Transyhteisön ristiriidat 4: Minne matka transyhteisö? Yhteisön jakautumisesta


Olen kirjoittanut kolme osaa transyhteisöstä ja sen erilaisista ryhmistä. Transsexualeista, transgendereistä, hoitoja tarvitsemattomista transidentiteettisistä ja tarvitsevista transsukupuolisista sekä "tucuteista ja truscumeista". (Linkit tekstin alla.)

Kirjoituksista saa jonkinlaisen käsityksen siitä, miksi nämä ryhmät ovat keskenään riidoissa. Siinä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Transyhteisön eripuraisuus on paljon laajempaa kuin minkään yksittäisiksi eriteltävien ryhmien väliset, joskin samoja asioita liippaavat näkemyserot.

Transyhteisö on, kuten ensimmäisessä osassa kirjoitin, oikeastaan läpeensä jakautunut. Jakolinjana toimii niinkin "pieni" seikka kuin käsitys siitä, mikä on sukupuoli. Tämä viimeinen osa käsitteleekin sitä miten pahasti näkemykset asiasta ovat ristiriidassa ja voiko tällaisella yhteisöllä olla enää minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta.



Jenkeissä ja muuallakin maailmassa, missä transsukupuolisia on suuremman väestömäärän vuoksi paljon enemmän kuin meillä transyhteisö on ollut jo pitkään voimakkaasti jakautunut ja riitainen verrattuna Suomeen. Parhaiten tilannetta voisi kuvailla varmaankin puhumalla Buck Angelista. Hän on transsukupuolinen mies ja pornotähti, joka kutsuu itseään mieheksi, jolla on pillu.

Transyhteisön suhtautuminen häneen on keskenään täysin erilaista. Liberaali joukko, olkoon tässä tekstissä nimeltään "feministiblokki" ei pidä hänestä, koska hän on aivan liian "cisnormatiivinen" eli suomeksi tavallisen miehen näköinen mies partoineen ja isoine lihaksineen siitä huolimatta, että hänellä on pillu. Heidän mielestään esiin pitäisi nostaa enemmän transmiehiä, jotka näyttävät naisellisilta tai jotka eivät ole käyttäneet testosteronia, joilla on rinnat jne, jotta ihmiset ymmärtäisivät, että sukupuoli ei liity näihin ominaisuuksiin vaan on vain identiteetti/sosiaalinen rooli.

Sitten on toinen sektori transsukupuolisia. Kutsun heitä tässä vaikka "normiblokiksi", koska heille on tyypillistä korostaa voimakkaasti haluaan olla mahdollisimman normaali mies tai nainen. Heille Buck Angel on ahdistava pimppimies, joka saa ihmiset kuvittelemaan, että kaikilla transmiehillä on pillu ja kirvoittaa ihmisissä kommentteja siitä kuinka transmiehet ovat pohjimmiltaan vain naaraita ja naisia, jotka eivät voi vastustaa haluaan tulla penetroiduksi vaginaansa. Normiblokin edustajille näillä asioilla ei ole mitään tekemistä heidän miehuutensa kanssa, mutta näitä asenteita kuitenkin kohdistetaan myös heihin.

Näiden ryhmien välit ovat erittäin tulehtuneet. Normiblokin edustajat ovat usein täynnä turhautunutta raivoa feministejä ja heidän levittämiään näkemyksiä kohtaan. Feministiblokin on hyvin vaikea ymmärtää mistä moinen raivo heitä kohtaan kumpuaa. He näkevät sen vain syrjintänä ja bussin alle työntämisenä. 

Normiblokin näkökulmasta bussin alle työntäjä on aivan toinen kuin heidän näkökulmastaan. He kokevat, että feministit ovat tunkeutuneet yhteisöön, johon he eivät kuulu ja levittävät ihmisille transsukupuolisista käsityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan. Kun tämän kohteeksi joutuu vähemmistö, joka on jo valmiiksi yhteiskunnassa alisteisessa asemassa ja on juuri ollut saamassa itselleen jonkinlaisen jalansijan, reaktio on normaaliakin raivoisampi.



Keskustelupalstojen antia.


Keskusteluista näiden ryhmien kesken käy selväksi, että feministiblokki odottaa päivää, jona muiden transsukupuolisten sukupuolikäsitys muuttuu vastaamaan heidän omaansa. He näkevät itsensä oikeamielisinä, uudenaikaisina ihmisinä ja toiset ahdasmielisinä, 50-luvulle jämähtäneenä joukkona. Olen lukenut suomessakin näkemyksiä siitä, että ihmisillä, jotka pitävät kehoa osana sukupuolta on "vanhanaikainen sukupuolikäsitys". 

