Transprosessin vaikutuksia ei voi valita karkkihyllyltä

Kun minä olin nuorempi, vanhemmat transsukupuoliset miehet kutsuivat joidenkin harjoittamaa tauotettua hormoneiden käyttöä testopelleilyksi.

Tätä tauotettua hormoneiden käyttöä harrastavat enimmäkseen henkilöt, jotka eivät koe itseään täysin miehiksi tai naisiksi eivätkä halua itseensä oikein kummankaan sukupuolen tunnuspiirteitä. Heitä ei siihen aikaan kutsuttu muunsukupuolisiksi eikä ymmärretty muutenkaan. Ongelma on heille ymmärrettävä, vaikka aikuisen ihmisen on hyvin vaikeaa näyttää täysin sukupuolettomalta millään konstilla.

Sitä harrastavat kuitenkin myös jotkut transsukupuoliset miehet ja naiset. He haluavat olla miehiä tai naisia, mutta eivät oikeastaan kuitenkaan halua. He haluavat valita vain tietyt asiat  jostain sukupuolesta. He ovat joukko, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt. 

Tarkoitan joukkoa, joka nähdessään jossain dokumentissa erittäin maskuliiniseksi muuttuneen transsukupuolisen miehen yököttelevät tämän ulkomuotoa ja sanovat, että eivät ikinä haluaisi muuttua tuollaiseksi parrakkaaksi, kaljuuntuvaksi, karvaiseksi ja lihaksikkaaksi möreä-ääniseksi mieheksi.

Kaikilla miehillä ei tietenkään ole samanlaisia ulkonäköihanteita. Jotkut kokevat olevansa maskuliinisempia miehiä kuin toiset. Usein toivottu ulkomuoto korreloi tämän kanssa. Testosteronin vaikutuksia ei kuitenkaan voi valita eikä kontrolloida. Geenit sanelevat sen mitä testosteroni kenellekin tekee ja kuinka nopeasti. 

Vaikka aloittaisi kuinka pienellä annoksella, voi kuulua porukkaan, jolla on muutamassa kuukaudessa musta karvapeite kaulasta varpaisiin, partaa puskee joka puolelta ja hiukset alkavat pudota päästä samantien. Vaikka haluaisi olla hoikka ja kevytrakenteinen, voi kuulua porukkaan, jolle tulee reilusti lihasmassaa ilman kummempaa treeniä.

Vielä tärkeämpää on ymmärtää se, että useat vaikutukset ovat pysyviä. On yleinen harhaluulo, että jos käyttää testosteronia vain vähän aikaa ja lopettaa sen, vaikutukset katoavat. Se ei toimi niin.

Kun testosteroni aktivoi esimerkiksi miestyyppisen kaljuuntumisen, hiukset eivät kasva takaisin mikäli se ehtii tuhota hiustupet. Klitoris ei pienene takaisin ennalleen, kun se on kerran kasvanut. Karvankasvu kasvoissa ja kehossa ei katoa mihinkään vaan korkeintaan vähenee ja hidastuu. Jos karvoista haluaa eroon, niitä on ajeltava loppuelämä tai käytävä laserepilaatiossa tuhoamassa karvoitusta. Ääni ei palaudu koskaan mikäli se on käynyt kunnolla äänenmurroksen läpi. Se korkeintaan menettää hieman mataluuttaan estrogeenille palatessa.

Jos joku ei ole valmis elämään näiden vaikutusten kanssa eikä missään nimessä halua näyttää mieheltä, ei kannata käyttää testosteronia. Se on mieshormoni eikä nättipoikahormoni. Ulkomuotoaan ei voi valita. Jos haluaa kokeilla käyttää testosteronia, on oltava valmis myös epätoivottuihin muutoksiin. Eikä ainakaan kannata poistattaa munasarjojaan useisiin vuosiin, jos mikään testosteronin vaikutuksissa epäilyttää.

