Ilman sukupuolenkorjausta ei voi muuttaa sosiaalista sukupuolta

Jotkut tahot ovat esittäneet näkemyksen, että sukupuolenkorjaushoitoja ei oikeastaan tarvita, koska ihminen voi elää identiteettinsä mukaisen sukupuolen edustajana kehonsa mallista riippumatta ilman niitäkin. Olen arvostellut näkemystä niin monta kertaa, että on aika kirjoittaa aiheesta.

Kirjoitin edellisessä tekstissäni siitä, miten määrittelen sosiaalisen sukupuolen ja sukupuoliroolin. Esitin myös näkemyksen, että sosiaalinen sukupuoli ei pohjimmiltaan muutu ilman kehon muuttamista. Jotta näin voisi käydä, olisi pystyttävä erottamaan toisistaan kahdeksi täysin eri asiaksi sosiaalinen ja biologinen sukupuoli. Seuraavan tekstin tarkoitus on tarkastella sitä, miten mahdotonta tämä mielestäni on.

Lähdetään miehuuden määritelmästä. Minulle miehuus on perusteissaan sitä, että on ihmislajin urospuolinen edustaja. Tämä sisältää kaikki keholliset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Mies on minulle ensisijaisesti juuri cissukupuolinen mies. Jos miessukupuolta ei olisi biologisesti olemassa, koko miehuuden käsitettä edustamine asioineen ei olisi olemassa.

Myös sosiaalinen miehuus määrittyy minulle tämän psykofyysisen kokonaisuuden ominaisuuksien kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilö tulkitaan mieheksi selittelemättä ja kyselemättä. Hän on miehille samaa sukupuolta heidän kanssaan ja naisille eriä sukupuolta. Hän voi käyttää miesten pukutiloja aiheuttamatta hämmennystä, olla osa miesten harrastusryhmiä. Kuulua miesyhteisöön useimpien sen jäsenten mielestä. 

Hänen puolisonsa on bi- tai heteronainen, joka pitää häntä miehenä ja viehättyy hänessä testosteronin tuomista piirteistä. Jos hän saa lapsia, hän on heille isä. Hän jakaa miesten yhteiskunnallisen aseman ja ongelmat. Hänen ei tarvitse olla raskaana, synnyttää lapsia tai käydä gynekologilla. 

Kun minä lähdin transhoitoihin, haluni oli tulla ihmiseksi, joka on niin lähellä tätä omaksi kokemaani kehollista ja sosiaalista miehuutta kuin se on minun taustallani mahdollista. 

Kun lähdetään tarkastelemaan sitä, miten pitkälle täysin keskiarvoinen sosiaalinen miehuus on mahdollista saavuttaa transsukupuolisena miehenä, tietyt rajat tulevat vastaan heti alkuunsa.

Edes koko sukupuolenkorjausprosessin läpi käyneelle ulkoisesti täysin cissukupuolisen miehen näköiselle stealthina elävälle transsukupuoliselle miehelle kaikki sosiaaliseen miehuuteen liittyvä ei ole mahdollista. Esimerkiksi lääketieteen edessä hän on eri asia kuin cissukupuolinen mies. Myös yhteiskunnallisessa keskustelussa hänet erotellaan muista miehistä, myös tahojen puolesta jotka puolustavat transsukupuolisia. Esimerkiksi Ruotsin festarijupakka, jossa miesten osallistuminen festareille haluttiin kieltää, mutta transsukupuolisia miehiä ei laskettu tähän joukkoon on malliesimerkki tästä täysin erilaisesta kohtelusta.

Lasten hankinta tapahtuu väistämättä eri tavalla kuin cissukupuolisella miehellä. Transsukupuolisen miehen vaimo voi kantaa ja synnyttää hänen munasoluistaan alkunsa saaneen lapsen, mutta se on silti hedelmöitetty jonkun toisen siittiöillä. Sillä, että lapsi ei ole biologisesti sinun ja puolisosi on aina vaikutusta elämään myös sosiaalisella tasolla.

