Transyhteisön ristiriidat 3: Eheytysideologian uudet vaatteet

Muistan yhä kuinka luin transpalstalta nuorena ennustuksen. Kirjoittaja näki tulevaisuuden kauhukuvana, että transsukupuolisten keskuuteen muodostuu blokki, joka kieltää kokonaan kehon sukupuolen ja alkaa itse asiassa vastustaa sukupuolenkorjaushoitoja sillä verukkeella, että ne ovat cisseksistisiä ja jos kokee olevansa mies niin kehokin on mieskeho sellaisenaan ja toisin päin. Jos joku ei pysty kokemaan kehoaan mieskehoksi kuukautisineen ja rintoineen päivineen, pitää vain asennoitua toisella tavalla tai mennä jonkinlaiseen terapiaan, jossa autetaan ajattelemaan näin.

Tämä näkemys tyrmättiin täysin ja hänelle naurettiin. Tällaista pidettiin aivan järjettömänä näkemyksenä sukupuolesta. Että joku alkaisi uskoa naiskehonsa olevan mieskeho ja transsukupuolisetko alkaisivat muka uskoa sellaiseen hömppään, hohhoh.

Valitettavasti tämä visionääri oli aikaansa edellä. Juuri niinhän siinä kävi. Tänä päivänä enää kukaan, joka on seurannut transyhteisön muutosta ja feministiseen konstruktioajatteluun perustuvan sukupuolikäsityksen sekaantumista transsukupuolisuuteen ei voi nauraa tälle näkemykselle.

Tämä pääasiassa tietynlaisista feministeistä koostuva blokki, joka ajattelee prikulleen näin on muodostunut jo ajat sitten ja alkanut levittää hyvin äänekkäästi näkemyksiään transsukupuolisuudesta, siitä, mistä siinä on "oikeasti kyse" ja miten sitä tulee hoitaa sukupuolenkorjaushoitojen sijaan.

Tumblr-teinit ovat nimenneet näin ajattelevat ihmiset, joista transsukupuolisuuteen ei tarvitse kokemusta väärästä kehosta tucuteiksi tai tabeiksi (trans appropriating bigot) mutta minä kutsun heitä tässä tekstissä kehodysforiattomiksi/transidentiteettisiksi.

Sanoin edellisessä osassa, että näiden ihmisten laskeminen transsukupuolisiksi on vahingollista kehodysforiaa kokeville hoitoja tarvitseville transsukupuolisille. Yhteisön oven avaaminen näille ihmisille on jo nyt vaikuttanut paljon yleiseen käsitykseen siitä, mitä on transsukupuolisuus. Kovin moni asia suunnassa, johon aktivismi on sen jälkeen lähtenyt ei ole positiivista.



1. Keskustelu keskittyy sukupuolen sijaan sukupuolinormeihin

Kehodysforisten transsukupuolisten ongelma on sukupuoli eivätkä sukupuoliroolit. Meidän ongelmamme on väärä keho ja monille myös siitä seuraava väärä sosiaalinen sukupuoli. On täysin eri asia ahdistua liian tiukoista sukupuolirooleista kuin esimerkiksi siitä, että yksikään homomies ei pidä sinua miehenä, josta hän voisi kiinnostua tai sinulta puuttuu penis.

Kehodysforiattomien ongelmat taas ovat juuri sukupuoliroolit. Kun nämä ihmiset ovat tulleet transyhteisöön, he ovat muuttaneet keskustelun suunnan entistä voimakkaammin niin, että koko transkeskustelu pyörii lähinnä sukupuoliroolien ympärillä. Voivatko pojat olla sellaisia ja tytöt tällaisia, sukupuolieroja täytyy hälventää jne.

Tämän kuvitellaan edistävän jotenkin kehodysforisten transsukupuolisten asioita, vaikka se tekee täysin päinvastaista ja vie keskustelun aivan harhaisille raiteille. Se vahvistaa ihmisten väärää käsitystä siitä, että kehoa korjataan sen takia, että naisten ei uskota voivan nyrkkeillä tai olla luonteeltaan kovapintaisia. Tämä on suoranaista transsukupuolisten panettelua. Kukaan normaalijärkinen ei ala kokea itseään toisen sukupuoliseksi tai muuta kehoaan, koska joku sanoi heille, että nainen ei voi nyrkkeillä tai olla metsuri. Transsukupuolisuus ei liity tällaisiin asioihin mitenkään.



2. Transsukupuoliset menettävät vertaistuen

Transidentiteettiset ovat vallanneet monet transsukupuolisten aiemmin käyttämät keskustelukanavat. He ovat tehneet niissä lukuisia erilaisia sääntöjä, jotka ovat muuttaneet sitä, mitä saa sanoa tai mistä saa puhua. Joissain ryhmissä ei saa enää sanoa ollenkaan, että transsukupuolisuuteen vaaditaan kehodysforia. Tästä mielipiteestä on seurauksena banni. 