Jotkut heistä ovat ehdottaneet, että valitsisimme sen näkemyksen sukupuolesta, joka on vähemmän ahdistava. Sukupuoli on vain identiteetti ja olet yksiselitteisesti sitä sukupuolta kuin koet olevasi vai vanha näkemys siitä, että keholla on sukupuoli ja jos koet olevasi jotain muuta, olet sen vanki. 

Tässä on monta ongelmaa. Ensinnäkin monista transsukupuolisista on hyvin ahdistava ajatus, että he eivät saa enää sanoa olevansa kehonsa vankeja, kun se on heidän todellinen kokemuksensa. Keho ei lakkaa olemasta väärä ja rajoittamasta seksuaalista ja sosiaalista elämää sillä, että siitä ei saa puhua.

Jos lähdemme linjalle, jossa alamme määritellä millä tavoin kukakin saa transsukupuolisuudestaan puhua, lähdemme hyvin vaaralliselle tielle, jossa kehonsa vankina olevista transsukupuolisista tulee feministien ideologian orjia. Pahimmillaan meiltä jää huomaamatta se, että kyseessä on todellisuudessa kaksi eri ihmisryhmää, joiden "transsukupuolisuus" on kokonaan eri ilmiö. 

Toisekseen tämä on älytöntä. Tämä on kuin ehdottaisi lentämään kykenemättömälle linnulle, että sen pitäisi alkaa ajatella, että se ei olekaan lentokyvyttömän kehonsa vanki vaan järjestelmän, joka ei suostu esittämään, että se osaa lentää. Tällainen ajatusmaailma on täysin järjenvastainen enkä voi alkaa ajatella tavalla, jolla nämä ihmiset haluaisivat. Ehdotus kuvaa kouriintuvasti feministien ajatuksenjuoksua, jossa sillä mikä on totta ei ole väliä. Väliä on vain sillä, miten he haluaisivat asioiden olevan.



Suomessa transyhteisö on ollut pitkään aika pieni ja melko rauhallinen. Eri mielipiteitä hoitojen järjestämisestä ja muista kiistakysymyksistä on aina ollut olemassa, mutta ei mitään kovin suurta riehumista. Hiljaisuus ei ole kuitenkaan tarkoittanut sitä, että mielipide-eroja ei ole olemassa. Transsukupuoliset ovat oppineet vaikenemaan tietyistä aiheista muualla kuin valikoidussa seurassa, koska kukaan ei jaksa väärän mielipiteen ilmaisemisesta seuraavaa hyökkäävää piraijalaumaa muistuttavaa reaktiota.

Viimeaikoina ristiriidat ovat alkaneet nostaa päätään yhteisön kasvaessa ja transaktivismin muutenkin lisääntyessä. Olen nähnyt parin viime vuoden aikana lukuisia hiljaisia ja vähemmän hiljaisia ulostuloja sen suhteen, miten kypsiä jotkut transsukupuoliset ovat koko yhteisöön. Jotkut sanovat, että he eivät tunnista transyhteisöä enää ollenkaan transsukupuolisten yhteisöksi. Siitä on tullut muutamassa vuodessa sukupuoliristiriitaa tuntemattomien sanapoliisien yhteisö, jossa on erittäin tarkat säännöt siitä, mitä saa sanoa, tai miten saa asiat kokea. 

Monet normiblokin edustajat kokevat itsensä täysin syrjäytetyiksi yhteisössä. Kaikki mitä he edustavat on pahaa ja haitallista ja sen pitää lakata olemasta. He kokevat, että transsukupuolisten oikeuksien ajamisella ratsastavat yhdistykset kuten Seta ja Trasek eivät enää aja heidän asioitaan kehodysforisina transsukupuolisina.



Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että transyhteisölle käy Suomessa kuten muuallakin maailmassa. Yhteisö on paisunut ja pirstoutunut niin valtavaksi laumaksi ihmisiä, joita ei yhdistä mikään, että muuta vaihtoehtoa kuin lopullinen jakautuminen on vaikea nähdä.

Jotkut näkevät, että yhteisö on yhdessä vahvempi ja suurempi. Se, että olisimme "yhdessä vahvempia" vaatisi kuitenkin sen, että meillä olisi jotain yhteisiä näkemyksiä ja päämääriä. Jos tarkastelee kahden mainitsemani ryhmän tavoitteita, huomaa, että niitä ei ole ensimmäistäkään. Kun feministiblokki ajaa omia asioitaan, he pyllistävät suoraan normiblokin naamalle ja toisin päin. 

