Muut määrittelevät sinut halusit tai et

Nykyään on jonkinlainen trendi olla määrittelemättä itseään miksikään. Vaikka seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta kuvaavia lokeroita on nykyään kymmeniä erilaisia, niihin ei koeta mahtuvansa. Toisista taas se, että niitä on niin paljon on ahdistavaa.

"Miksi pitää niinku lokeroida ittensä miksikään, miks me ei voida vaan olla" kuuluu jostain vähän väliä. Tai "ei saa määritellä muita ihmisiä, ihminen voi vain itse määritellä itsensä" joku uhoaa suoranaisessa raivossa.

Kaikki oikeus näille ihmisille näkemyksiinsä. Samaan hengenvetoon totean kuitenkin, että ne ovat järjettömiä. Vaikka sinä et määrittelisi itseäsi, minä en ajattele, että sinä olet ei mitään tai että sinä olet mahdollisesti kaikkea. Minä pidän sinua silti heteronaisena, biseksuaalisena miehenä tai jonain, jota sinä vaikutat minusta olevan.

Miksi? Eikö kaikki olisi paremmin, kun meillä ei luokiteltaisi ihmisiä seksuaalisesti tai sukupuolisesti miksikään ja voitaisiin olla vain ihmisiä tai eliöitä? No ei todellakaan olisi.

Palataan ensin ajassa taaksepäin aikaudelle, jolloin ei ollut olemassa tällaista käsitteiden määrää. Ei ollut olemassa sanoja homo ja hetero, ainakaan siinä merkityksessä kuin nykyään ne ymmärrämme. Oli olemassa seksuaalisesti normaaleita sekä syntisiä pervoja. Ja pervoja oli sataa eri sorttia. Kaikki pedofiileistä homoihin, esiaviollisen seksin ja suuseksin harrastajiin olivat massaa nimeltään syntiset pervot. En tiedä tiesikö kukaan edes tarkalleen, mikä kaikki oli pervoa.

Ei ollut olemassa oikea- ja vasenkätisiä. Oli olemassa ainoastaan käsitteetöntä harmaata massaa, jossa toiset olivat taitavia ja oppivat kirjoittamaan ja toiset vain luusereita, joiden kirjoittaminen oikealla kädellä ei millään meinannut luonnistua, vaikka opettaja kuinka lätki karttakepillä sormille ja moitti.

Ei ollut olemassa introverttejä ja ekstroverttejä vaan sosiaalisia ihmisiä ja epäkohteliaita, syrjäänvetäytyviä, sosiaalisesta kanssakäymisestä rasittuvia reppanoita. Ei ollut olemassa autisteja vaan ainoastaan huonosti kasvatettuja penikoita, jotka eivät pärjänneet elämässä kuten ne, joiden vanhemmat olivat kasvattaneet lapsensa oikein.

En halua määritellä itseäni panseksuaaliksi, vaikka olen sellainen. Tämäkö ei aiheuta hämmennystä?

Termi homoseksuaali luotiin siksi, että homot voitaisiin erottaa ihmisryhmästä nimeltään pervot ja heidän asioitaan voitaisiin alkaa ajaa erillään muista pervoista. Samalla kehittyi homon vastinpari, termi hetero. Luotiin ne lokerot, joiden avulla voitiin tuoda ihmisten tietoisuuteen jonkin ominaisuuden olemassaolo ja alkaa käydä älyllistä keskustelua siitä onko tämä ominaisuus haitallinen tai tuomittava seikka vai ei.

Sama pätee vasen- ja oikeakätisiin sekä molempikätisiin. Nykyään häpeämme sitä, mitä vasenkätisille lapsille tehtiin, kun heidät pakotettiin kirjoittamaan oikealla kädellä. Kyse on ei-valitusta ominaisuudesta. Sama pätee autisteihin. Ymmärrämme jo, että autistin vanhempi ei kasvattanut lapsestaan sellaista vaan kyse on neurologisesta ominaisuudesta.