Joissain ryhmissä on kielletty puhumasta maskuliinisista tai feminiinisistä kehonpiirteistä tai kysymästä meneekö joku läpi. Joissain paikoissa on kielletty puhumasta siitä näyttääkö joku mieheltä tai naiselta, koska sellaiselta ei näiden ihmisten ideologian mukaan voi näyttää - miehuus ja naiseus ovat vain identiteettejä.

Myös ilmapiiri ja keskustelunaiheet ovat muuttuneet. Ryhmissä on ihmisiä, jotka haukkuvat leikkaustuloksia tai ruumiinosien ulkonäköä. Niissä on ihmisiä, jotka eivät halua hoitoja ja haluaisivat, että niissä puhuttaisiin lääketieteellisten hoitojen sijaan vaatteista tai meikkaustyyleistä. Niissä on ihmisiä, jotka vertaavat hormoneiden käyttäjiä huumeiden käyttäjiin ja sanovat epätoivoisille ihmisille, että te ette edes muutu ulkoisesti, jotta heidän oma olonsa olisi hieman parempi. Leikkauskeskustelujen tilalle on tuotu keskustelut sensitiivisistä gynekologeista ja ehkäisystä. 

Kehodysforiselle transsukupuoliselle miehelle, jonka tila vaatii medikaalista hoitoa tällaiset palstat ovat yhtä hyödyllisiä kuin Demin kehopalsta. Ne eivät ole paikkoja, joissa kukaan hoitoja tarvitseva voisi keskustella hyvin arkaluonteisista asioista toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Ne eivät ole vertaistukipalstoja, koska niissä ei ole ihmisiä, jotka olisivat samassa tilanteessa.



3. Seksuaalisuudesta ei puhuta

Kun kehodysforiattomat/vain vähän dysforiaa kokevat ovat tulleet yhteisöön ja on alettu keskittyä sukupuolinormeihin, seksuaalisuuden osuus transsukupuolisuudessa on lähes kielletty. Koko transsukupuolisten joukko, joka ilmoittaa kokevansa genitaalinsa vääriksi, ja joka kertoo että tajusi koko transsukupuolisuutensa, kun ymmärsi, että häneltä puuttuu penis tai että hän kokee olevansa homo/heteromies/lesbo/heteronainen jne. vääränlaisessa vartalossa on sivuutettu niin kuin sitä ei olisi olemassakaan.

Arvostelemani opas seksi ja trans kuvastaa loistavasti nykyistä kehollisen sukupuolen kieltävää ajatusmaailmaa, jossa väärät genitaalit lakkaavat olemasta ongelma, jos poikaystävä puhuttelee häpyhuuliasi kiveksinä. Ongelma saada olla mies miehelle ratkeaa sillä, että alat kutsua homosuhteeksi suhdettasi heteromieheen, joka viehättyy naisellisesta estrogeenin muovaamasta kehostasi ja haluaa sinulta pillua. Tai kuvittelet seksin lesbonaisen kanssa jossain pillunnuolennan ja tissien puristelun keskellä heteroseksiksi jollain älyttömän abstraktilla tasolla. 

Tämän jälkeen voit elää onnellisesti "miehenä" vaikka ainoa elämässäsi miehuuteen liittyvä tekijä on terminologia. Näiden ihmisten toiminnalle, jossa kaikki ongelmat ratkaistaan muuttamalla sanoja, joilla todellisuutta kuvataan on olemassa sitä melko osuvasti kuvaava lausahdus. "Simplyfying the fuck out of transsexual problems."

Kehopositiivisen kuukautis- ja pimppiaktivismin tultua osaksi yhteisöä transsukupuolisiin miehiin kohdistuu enemmän oletuksia siitä, että he käyttäytyvät seksuaalisesti kuin naiset. Helsingin sanomissa kirjoitellaan juttuja siitä miten masturboit jos sinulla on vagina ja klitoris ja kuvitellaan, että nämä täysin naisille suunnatut vinkit pätevät kaikkiin täysin erilaisilla seksuaalisilla haluilla, kun ei käytetä sukupuolittuneita sanoja. Väitetään, että jos transsukupuoliset miehet eivät olisi saaneet transhoitoja, he harrastaisivat seksiä miesten kanssa ja synnyttäisivät lapsia eivätkä kärsisi tai tappaisi itseään. Transnaiset puolestaan kärsivät miehisen pervon leimasta.

