahdesta tytöstä ja kolmas on jonkinlainen transhahmo, ehkä transsukupuolinen poika.
Aluksi heidän muuntautumisensa pojiksi on vahinko ja öistä hauskanpitoa. Pian käy selväksi, että transhahmo kokee vartalonsa muuttumisen pojan vartaloksi aivan toisin kuin tytöt. Siinä missä tytöt ovat iloisia siitä, että rinnat ovat tallella palauduttuaan takaisin tyttökehoihinsa, transhahmo toivoo, että hän ei koskaan muuttuisi takaisin. Hänestä tulee riippuvainen kukan uutteesta ja elokuva alkaa saada tummempia sävyjä.
Elokuva ontui odotusteni mukaisesti tavassaan käsitellä transaihetta ja sukupuoliristiriidan kokemusta.
Transhahmo nimeltään Kim käyttää melko omituisia kielikuvia kuvatessaan tunteitaan. Sen sijaan, että hän kuvaisi kehoaan vääräksi hän sanoo, että tuntuu kuin alla olisi toinen keho, jos vain uskaltaisi antaa sen tulla esiin. En ole koskaan kuullut transsukupuolisten kuvaavaan kokemuksiaan tällaisin sanoin. Tämä kuvaakin minusta enemmän sitä, mitä elokuvan tekijä ajattelee ristiriidan olevan.
Elokuvaan on luotu silmiinpistävän mustavalkoinen ja länsimaisesta elämästä poikkeava asetelma tyttöjen ja poikien välille. Tytöt ovat koulukiusattuja. Heitä kutsutaan huoriksi ja pillunaamoiksi ja tönitään koulussa poikien toimesta. Opettajatkaan eivät puutu asiaan vaan sysäävät vastuuta asiasta tyttöjen niskaan.
Pojat ovat tyttöihin verrattuna vapaita. Heitä ei kiusata, he viettävät aikaansa yötä myöten lorvimalla kaupungilla ja tekevät pikkurikoksia. Ainoa kerta, kun kaupungilla nähdään elokuvassa tyttö, hänen osansa on tulla raiskausyrityksen kohteeksi.
Asetelma on olemassa siksi, että sillä yritetään selittää Kimin transsukupuolisuutta. Hänet laitetaan alleviivaamaan asiaa repliikillä "saisipa olla niin kuin pojat, niitä ei kiusaa kukaan". Tähän vapauden tunteeseen poikana rellestäessään tuntuu kiteytyvän elokuvassa suurin osa Kimin sukupuoliristiriidasta.
Elokuva on teinidraama ja siinä käsitellään myös ihastumisia, homoutta ja kaverisuhteita. Kim ihastuu kaupungilla tapaamaansa poikaan, jonka kanssa hänellä on jonkinlainen suhteen tapainen, joka päättyy onnettomasti. Kimin toinen kaveri ihastuu Kimiin ja aikaan saadaan kolmiodraama. Lisäksi Kimin kaverisuhteet tyttöjen kanssa ovat koetuksella, sillä ainakaan toinen heistä ei pidä hänen persoonastaan tupakkaa polttavana ja kaljaa juovana poikana, jonka rajat katoavat.
Loppua kohti Kimin ristiriita pahenee niin, että hän on riippuvainen uutteesta ja uhkaa kavereitaan puukolla saadakseen sitä. Siinä hahmo toimi minusta tavalla, joka vastaa monen transsukupuolisen epätoivoa. Hän olisi ollut valmis tappamaan. Elokuvan loppu oli myös synkkyydessään uskottava.
Hahmon käytöksessä on myös ristiriitaisuuksia. Kimillä on läpi elokuvan selkeä samaistuminen ja tunneside tyttöihin. Häntä hiertää henkisesti, että joku sanoo heittävänsä mällit tytön naamalle. Hahmo onkin selkeästi keskeneräinen identiteettinsä suhteen.
Pojkarna on elokuva, jonka voi tiivistää sanomalla, että jos cissukupuoliset feministit laitettaisiin tekemään elokuva transsukupuolisuudesta, se näyttäisi tismalleen tältä. Siinä sukupuoliristiriitaa käsitellään pinnallisesti ja yksinkertaistavasti. Siitä yritetään maalailla melko läpinäkyvästi kuvaa transsukupuolisten poikien/miesten kohdalla tyttöjen asemaan littyvänä ahtaiden sukupuoliroolien luomana tilana.
Ei tilana, jossa keho itsessään määrittää mitä voit olla muille ja rajoittaa yksilöä, ei kiusaaminen tai vapauden puute. Kehoristiriitaa ei käsitellä, eikä liioin seksuaalisuutta oikeaksi koetussa kehossa. Tämä kuten myös elokuvan mustavalkoinen stereotypioiden kyllästämä maailma on väsynyt asetelma, jolla ei ole todellisuuden kanssa juuri mitään tekemistä.
