Mitkä ihmeen sateenkaarikansan arvot? Kun transsukupuolisuus sotkettiin aiheisiin, joihin se ei liity

Silmiini osui jokin aika sitten uutinen, jonka otsikossa luki sanapari sateenkaarikansan arvot. Youtubessa osuu myös joskus silmiin maininta siitä, miten jotkut homot tai transsukupuoliset eivät joidenkin mielestä edusta sateenkaarikansaa, koska eivät jaa sen arvoja.

Jään aina miettimään, että mitä nämä "sateenkaarikansan arvot" oikein tarkoittavat. En minä tietääkseni ole koskaan allekirjoittanut mitään arvoja tai niiden ajamista vain siksi, että satun olemaan transsukupuolinen ja jotkut lukevat minut sen vuoksi sateenkaarikansaan.

Aiheesta on vaikea puhua ilman konkreettisia esimerkkejä. Siksi avaan teille hieman arvomaailmaani ja persoonaani.

Minä en ole feministi. En ole koskaan ollut. Uskon sukupuolen olevan ensisijaisesti kehollinen ominaisuus, mutta määrittelen aivot osaksi tätä kokonaisuutta. En usko sukupuolineutraaliuteen enkä vain ihmisyyteen. En usko patriarkaattiin (länsimaissa) vaan sukupuolieroihin ja seksuaalivalintaan.

Minä pidän perinteisistä sukupuolirooleista. Uskon, että voisin hyvin elää miehenä 40-luvun sukupuolirooleissa käytösodotuksineen ja työnjakoineen enkä kokisi olevani mitenkään kahlittu.

Minä inhoan dragia. Oikeastaan inhoan koko homokulttuuria ja sateenkaaritouhua. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi jotain homoja vastaan. Kyse on siitä, että minulla transsukupuolisena valkoisena heteromiehenä ei ole minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta sen maailman kanssa, joka on sidottu kaikkien perinteisten normien karttamiseen ja cissukupuolisista heteroista poikkeamiseen.

En lähde kenenkään kanssa heilumaan oikeus olla susi-mielenosoitukseen. En ole vegaani enkä kiinnostunut aihepiiristä. Metsästän ja tapan eläimiä. Syön ne ja teetän niistä turkisvaatteita ja nauran partaani kettutytöille, jotka tuomitsevat minut tästä.

En omista monikulttuurista unelmaa. Ihannesuomeni olisi (naiivi, myönnän kyllä) vanhojen suomifilmien agraarinen Impivaara ilman vähemmistöryhmien huonoa kohtelua. 

Perhe on minulle tärkein asia maailmassa ja pidän perhearvoja kunniassa. Pidän ydinperhettä parhaana mahdollisena perhemuotona ja biologisia siteitä lapsiin tärkeänä asiana. En pystyisi itse ikinä katsomaan vierestä, kun oma naisystäväni olisi jollekin muulle raskaana ja kasvattamaan jonkun muun siittämää lasta.

Seksi on minulle yksityisasia ja kuuluu pääasiassa parisuhteeseen. En voisi ikinä elää polyamorisessa suhteessa. Minusta jonkin asteinen mustasukkaisuus kumppanista, jonka haluaa pitää itsellään on terve evoluution meihin muovaama tunne. Miehet, jotka antavat naisystävänsä harrastaa seksiä muiden miesten kanssa saavat kulmani kurtistumaan. Mitä jos hän tulee raskaaksi jollekulle muulle? Darwin awards-ehdokkaaksi pääsee noinkin.

Jos minun pitäisi kuvailla itseäni jotenkin, sanoisin, että olen ennen kaikkea keskitien kulkija. Nojaan monissa asioissa elämässäni hyvin perinteisiin arvoihin. Olen allerginen kaikenlaisille koko maailman toinen toisensa perään pelastaville ismeille. 