Kun jenkeissä tapeltiin transsukupuolisten oikeudesta käyttää julkisia vessoja, monille transsukupuolisille miehille, jotka postasivat nettiin kuvan itsestään naisten vessassa partoineen ja pumpattuine lihaksineen kera kysymyksen "kuulunko minä todella tänne" sanottiin näiden feministiaktivistien toimesta, että lopettakaa tuo, koska te ette auta. Naisia voi olla minkä näköisiä tahansa.

Minä sanon, että paskat. Nämä miehet yrittivät auttaa ja osoittaa, että transsukupuoliset miehet ovat miehiä ja naiset naisia. Sen sijaan he, jotka hokevat miten transsukupuolisuus ei liity mitenkään seksuaalisuuteen ja puhuvat miesten menkoista jne. eivät auta. He vahvistavat mielikuvaa, että transsukupuolinen nainen on miehinen promiskuoosi, joka haluaa tunkea peniksensä lähimpään reikään ja transsukupuolinen mies on pohjimmiltaan naaras, joka haluaa tulla penetroiduksi vaginaansa. Loppuyhteisö kärsii siitä miten nämä ihmiset puhuvat.



4. Identiteetin muuttuminen

Transidentiteettisten sukupuoli-identiteetti on useammin paljon muuttuvampi kuin kehodysforiaa kokevien transsukupuolisten. Genderfluidit, jotka sanovat tuntevansa itsensä miehiksi tai naisiksi riippuen siitä onko päivän moodi millainen ovat yleensä juuri heitä. Ne ihmiset, joiden identiteetti on tänään se, huomenna tuo ja ylihuomenna kolmas ovat yleensä juuri heitä. Yleensä ailahtelevaisuutta ei koeta positiivisena asiana vaan rasittavana. Joidenkin transidentiteettisten mielestä identiteetin muuttuminen on kuitenkin asia, jota tulisi juhlia.

Näiden heidän jatkuvassa muutoksessa olevien identiteettiensä keskellä kehodysforiset transsukupuoliset yrittävät puolustaa hoitojaan ja tarvettaan niihin. He yrittävät sanoa, että he ovat tosissaan ja että kyseessä ei ole vaihe. Heidän identiteettinsä ei ole tunnetila, joka liittyisi vaatetukseen tai siihen onko tänään millainen mieliala, eikä asia, joka vaihtelisi kuun asennon mukana vaan pysyvä osa heitä ja heidän sukupuolisuuttaan.

Se ei ole hetkellinen tunne eikä yksittäinen kaikesta muusta irroitettu kokemus vaan kokonainen aivojen toimintajärjestelmä, joka vaikuttaa heidän seksuaalisuuteensa, sukupuolisuuteensa ja olemiseensa halusivat he tai eivät. 



5. Sukupuolenkorjaushoidot tulevat kyseenalaisiksi

Kaikkein haitallisin asia tässä joukossa on se, että heidän olemassaolonsa ja aktivisminsa tekee sukupuolenkorjaushoidot kyseenalaisiksi. Kun meillä on kokonainen joukko transsukupuolisiksi itseään kutsuvia ihmisiä, jotka levittävät sanomaa, että ilman hoitojakin voi elää ihan hyvin minkä sukupuolen edustajana tahansa (koska heillä on lapsekas käsitys siitä mitä on miehuus tai naiseus) eivätkä he tarvitse hoitoja, tästä seuraa väistämättä sukupuolenkorjaushoitojen tarpeen kyseenalaistaminen. 

Pahin pelko on se, että transsukupuolisuus poistetaan sairausluokituksesta, koska nämä ihmiset kokevat loukkaavana sen, että ominaisuus, jonka he katsovat omakseen löytyy sairausluokituksesta. Sen jälkeen ei ole mitään, mitä hoitaa. Tämä on jo lähes tapahtunut yhdessä maassa. Siellä transsukupuolisuus poistettiin medikaalisista tiloista näiden aktivistien vaikutuksesta. Samalla se poistui niiden tilojen joukosta, joihin on saatava kuukauden sisällä jonkinlainen hoitokontakti. Seurauksena jonot hoitoihin paisuivat aivan valtaviksi.

Suomessakin monet transsukupuoliset ovat alkaneet pelätä hoitojensa puolesta, koska niiden järjestämistä ollaan jatkuvasti muuttamassa ja hämmentämässä jollain tavalla joukon toimesta, jolle pääasia eivät vaikuta olevan hoidot vaan se, että he saavat määritellä itsensä jotenkin ja kukaan ei pidä heitä sairaina.






Nämä ihmiset argumentoivat, että he eivät satuta ketään sillä, että he sanovat itseään transsukupuolisiksi. Samaan aikaan he hyökkäävät suoraan transsukupuolisten hoitojen kimppuun. Osa tästä joukosta väittää, että kehodysforiassa, jota he eivät itse koe on kyse ainoastaan "cisnormatiivisten sukupuolikäsitysten omaksumisesta".

