Miehiltä kielletyt tilaisuudet, jotka on sallittu transmiehille kertovat paljon niiden järjestäjistä


Ruotsissa aiottiin järjestetää toissa vuonna festarit, jonne miehiltä haluttiin kieltää pääsy, koska aiemmilla festareilla oli tapahtunut seksuaalista ahdistelua. Transsukupuolisia miehiä ei kuitenkaan laskettu miehiksi, joilta festarit olisivat kielletty. Tapa, jolla näistä festreista puhuttiin kertoi paljon siitä, mitä nämä ihmiset ajattelevat transsukupuolisista miehistä.

Ensin haluttiin järjestää dude-vapaat festarit, koska transsukupuoliset miehet eivät ilmeisesti heidän mielikuvissaan voi olla mitään, mitä sana dude kuvastaa. Niistä puhuttiin myös festareina, jotka on kielletty miehiltä, mutta tämä ei ollut järjestäjien mielestä mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että transsukupuoliset miehet saivat osallistua.

Näitä freudilaisia lipsahduksia sattuu juuri näille feministihenkisille "edistyksellisille" ihmisryhmille jatkuvasti. On aivan poikkeuksellista, että he saisivat inhossaan valkoisia cisheteromiehiä kohtaan mihinkään julistukseensa mainittua transsukupuoliset miehet miehinä.



Transsukupuolisten miesten sallimista perusteltiin sillä, että he kohtaavat yhteiskunnassa syrjintää. Tämä on aivan paska argumentti. Syrjintää kohtaavat myös cishomomiehet, aseksuaaliset miehet, naiselliset miehet tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvat miehet. Heidän osallistumistaan ei kuitenkaan oltu sallittu. 

Itse asiassa homomiehet ja aseksuaaliset miehet olisivat olleet paljon perustellumpi osallistujaryhmä kuin transsukupuoliset miehet, joista valtaosa on kiinnostuneita naisista. Koska transsukupuoliset miehet olivat ainoa miesryhmä, joka oli sallittu, ainoa johtopäätös, jonka tästä voi vetää on se, että me transsukupuoliset miehet emme ole näille tahoille miehiä.

Tässä tapauksessa minussa ei todellakaan herännyt järjestäjien toiveiden mukaan tunnetta siitä, että tulin huomioiduksi syrjityn kansanosan edustajana. Ainoa tunne, joka minussa heräsi tuli hyvin puettua sanoiksi kaverini toimesta.

"Hyi vittu. Pitäisköhän lähteä sinne puristelemaan perseitä?"

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta myös transsukupuoliset miehet ovat todistetusti kykeneviä tällaiseen toimintaan. Ei, en samaistu naisiin, enkä seksuaalisen ahdistelun uhreihin enkä ole itse kokenut seksuaalista ahdistelua koskaan. Mikäli joku ruotsalainen kanssaveli olisi päättänyt toteuttaa tämän, olisin nauttinut siitä, että tällaisen järjestäjät olisivat saaneet nenilleen stereotypioidessaan transsukupuoliset miehet uhreiksi.



Minua myös kiinnostaa. että miten nämä tahot toteuttavat transsukupuolisten miesten erottelemisen cissukupuolisista. Minä näytän parrakkaalta nelikymppiseltä 175cm pitkältä sedältä. Minua ei ole kukaan tunnistanut transsukupuoliseksi puoli vuotta testosteronin käytön aloituksen jälkeen ja sitä on kohta toistakymmentä vuotta takana.

Minulta on lääkärissä tutkittu eturauhanen useampaan otteeseen ja se on ollut lääkärin mielestä normaali. En todellakaan ole ainoa transsukupuolinen mies, jolle on käynyt näin. Minulla ei tietenkään ole eturauhasta, mutta tämä kertonee jotain siitä, miten helppoa transsukupuolinen mies on erotella muista miehistä ulkomuodon perusteella.

Minua ihan rehellisesti kiinnostaa miten nämä ihmiset aikovat tunnistaa meidät. Luulevatko he, että minä näytän jonkun leikkausarpeni, kerron transsukupuolisuudestani noin vain mennessäni jonnekin tilaisuuteen tai esitän todisteen henkilötunnuksen muuttumisesta väestötietorekisteristä?

Minä en todellakaan tee mitään mainituista vaihtoehdoista mennessäni minnekään. Aika moni meistä transtaustaisista miehistä tai naisista elää stealthina emmekä me halua kertoa taustoistamme ihan kenelle tahansa. Ajatus, että yhteiskunnassa aletaan järjestää tapahtumia, joihin osallistumisen edellytyksenä on oman sairaushistoriansa esiin tuominen ei ole asia, jonka haluaisin yleistyvän.




Miehet vastaan naiset ja "transhenkilöt"



Tämä toimintatapa näyttää kuitenkin olevan valitettavasti rantautumassa myös Suomeen. Helsingin sanomat uutisoi, että neljä naista on järjestämässä musiikkileirin, joka on suunnattu naisille, muunsukupuolisille ja transhenkilöille. Cispoikien osallistuminen leirille on kielletty.