Sama pätee introvertteihin ja ekstrovertteihin ja niiden välimuotoihin, ambivertteihin. Ymmärrämme, että kaikki ihmisaivot eivät koe sosiaalista kanssakäymistä ja ympäröivää maailmaa samalla tavalla. Toiset ovat itsetutkiskelevia, sisäänpäin vetäytyviä ja tarvitsevat omaa tilaa. Myös näillä ilmiöillä on neurobiologinen perusta.

Jokaista näistä muutoksista on vastustettu. Aina on ollut ihmisiä nurisemassa keksityistä epäsanoista, vaikeista käsitteistä, joita ei jakseta opiskella sekä siitä, miksi kaikki asiat pitää nykyään luokitella jotenkin, kun voitaisiin vain olla niin kuin ennenkin, jolloin kaikki oli yksinkertaisempaa ja paremmin - ainakin heidän mielikuvituksessaan.

Äitini on kertonut, että muistaa erään vanhan, kansakoulusta peruskouluun siirtyneen opettajansa jupisseen kuinka koko vasenkätisyys on keksittyä ja vain tapa, joka tulee oikaista. Äidin luokalla oli poika, jota pakotettiin kirjoittamaan oikealla kädellä ja jota oli nöyryytetty opettajan toimesta ominaisuutensa vuoksi. Hänen käsialansa oli hyvin epäselvä ja hän karttoi askartelemista ja kirjoittamista pitkälle aikuisikään asti.

Minä muistan nuoruudessani kuulleeni usein jupinaa siitä, että homoseksuaalisuus ei ole mitään todellista. Ihmiset uskoivat, että se on jokin muotivillitys tai seurausta traumasta ja että ihminen ei oikeasti voi pitää saman sukupuolen edustajista kuten vastakkaisen sukupuolen. Nykyään suurin osa ihmisistä ymmärtää homoseksuaalisuuden olevan neurologinen ominaisuus samalla tavalla kuin heteroseksuaalisuus. Olemme tulleet aika kauas noista ajoissa muutamassa vuosikymmenessä.

Sukupuolivähemmistöjen kohdalla elämme juuri nyt vaihetta, jossa nämä vähemmistöt ovat muuttumassa vitsistä joksikin, jonka olemassaoloa kyseenalaistetaan raivoisasti, koska meidän olemassaolomme mullistaa käsitykset sukupuolesta vain elimenä housuissa. Tarkalleen ottaen sukupuolikäsitys on mullistumassa muutenkin aivotutkimuksen ja evoluutiopsykologian edistyessä. Muutaman vuosikymmenen päästä on selvää, että sukupuolet eroavat myös psyykkisesti toisistaan ja seksuaali -ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolon syyt näyttäytyvät selkeinä.

Luokittelun vastustaminen ja haikaileminen takaisin aikoihin, kun meillä oli vain normaaleita ja pervoja ei ole edistyksellistä. Ei maailma ollut millään tavalla rikkaampi tai parempi paikka, kun meillä oli vähemmän tietoa ja ihmislajin ominaisuuksia ja erilaisuutta kuvaavia termejä.

Homoseksuaalisuutta yritetään yhä liittää pedofiliaan ympäri maailmaa, jotta saataisiin herätettyä pelkoa ja pahennusta sitä kohtaan. Länsimaisen nuoren ahdistus siitä, että hän ei osaa asettaa itseään prikulleen oikeaan seksuaalisuuskategoriaan on mitätön murhe sen rinnalla.

Terminologia ja lokerot lisääntyvät aina, kun tieto lisääntyy. Emme voi alkaa kieltää tutkittua todellisuutta ja ihmisten ominaisuuksia, koska joitain ahdistaa maailman monimutkaistuminen oli kyse sitten uuden syöpätyypin löytämisestä tai sen havainnoimisesta, että ihmislajin sisällä on muitakin sukupuolisia eroja kuin penis ja vagina.

Jos sinua ahdistaa, että kategorioita on liikaa, lakkaa miettimästä niitä. Asialla ei ole minkään valtakunnan väliä niin kauan kun ei ole osa työnkuvaasi osata niitä. Voit unohtaa asian yhtä lailla kuin taksonomisen luokittelun, jota et ole sitäkään koskaan osannut.