Maaseutua vihaavat vihreät feministit sekä ääripään perussuomalaiset ovat joukkoja, joita en ikinä äänestäisi. En ole minkään puolueen vakiintunut kannattaja, mutta olen äänestänyt usein keskustaa. Pidän keskustasta puolueena, koska se on harvoja puolueita, joissa joskus hyvinkin arvoliberaalit ihmiset ja konservatiiviset uskovaiset pystyvät toimimaan keskenään. Keskusta ei ole kaikissa asioissa itselleni riittävän uudistusmielinen, mutta se ei ole joidenkin tavoin menossa takaisin menneisyyteen. Pidän keskustassa myös siitä, että vähemmistöjen asiat eivät ole puolueen politiikan keskiössä. Itselleni maaseudun asuttuna pitäminen sekä Suomen omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat erittäin tärkeitä asioita. Nämä koskettavat meitä kaikkia, ja pienessä kylässä kasvaessani opin, että niitä yhdessä ajamalla tulemme paremmin toimeen erimielisyyksistä huolimatta. 

Kun minä kerron olevani transsukupuolinen, oletukset minusta keikahtavat yleensä täysin päinvastaisiksi. Minun ajatellaan olevan vihervasemmistolainen tai anarkisti. Sellaiset asiat kuin transsukupuolinen oikeistokonservatiivi tai kepulainen eivät käy edes ihmisten mielissä, vaikka itse en näe niissä mitään kovin erikoista. Tunnen useita molempiin joukkoihin kuuluvia yksilöitä tästäkin ihmisryhmästä.

Vai pitäisikö transsukupuolisilla sittenkin olla itse oikeus päättää kantansa?

Ei sukupuolivähemmistöillä tai "sateenkaarikansalla" ole mitään yhteisiä arvoja. On tietenkin arvoja, jotka ovat kokemuksistamme ja ominaisuuksistamme johtuen yleisempiä keskuudessamme kuin toiset, mutta ei ensimmäistäkään, jonka voisi sanoa koskevan kaikkia. 

Ymmärrys tästä asiasta on aika hukassa monilta transsukupuolisiltakin. Jotkut transsukupuoliset kokevat voivansa julistaa lopun yhteisön puolesta milloin mitäkin. Me tuhotaan sukupuolijaottelu jne. Oma näkemys jostain asiasta yleistetään kokonaisen ihmisryhmän näkemykseksi muilta kysymättä. 

Jotkut transsukupuoliset kokevat suoranaiseksi oikeudekseen hyökätä jonkun kimppuun, jos hän ajattelee jostain eri tavalla kuin he. Heillä on mielestään oikeus kutsua toisia ihmisiä ihmispaskoiksi tai syyttää heitä transfobiasta mikäli he eivät jaa kaikkia mielipiteitä, jotka intersektionaaliset feministit jakavat.

Tuomas Enbuske mainitsi muistaakseni Oulun seksuaalirikoksia koskevassa kolumnissaan, että feministiääliöt ovat omineet itselleen naisten oikeuksien ajamisen. Lähes saman asian voisi sanoa transsukupuolisten oikeuksien ajamisesta. Jossain vaiheessa kävi niin, että eräänlaisten feministiaktivistien mielipiteestä tuli yhtä kuin transsukupuolisten mielipide.

Transsukupuolisista tuli kuin jonkinlainen feministisen liikkeen sivuhaara. Minä koen, että olemassaoloni transsukupuolisena ikään kuin valjastettiin tietyn joukon toimesta jonkinlaiseksi aseeksi taisteluun sukupuolinormeja, valkoisia heteromiehiä ja patriarkaattia vastaan.

Näillä ihmisillä on niin kova kiire erotella transsukupuoliset cissukupuolisista joka asiassa, että metsästyskin täytyy määritellä erikseen CIS-äijäilyksi. Aivan niin kuin transsukupuoliset miehet eivät sellaista harrastaisi. Joka kerta, kun he julistavat näitä näkemyksiään, huokaan syvään. Tämä toiminta on meidän vastakkain asettelemistamme lopun yhteiskunnan kanssa meiltä lopuilta kysymättä. Ei tällaisella lisätä mitään ymmärrystä transsukupuolisia tai muitakaan vähemmistöjä kohtaan. 

Aivotutkija Katri Saarikivi kirjoitti jokin aika sitten kolumnissaan, että puhumalla vain eroista lakkaamme tuntemasta empatiaa toisiamme kohtaan, sillä sen kokeminen liittyy samaistumiseen ja siihen, mikä meitä yhdistää. On tietenkin selvää, että emme voi lakata puhumasta eroista, joita meissä transsukupuolisissa cissukupuolisiin tai homoseksuaaleissa heteroseksuaaleihin on olemassa. 