Sosiaaliset vaikutukset

Jotkut valittavat myös prosessin sosiaalisista vaikutuksista samaan tapaan kuin hormoneista. Ensin he valittavat, että heitä ei pidetä sukupuolensa edustajina. Sitten he käyvä prosessin läpi. Sen jälkeen he alkavat valittaa siitä, että heihin sitten suhtaudutaan sen sukupuolen edustajina kuin he kokevat olevansa ja se ei olekaan vain mukavaa.

Naiset alkavat varoa pimeällä kadulla. Miehet isottelevat kännissä tai naiset eivät enää avaudukaan asioista, joista avautuivat ennen. Jopa läheiset ihmissuhteet muuttuvat erilaisiksi. Isä, äiti, puoliso tai kaverit alkavat suhtautua hieman eri tavalla. He saattavat kokea transsukupuolisen miehen jopa eri ihmiseksi kuin sen naisen, jonka kanssa olivat mielestään tekemisissä ennen transprosessia.

Mieleni tekisi kysyä näiltä transsukupuolisilta, että mitä te oikein odotitte? Että prosessin myötä teille aukeaa jonkinlainen sukupuolilokero, joka sopii kuin hanska? Että voitte valita parhaat palat molemmista sukupuolista? Että voit olla puolisollesi mies eikä mikään suhteessa muutu, vaikka oletkin nainen?

Sukupuolidimorfismi aiheuttaa ihmislajiin sukupuolieroja vähän joka asiassa. Toiset niistä ovat vain pieniä tilastoeroja, joihin vaikuttavat paljon sosiaaliset asiat. Tällainen on vaikka se, tykkäävätkö tytöt pelata jalkapalloa yhtä paljon kuin pojat. Toiset niistä ovat erittäin merkittäviä biologisia eroja, joihin sosiaalisilla asioilla on erittäin vähän jos ollenkaan vaikutusta, kuten vaikka seksuaalinen suuntautuminen.

Käsityksemme sukupuolista muotoutuvat osittain näiden erojen perusteella. Luultavasti jokainen yksilö putoaa jossain vähäpätöisessä kategoriassa sukupuolelleen epätyypilliseen joukkoon. Hyvin harvinaisia ovat he, jotka putoavat niihin useissa isoissa kategorioissa.

Kenelläkään ihmisellä ei kuitenkaan ole vapautta sukupuolisuuden kahleista. Meihin kaikkiin kohdistuu vähintään joskus oletuksia ja asioita, jotka eivät pidä kohdallamme paikkaansa.

Transsukupoliset setämiehet juttuineen testopelleilystä rienasivat muita huvittuneisuudesta joidenkin sukupuolivaikeilua kohtaan. Mutta oli heillä pointtinsakin.

Joidenkin ihmisten asenne sukupuolenkorjaushoitoihin on aivan epärealistinen. Sukupuolenkorjaushoidot ovat hoitoja, joilla voidaan yksilöstä riippuen joko korjata tai ainakin lieventää kehollista ja/tai sosiaalista ristiriitaa. Ne eivät ole hoitoja, joilla taiotaan kaikille joku personoitu keho ja sosiaalinen lokero.

Eivät cissukupuolisetkaan voi päättää näyttävätkö he juuri sellaisilta miehiltä tai naisilta kuin haluaisivat. Eivätkä he voi olla miehiä, mutta irtisanoutua siitä sosiaalisesta todellisuudesta, että joku nainen pelkää heidän olevan sukupuolensa vuoksi raiskaaja tai heidän kaverinsa ei halua avautua intiimiasioistaan henkilölle, jota samanlaiset asiat eivät kosketa. Ympäröivä maailma ei rakennu kenenkään yksilöllisen persoonan ympärille.

Sukupuolisuus on väistämätön osa ihmisyyttä ja siihen liittyvät ikävät asiat kuuluvat elämään myös sukupuolenkorjaushoitojen jälkeen. Niiden kanssa on vain opittava elämään.