Sannin ajatuksia Pridesta.

Me lokeroimme asiat, koska lokeroiminen on välttämätön asia ihmisen ajattelulle. Jos kaikkia kauhean ahdistavia lokeroita ei olisi olemassa, ei olisi myöskään niiden edustamaa erilaisuutta. Ajattelumme toimii niin, että pyrimme selittämään huomioimamme erilaisuuden jotenkin. Jos sille ei ole olemassa termiä ja tunnettua selitystä, pyrimme selittämään sen jollain tuntemallamme ilmiöllä. Jos ei ole olemassa autismia, autisti on todennäköisesti outo ja huonokäytöksinen.

Yleistäminenkin on tarpeellista. On pakko määritellä, että vaikkapa introvertti on tietynlainen ihminen ja sillä on tietynlaiset ominaisuudet, vaikka kaikilla introverteillä ei ehkä ole niistä kaikkia. Yleistäminen ja lokeroiminen ovat täysin välttämättömiä ajattelun työkaluja, joilla määritellään ympäröivää todellisuutta. 

Määritteleminen ei tarkoita sitä, että määritellessään itensä vaikkapa homoseksuaaliksi olisi pakotettu käyttäytymään puhdasoppisesti kategoriansa mukaisesti tai kielletty muuttamasta määritelmää mikäli toteaa jonkin muun määritelmän olevan oikeampi. Sanat eivät toki voi alkaa tarkoittaa mitä tahansa eri yksilöille, koska silloin meiltä puuttuu yhteinen kieli. Yleensä riittää kuitenkin, että käyttää suunnilleen oikeaa termiä ja tulee ymmärretyksi.

Ajatus, että me voisimme ylipäätään lakata määrittelemästä ja lokeroimasta itseämme ja toisiamme on toivottoman lapsellinen.

Jos haluat uskoa siihen, että sinä et määrittele itseäsi tai muita ihmisiä mitenkään, elä kuvitelmassasi rauhassa. Todellisuudessa sinunkin aivosi määrittelevät kaikkien lajin, sukupuolen, pituuden, koon, iän, äänenkorkeuden ja seksuaalisuuden havainnoimiesi asioiden perusteella, vaikka kuinka yrittäisit väittää, että et määrittele ketään mitenkään. 

Siinä ei ole mitään pahaa. Jos et tekisi näin, et pystyisi määrittelemään autoa autoksi tai miettimään kannattaako pyytää pitkäksi määrittelemältäsi henkilöltä apua nostamaan tavara korkealta hyllyltä lyhyen sijaan.

Sinulla on oikeus määritellä itsesi, mutta itsemäärittelysi ei ole kaikkeuden napa. Voit määritellä itsesi sammakoksi tai maailmanmestariksi missä tahansa lajissa, mutta muut eivät ala määritellä sinua sellaiseksi vain, koska ajattelet olevasi sellainen. Voit sanoa olevasi heteromies, mutta jos jokainen tyyppi jonka kanssa olet seksuaalisessa kanssakäymisessä on mies, ihmiset määrittelevät sinut vähintään bimieheksi - ja heillä on siihen kaikki oikeus.

Sinun ei tarvitse määritellä itseäsi. Sinulla on silti määrittelemättä jättämäsi ominaisuudet ja ympäröivä yhteiskunta tekee sen puolestasi, halusit tai et.

Edit. Toisaalla kritisoitiin, että homoseksuaalisuus-termi luotiin alunperin patologisoimaan homoseksuaalisuutta eikä kuten väitin.

Muistelin kirjoittaessani Karl Heinrich Ulrichsia, joka puhui nykytermein ilmaistuna seksuaalisen suuntautumisen biologisesta luonteesta ja kehitti erilaisia suuntautumisia kuvaavia termejä. Muistin oikein, että hän kehitti näitä käsitteitä yhtenä motiivinaan puolustaa homoseksuaaleja.

Mitä minä muistin väärin oli termi. Hän ei tosiaan keksinyt homoseksuaalisuus-termiä vaan termin urning ja vastaparin dioning, jotka homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus käsitteinä syrjäyttivät.