Näiden ihmisten käsitys sukupuolesta on pielessä alusta alkaen. He puhuvat kehodysoriasta niin kuin se olisi joku "merkityksetön pikkujuttu" joka transsukupuolisella vain on tai ei ole. Todellisuudessa se asia, jota kutsutaan "kehodysforiaksi" on jotain, jota pitäisi kutsua ennemmin kehoristiriidaksi tai sukupuoliristiriidaksi. Se on itse transsukupuolisuus. Minun identiteettini miehenä perustuu siihen, että koin kehoni vääräksi. Jos tätä kokemusta aivoissani ei olisi ollut olemassa, en ymmärrä mikä minusta olisi tehnyt muuta kuin miehisen naisen.

Nämä ihmiset sanovat, että he haluavat olla sosiaalisesti miehiä. Ongelma on siinä, että sellaista asiaa kuin sosiaalinen miehuus ilman mieskehoa tai yhtään sen piirrettä ei ole olemassa. Ei ole olemassa homosuhdetta ilman, että toisessa osapuolessa on yhtään oman sukupuolen piirrettä. Homoudessa ja heteroudessa on kyse juuri näistä asioista viehättymisestä. 

Tällaisen asian vaatiminen yhteiskunnalta on kuin vaatisi, että 150 kg painavana voisi olla sosiaalisesti 50 kg painava. Se on täysin mahdotonta. Ei yksilöllä voi olla oikeutta olla olemassa muuta kuin hän on. En henkilökohtaisesti ymmärrä miksi kukaan haluaisi elää niin, että pakottaa muut näyttelemään seurassaan.

Todellisuus ei ole identiteettipeli. Ei ole olemassa sosiaalista todellisuutta, jonka voi irroittaa biologiasta ja fysiologisesta todellisuudesta. Koko tämä heidän ajatusmaailmansa "cisnormatiivisine sukupuolikäsityksineen" jossa sukupuoli on kehosta irroitettava sosiaalinen rakennelma on tyhjä kupla.



Vaikka suurin osa heistä olisi vain hyväntahtoisia ihmisiä, jotka pyrkivät pakenemaan sukupuolinormeja itsemäärittelyllään, seuraus on silti se, että kehodysforisia transsukupuolisia ollaan savustamassa ulos heidän omista yhteisöistään tämän joukon toimesta, joka on uudelleenmääritellyt mitä on transsukupuolisuus.

Transyhteisössä on menty muutamassa vuodessa siihen pisteeseen, että transsukupuoliset, jotka eivät suostu katsomaan hiljaa vierestä, kun heidän naamaansa hierotaan ehtaa eheytysideologiaa leimataan transfobeiksi.

Tästä kehityksestä voimme kiittää pitkälti transyhteisöstä löytyviä hyväntahtoisia idiootteja, joiden mielestä kaikki mitä feministin suusta tulee ulos on kultaa. Kun uskovainen sanoo, että sinä eheydyt etkä tarvitse sukupuolenkorjaushoitoja, se on transfobista paskaa. 

Auta armias, kun täysin sama väite tulee ulos 2019-luvun feministin suusta kiedottuna johonkin "sukupuolinormien vastustamiseen". Silloin ehta eheytysideologiakin muuttuu kullaksi ja jokainen, joka ei tälle suoraan sanottuna vähäjärkiselle paskalle taputa muuttuu vähintään saastaksi ellei suorastaan natsiksi.






Minulla ei ole periaatteessa mitään näiden ihmisten olemassaoloa vastaan. Minulle on ihan sama ovatko he ryhmä, joka tulevaisuudessa luokitellaan omaksi vähemmistökseen vaiko kultti, joka katoaa yhtä nopeasti kuin syntyikin, kun käsitys sukupuolesta sosiaalisena rakennelmana kuolee. He saavat puolestani kokea ja määritellä itsensä ihan miksi tahansa ja uskoa sukupuolen olevan mitä tahansa. Heidän parisuhteensa ja identiteettinsä eivät ole minun asiani. 

Ongelma heidän olemassaolostaan tulee siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset alkavat kutsua itseään samaksi asiaksi kuin transsukupuolisia, puhua transsukupuolisten asioista omasta täysin eri näkökulmastaan ja sotkeentua asioihin, joista heillä ei todellisuudessa ole mitään käsitystä. 

Nämä ihmiset ovat monin tavoin hyvin kaukana transsukupuolisista. Siksi he tarvitsevat oman terminsä, oman yhteisönsä ja omat oikeutensa, jotka eivät ole poissa kehodysforisilta transsukupuolisilta. Tätä ihmisyhmää he eivät edusta, eikä heillä siksi tule olla oikeutta puhua sen suulla.