Kun otetaan tarkasteltavaksi transsukupuolinen mies, joka ei ole jostain syystä käynyt läpi genitaalioperaatiota vaan jättänyt prosessin siihen vaiheeseen, jossa hänellä on yhä naistyypilliset genitaalit, tilanne muuttuu monella tasolla. Pukuhuoneiden käyttö on vaikeampaa ja esimerkiksi miesten saunailloissa käyminen erittäin vaikeaa. Naiset pitävät häntä jollain tavalla kaltaisenaan ja miehet erilaisena. Se vaikuttaa asennoitumiseen erilaisissa tilanteissa ja keskusteluissa. Ihmiset, jotka häntä haluavat seksuaalisesti eivät ole samoja ihmisiä, jotka haluavat peniksellisiä miehiä. 

Tämä pienikin kehollinen ero aiheuttaa heti lukuisia sosiaalisia eroja, jotka eivät normaalisti kuulu sosiaaliseen miehuuteen. Häntä voidaan kutsua yhä mieheksi, koska pääasiassa hän elää sellaisena ja on kokonaisuutena lähempänä sitä kuin naiseutta, mutta tavanomaisen sosiaalisen miehuuden saavuttaminen on mahdotonta.

Jos otamme tarkasteltavaksi transsukupuolisen, joka ei käy lävitse, eikä edes halua minkäänlaisia sukupuolenkorjaushoitoja, tilanne on lähes eri universumista. 

Aikuinen hormonaalisesti normaali nainen menee hyvin harvoin läpi miehenä lähemmin tarkasteltuna. Billy Tiptonia käytetään usein esimerkkinä transsukupuolisesta miehestä, joka pystyi elämään koko elämänsä miehenä ilman hoitoja, mutta kannattaa huomioida aikakausi, jona hän eli. Tänä päivänä hän ei enää välttämättä pystyisi siihen, koska sukupuolinormit ovat paljon vapaammat ja ihmiset eivät tulkitse lyhyttukkaista miesten vaatteisiin pukeutuvaa henkilöä niin helposti mieheksi. Hän myös piilotteli rintojaan vaimoltaan ja lapsiltaan, mikä on kaukana mistään miehen normaalielämästä.

Sen millaista useimpien hoitoja saamattomien transsukupuolisten elämä on tietää lähes jokainen joskus kaapista tullut hoitoja odottanut transsukupuolinen. Siitä saa hyvän kuvan kuuntelemalla heidän ongelmiaan. Heitä väärinsukupuolitetaan vähän väliä. Heitä kohdellaan ja pidetään naisina ja rekkalesboina tai miehinä mekossa. Siinä missä "läpimeneminen" on hoidot läpikäyneelle transmiehelle usein viimeistään riittävän pitkän hormonikorvaushoidon jälkeen itsestäänselvyys, jota ei jaksa pian edes ajatella, heille se on aina epävarmaa ja stressaa heitä.

Heidän elämänsä jumittuu pisteeseen, josta prosessin käyvien elämä lipuu eteenpäin. Heidän on käytävä gynekologilla ja elettävä kuukautisten kanssa. He eivät seurustele ihmisten kanssa, jotka viehättyvät miehistä vaan kumppanit ovat yleensä biseksuaalisia, lesboja tai heteromiehiä, jotka kokevat vetoa heidän naisellisia kehonpiirteitään kohtaan, mutta jotka hyväksyvät heidän identiteettinsä. Minkäänlainen seksuaalinen elämä ja parisuhde, joka on prosessin läpikäyneelle mahdollista ei ole heille mahdollista.

He eivät tiedä millaista on kun heteronainen tai homomies haluaa heidän karvaista maskuliinista kehoaan. Heillä ei ole kokemusta isyydestä, ei miestenkeskeisistä sosiaalisista tilanteista joissa naisia ei tulkita olevan paikalla. Miesten yhteiskunnalliset ongelmat eivät kosketa heitä, koska yhteiskunta ei kohtele eikä näe heitä miehinä. Se näkyy hyvin usein myös heidän ajatuksissaan, jotka ovat tällaisen jatkuvan ristiriidan kanssa joutumaan eläville tyypillisiä.