Siksi olisi entistä tärkeämpää, että eroja ei yritettäisi väkisin luoda sinnekin, missä niitä ei ole. Toiminta, jossa transsukupuoliset ovat esillä vain transsukupuolisuutensa kautta tai jossa transsukupuolisuuden kautta määritellään koko yksilön arvomaailma ja luodaan keinotekoisia eroja "meidän ja niiden" välille lisää ainoastaan vihaa, pelkoja ja ennakkoluuloja meitä kohtaan.

Kun cisnainen osallistuu kauneuskilpailuihin, se on feministeistä kyseenalaista. Kun transnainen tekee niin, se "tuhoaa heteropatriarkaatin". Minusta kuulostaa siltä kuin näistä ihmisistä kilpailuihin olisi osallistumassa homomies. 

Niin kutsuttu intersektionaalisuus on kaunis ajatus, mutta sillä on ikävä sivuilmiö. Kun erilaisten yhteisöiden nuoraksi on otettu jakaa jotkin tietyt arvot, ihmiset jotka eivät jaa näitä arvoja ovat jääneet näiden yhteisöiden ulkopuolelle. He eivät koe kuuluvansa ollenkaan joukkoon ja he ovat usein sitä mieltä, että lgbtia-yhteisö on erittäin epäsuvaitsevainen yhteisö.

Tätä toimintaa perustellaan usein sillä, että tilojen tulee olla "turvallisia". Toisin sanoen jos esität mielipiteen, joka kyseenalaistaa intersektionaalisten feministien näkemykset, tilasta tulee heille emotionaalisesti epäturvallinen ja he kokevat oikeudekseen hyökätä kimppuusi.

Samalla logiikalla konservatiivisempia mielipiteitä omistavat transsukupuoliset voisivat alkaa vedota tilojen emotionaaliseen epäturvallisuuteen, kun joku tulee esittämään heidän näkemyksistään poikkeavia väitteitä kuten vaikka, että keho ei liity sukupuoleen tai että sukupuolijaottelu, josta he saattavat jopa pitää täytyy tuhota jne.

Jos et ole esimerkiksi Refugees Welcome, et voi olla enää osa transyhteisöä. Monet transsukupuoliset eivät liiku transsukupuolisten vertaisryhmissä, koska he eivät saa niistä mitään. Heidän olemassaolostaan siellä on tehty mahdotonta määrittämällä mitkä ovat "sateenkaarikansan arvot" ja vetoamalla emotionaaliseen turvattomuuteen, jos joku ajattelee toisin.

Tässä kohtaa ollaan tienhaarassa. Onko transsukupuolisten yhteisö transsukupuolisten yhteisö vai onko se ihmisryhmä, joka on sitoutunut tiettyihin arvoihin? Se ei voi olla molempia. Se on mahdotonta, sillä kaikki transsukupuoliset eivät jaa samoja arvoja. Mitä suuremmaksi joukko kasvaa, sitä vähemmän meitä yhdistää mikään.

Kenelläkään ei ole oikeutta julistaa koko yhteisön nimissä mitään eikä valjastaa transsukupuolisten olemassaoloa omien intressiensä ajamiseen. Transsukupuolisuus ei liity vegaaniuteen, ei sukupuolirooleista ahdistumiseen tai polyamoriaan. Transsukupuoliset eivät ole mikään feministisen liikkeen sivuhaara sen enempää kuin keskustapuolueenkaan. Transsukupuolisilla tulee olla oikeus omiin arvoihin ja elämänkatsomukseen, kuten kaikilla muillakin. 

Jos yhteisössä ei pystytä sietämään transsukupuolisia, jotka ovat maahanmuuttokriittisiä, maalaiskylien karvalakkeja, pitävät perinteisistä sukupuolirooleista ja haluavat vaimokseen pullantuoksuisen naisen tai edustavat muita vastaavia ihmisryhmiä, se ei enää ole transsukupuolisten yhteisö vaan intersektionaalisten feministien yhteisö. Sinä päivänä, kun transyhteisö valitsi linjakseen vain yksien arvojen sietämisen, se allekirjoitti lopullisen jakaantumisensa.