Jutussa puhutaan miesten kieltämisestä leiriltä. Transsukupuolisia miehiä ei selkeästikään lasketa tähän joukkoon. Meihin viitataan vain "transhenkilöinä" eikä ollenkaan sukupuolemme edustajina. Itse asiassa jutussa puhutaan "yhden sukupuolen kieltämisestä leiriltä" mikä kertoo suoraan, että transsukupuolisia miehiä ei lasketa tämän sukupuolen edustajiksi.

En voi olla ajattelematta ovatko leirin järjestäjät miettineet mikä tällaisen leirin funktio on transsukupuolisille pojille. Tulla tilaisuuteen, jossa heidät jatkuvasti erotellaan muista pojista ja jossa puhutaan siitä kuinka me tytöt ja muut saadaan nyt ihan oma leiri, tai miten musiikkibisnes on miehinen ja siellä pitää esittää hyvää jätkää. Jos mietin itseäni nuorempana transsukupuolisena poikana, tällainen leiri olisi ollut minulle lähinnä painajainen.

Lähes kaikki juuri sateenkaariväestölle järjestetyt tapahtumat herättävät minussa tämän tunteen. Kun joukko miehiä järjestää miehille tapahtuman, ketään siellä ei kiinnosta olenko trans. Olen vain yksi miehistä. Kun joukko feministejä tai lgbtia-porukkaa järjestää tapahtuman, tärkeintä on että olet trans etkä mies ja tapahtumaa markkinoidaan puhumalla "miehistä ja miehiksi itsensä kokevista" tai "miehistä ja transhenkilöistä". Ei näihin ole mitään halua osallistua.



Vaikka tämän "naisille ja sukupuolivähemmistöille" tarkoitetun toiminnan tarkoitus olisi pohjimmiltaan hyvä, sen seuraukset ovat negatiivisia. Ajatellaan tämä toisin päin. Joukko miehiä kokisi, että heitä kaltoinkohdellaan miehuutensa vuoksi jossain asiassa yhteiskunnassa. He järjestäisivät tapahtuman, joka olisi miehille ja kieltäisivät sen naisilta. Transtaustaisten naisten osallistuminen leirille olisi kuitenkin hyväksyttyä.

Mitä tämä kertoisi näiden miesten asennoitumisesta transnaisiin? Mitä tunteita se lietsoisi lopun naisyhteisön ja transtaustan omistavien naisten välille? Minä en näe, että tälläisellä olisi mitään positiivisia vaikutuksia. Täysin samoin ilmiö toimii myös transtaustaisten miesten kohdalla.

Pahimmassa tapauksessa se aiheuttaa sen, että meidät aletaan nähdä ihmisryhmänä, jonka osallistumisesta miehille suunnattuihin tapahtumiiin tulee kyseenalaista, koska meidät vastakkainasetellaan lopun miesyhteisön kanssa jatkuvasti, eikä edes meidän omasta aloitteestamme. Väitän, että suurin osa transsukupuolisista miehistä ei halua ottaa osaa naisille suunnattuihin tapahtumiin.

Tiedän, että on olemassa joukko feministisiä transmiehiä, joka saa kiksinsä patriarkaatim vastustamisesta naisten ja muunsukupuolisten kanssa. En tiedä onko heille tapahtunut jotain, koska he kokevat naiset ja muunsukupuoliset turvalliseksi seuraksi. Minulle ajatus safe spaceista, joissa cisnaiset on sallittu ovat hyvä vitsi. Ikään kuin he eivät osaisi olla transfobisia tai muuten ääliöitä. En kannata muutenkaan ajatusta safe spaceista. Kannatan ajatusta yhteiskuntaan sopeutumisesta.



En halua tällaisen kulttuurin, jossa transsukupuoliset miehet ja naiset eritellään transihmisiksi rantautuvan Suomeen. Minä en ole sen kummempi tai parempi ihminen kuin cissukupuoliset miehet. Kävin läpi prosessin siksi, että halusin elää miehenä myös silloin, kun miehiin kohdistuu arvostelua. En "transhenkilönä." 

Musiikkileirien ja festareiden järjestäjien kannattaisi ottaa mallia Partiosta, jossa transsukupuoliset pojat saavat rapakon takana olla cissukupuolisten poikien kanssa samassa ryhmässä. Tällaisia asioita me tarvitsemme. Emme eristämistä joihinkin "transhenkilöiden"  tapahtumiin.

Naiset ja muunsukupuoliset saavat puolestani pitää tilaisuutensa jos haluavat, mutta jos niistä kielletään miehet tai pojat, silloin myös transsukupuoliset miehet ja pojat on kiellettävä leireiltä. Jos näin ei tehdä, on aivan turha yrittää väittää, että kohtelee transsukupuolisia miehiä miehinä.