Sosiaalinen todellisuus, jossa nämä ihmiset elävät ei ole juuri millään tavalla rinnastettavissa sosiaaliseen miehuuteen. He ovat sosiaalisesti naisia, jotka elävät jonkinlaisessa naissukupuolisen "miesroolissa". Tila on lähempänä butchlesboutta kuin cismiehen tai prosessin läpikäyneen transsukupuolisen miehen elämää. Ja koska he sopeutuvat tällaiseen, monet eivät tunnusta heidän ylipäätään olevan transsukupuolisia.

Voit olla ihan mitä haluat. Tai sitten et.

Tahot, jotka väittävät, että sosiaalista sukupuoltaan voi muuttaa ilman transitiota harrastavat lähinnä termien venyttämistä.

Tottakai kuka tahansa voi olla sosiaalisesti mies, jos jokainen saa itse määritellä sosiaalisen miehuutensa ihan miksi tahansa. Jos miehuus tiivistetään joksikin aivan älyttömän abstraktiksi asiaksi, jolla ei ole enää mitään tekemistä alkuperäisen miehuuden käsitteen kanssa niin toki myös Pirkko-täti voi olla halutessaan sosiaalisesti mies.

Yhtä lailla kuka tahansa voi olla sosiaalisesti hevonen, jos hevosena oloksi lasketaan se, että kirmailee niityllä. Kuitenkin biologinen hevonen on kaikille sosiaalisesti täysin eri asia kuin niityllä kirmaileva ihminen, jota sanotaan hevoseksi, koska hän tahtoo.

Joidenkin erityisesti takavuosina kannattama gender ja sex-jaottelu, jossa transsukupuolisuus yritetään joskus esittää "my sex is female but my gender is male" -tyyppisenä ilmiönä, suomennettuna vapaasti "olen biologisesti naaras mutta sosiaalisesti uros" on samaa kuolleena syntyneiden ideoiden sarjaa. Sosiaalinen ja biologinen sukupuoli voidaan erotella käsitteellisesti, mutta todellisuudessa ne ovat sidoksissa toisiinsa. Jos sinulla on rinnat ja kurvikas keho, sinulla on sosiaalisesti rinnat ja kurvikas keho etkä pääse siitä mihinkään tai voi vaikuttaa siihen miten kehosi muihin vaikuttaa. Gender on serausta sexistä.

Monet transsukupuoliset eivät ole koskaan tunnustaneet tätä jaottelua. Minä kutsun itseäni englanniksi transsexualiksi transgenderin sijaan. Prosessissa korjattiin ristiriita aivojeni ja lopun kehoni sukupuolen osalta, jotta olisi toimiva kokonaisuus. Sosiaalinen todellisuus on sidottu fyysiseen olomuotoomme väistämättömällä tavalla. Naiseus tai miehuus, jotka yritetään erottaa siitä ovat sosiaalisia konstruktioita, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen biologian päälle rakentuneen sosiaalisen naiseuden ja miehuuden kanssa. Siksi mieskehoinen mies ja mitään hoitoja haluamaton naiskehoinen mies tulevat aina olemaan kaksi täysin eri asiaa.

Ihmiset kokevat naiselta näyttävän ihmisen naisena, vaikka hän sanoisi olevansa mies ja he ymmärtäisivät, että hän kokee olevansa mies. Tämän kieltäminen on korporaalisesta todellisuudesta seuraavan suoran aistikokemuksen kieltämistä ja se voi pitää paikkansa vain jos on kuuro ja sokea, ei omista tuntoaistia eikä haista. Sama kuin yrittäisi väittää, että mansikkajäätelö voi olla jossain kulttuurissa sosiaalisesti suklaakeksi eivätkä aistit ja aineellinen todellisuus määritä ollenkaan sitä, mitä se meille edustaa.