Feministiblokki haluaa tulevaisuuden, jossa on identiteettiryhmiä nimeltään miehet, naiset ja muunsukupuoliset, joissa keholla tai sukupuolikäyttäytymisellä ei ole väliä eikä sukupuolia oleteta. He haluavat miesten menkat ja synnytykset, naisten partakoneet ja unisex-tamponit. He haluavat mies- ja naisoletettujen maailman sukupuolineutraaleine liikuntatunteineen ja pukuhuoneineen. He haluavat minimoida sukupuolierottelun ja tuhota koko sukupuolijärjestelmän, jota he pitävät cisheteropatriarkaattina. He haluavat olla tänään sitä ja huomenna tuota, koska identiteetti on muuttuva. He haluavat leikitellä sukupuolirooleilla ja kyseenalaistaa lääketieteelliset transkäsitykset.

Normiblokin edustajille keho on väistämätön osa sukupuolta ja sukupuoliristiriita itsessään on pääasiassa kehodysforia. He haluavat lääketieteen kehittyvän niin, että he voivat muuttaa kehoaan mahdollisimman lähelle cissukupuolista vastinetta. He haluavat vain olla omaa sukupuoltaan loppuelämänsä. He eivät halua tuhota sukupuolierottelua vaan kokea yhteisöllisyyttä oman sukupuolensa kesken. Heille transsukupuolisuus on elämän ja kuoleman kysymys ja niin kaukana leikistä kuin mikään voi olla. He haluavat tulla tulkituiksi sukupuolensa edustajiksi ulkomuotonsa perusteella ja pitää miehuutensa helvetin kaukana menkoista, vaginoista ja naiskehoista.

Nämä näkemykset ja tavoitteet eivät ole vain vähän ristiriidassa keskenään. Ne ovat lähes päinvastaisia. Lähes kaikki mitä feministiblokki ajaa edustaa normiblokille pahaa unta. Heille joutuminen samaan pukuhuoneeseen kuuntelemaan kuukautisjuttuja täysin cisnaisia vastaavien olentojen kanssa, jotka ovat omineet käyttöönsä termin transsukupuolinen mies ja lanseeranneet miesten kuukautissidemainokset on kuin absurdi painajainen. Hirveintä, mitä he saattaisivat kuvitella transsukupuolisen miehen käsitteelle tapahtuvan on juuri se, että naiset omivat sen ja tuhoavat sen merkityksen.

Kun feministiblokki kyseenalaistaa lääketieteelliset käsitykset transsukupuolisuudesta, se kyseenalaistaa normiblokin koko olemassaolon. Oikeastaan se haluaa tuhota koko yhteiskunnan, jossa elämisestä normiblokin edustajat nauttivat.

Ainoa edes etäisesti yhteinen näkemys ryhmillä on se, että sukupuoli on muutakin kuin pään alapuolinen keho. On naurettavaa väittää, että tällainen joukko, jolla ei ole ensimmäistäkään samaa näkemystä tai kokemusta edes perimmäisistä käsitteistä voisi olla yhdessä jollain tavalla vahvempi.




Näen, että vähemmistöjen yhtenäisyys on alunalkaenkin ollut enemmän pakon sanelema tilanne, jota voisi verrata talvisodan henkeen. Jos on kuin Chasseurs Ardennais on täytynyt liittoutua hengissä säilyäkseen myös niiden kanssa, joista ei ole pitänyt. 

Nämä ajat alkavat hiljalleen olla takana päin. Se tarkoittaa myös vähemmistöjen kannalta astumista uuteen aikaan. Se, jota ehkä joskus pidit vihollisenasi ei olekaan sitä vaan seisoo sinun puolellasi sodassa jotain sellaista vastaan, jota ehkä erehdyit pitämään veljenäsi, mutta joka osoittautui joksikin aivan muuksi.

On ainoastaan ajan kysymys milloin transyhteisö tulee jakautumaan Suomessakin. Tulevaisuus näyttää tuleeko siitä sopuisa tapahtuma, jossa hyväksymme, että olemme oikeastaan eri ihmisryhmiä täysin eri ongelmineen vai verinen riita siitä, ketkä ovat oikeasti transsukupuolisia ja saavat olla olemassa.



Transyhteisön ristiriidat 1: Transsukupuolisuus tulisi määritellä, että siinä olisi järkeä

Transyhteisön ristiriidat 2: Transgendereistä ja transsexualien oikeudesta olla olemassa

Transyhteisön ristiriidat 3: Eheytysideologian uudet vaatteet

Tunnisteet

Näytä enemmän

Suositut tekstit