Twitteraktivisti on kaukana tavallisesta transsukupuolisesta

Transsukupuolisista nykyään ylivoimaisesti kovinta ääntä pitävät mediassa ja somessa tietynlaiset feministiaktivistit. Jos joku on onnistunut välttymään tämän ihmistyypin kohtaamiselta, heitä ja heidän käyttäytymistään on kuvailtu melko osuvasti mm. tässä blogipostauksessa.

Kyseessä on ihmistyyppi, jonka tunnistaa muutamista maneereista. Heillä ei ole yleensä minkäänlaisia käytöstapoja. He ovat täysin uhriutuneita ja kuvittelevat saavuttavansa jotain sillä, että haukkuvat miehiä ja cissukupuolisia jossain ryhmissä, joissa heille annetaan heidän vähemmistöstatuksensa vuoksi kaikki anteeksi. Tällaiset paikat ovatkin ainoita, joissa he viihtyvät. Usein nämä twitterissä ja feministiryhmissä riehuvat palstadespootit on bannattu kaikista transryhmistä tai he ovat itse lähteneet niistä ovet paukkuen, kun muut transsukupuoliset eivät tanssineetkaan heidän pillinsä mukaan.

Nämä ihmiset kuvittelevat puhuvansa yleisesti transsukupuolisten puolesta, vaikka todellisuudessa he näkemyksineen edustavat ainoastaan omaa feministikuplaansa.

Väitän, että näillä ihmisillä ei ole paljon mitään tekemistä keskimääräisen transsukupuolisen, erityisesti miehen tai naisen kanssa. Sille, miksi juuri tällaiset persoonat ovat eniten esillä mediassa ja transpiireissä on olemassa muutama syy.

Ensimmäinen ero näissä ihmisissä keskimääräiseen transsukupuoliseen on se, että he toitottavat transsukupuolisuuttaan joka paikassa. He mainitsevat asian joka paikassa ja netin nimimerkit ovat tyyliä transhomo, transsitä ja transtätä. Miehiksi tai naisiksi he eivät itseään kutsu vahingossakaan siinä missä useimmat muut transsukupuoliset preferoivat tätä tapaa. Voisikin sanoa, että he eivät koe olevansa miehiä tai naisia vaan ensisijaisesti jonkinlaisia transpersoonia.

Näiden ihmisten käytökselle on syy. Heidän on pakko julistaa kovaan ääneen transsukupuolisuuttaan, koska he ovat pääasiassa niitä ihmisiä, joiden sukupuoli-identiteetti ei näy naamasta. Se on joko todella kompleksinen tai he eivät koe kehoristiriitaa ja halua hoitoja tai he kulkevat kaiket päivät sanojensa mukaan dragissa eivätkä sen vuoksi tule koskaan tulkituiksi identiteettinsä mukaisen sukupuolen edustajiksi.

Kukaan ei pidä kasvoistaan täysin naaraalta näyttävää äärifeminiinisiin naisten vaatteisiin pukeutunutta, vahvasti meikattua ja feminiinisesti itseään ilmaisevaa henkilöä miehenä dragissa. Jos nämä ihmiset eivät julista taukoamatta olevansa jotain aivan muuta kuin ulkomuoto antaa ymmärtää, kukaan ei puhuttele tai kohtaa heitä heidän toivomallaan tavalla. 

Tietenkään kukaan ei pysty heitä kohtaamaan senkään jälkeen heidän toivomallaan tavalla, koska sosiaalinen todellisuus on pitkälti fyysinen, mutta feministit eivät ole enää aikoihin ymmärtäneet miten mahdoton heidän maailmankuvansa on.

Nämä ihmiset ovat selkeästi yliedustettuina ns. transpiireissä alati pyörivien transsukupuolisten joukossa. Heidän kaverinsa ja kumppaninsa ovat pääasiassa transsukupuolisia tai näiden aiheiden parissa pyöriviä feministejä. Jopa työelämä saattaa pyöriä näiden asioiden ympärillä. 

Keskimärääinen transsukupuolinen mies tai nainen ei välttämättä pyöri transpiireissä koskaan. Kaikki eivät edes prosessin aikana koe tarvitsevansa muita transsukupuolisia. Osa pyörii transpiireissä sen aikaa, että diagnoosi on saatu ja prosessi on saatettu aluilleen. He haluavat vertaistukea, tietoa leikkauksista ja paperiasioista, siitä miten armeija hoituu jne.

Viimeistään prosessin jälkeen keskimäärinen transsukupuolinen katoaa transympyröistä. Hän haluaa elää normaalielämää, käy töissä ja opiskelee, etsii kumppania, saattaa perustaa perheen. Transasiat eivät ole hänen elämänsä kiintopiste. Hänellä saattaa olla ehkä pari näiltä ajoilta saatua kaveria, joihin hän on joskus yhteydessä. He ovat vähän kuin vanhoja armeijakaverita, joiden kanssa soitellaan kännissä juhannuksena ja muistellaan aikoja silloin viisitoista vuotta sitten.

Nämä tietynlaiset transaktivistit eivät tee niin, koska he eivät sopeudu normaaliin yhteiskuntaan. He ovat usein melko "haastavia persoonia" jotka haluavat määrätä miten heidän seurassaan saa puhua mistään. Toinen vaihtoehto on, että heidän sukupuolensa ovat sosiaalisia rakennelmia, jotka ovat totta ainoastaan toisten samanlaisten keskuudessa.

Heillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin luoda ympärilleen eräänlainen transkupla, jossa he elävät koko elämänsä. Transkuplassa eläessä lopulta myös heidän oma käsityksensä siitä, mikä on keskiverto transsukupuolinen, joka ei pyöri tällaisessa kuplassa vääristyy.

Samaan aikaan, kun nämä ihmiset saarnaavat somessa kuin olisivat jotain transeksperttejä, he kyselevät toisaalla, että onko oikeasti olemassa transsukupuolisia, jotka kokevat olevansa ihan yksiselitteisesti vain miehiä tai naisia eivätkä pidä näitä vain ahdistavina lokeroina. He ovat myös erittäin kovia luokittelemaan transsukupuoliset miehet kaiken cismiesten edustaman heitä ärsyttävän "toksisesti maskuliinisen" olemisen ulkopuolelle. Keskimääräinen transsukupuolinen hörähtää heidän jutuilleen epäuskoisena.

Transsukupuolisten julkisuuskuva on vääristynyt näiden ihmisten vuoksi ja se alkaa olla todellinen ongelma muille transsukupuolisille.

Juuri ne transsukupuoliset, jotka ovat geneerisiä miehiä tai naisia haluavat tulla vähiten julkisuuteen omilla kasvoillaan, koska valitettava tosiasia on se, että tultuaan "kaapista" transsukupuolisena ei voi elää tavallisen miehen tai naisen elämää. He menettävät sen asian, jonka takia kävivät prosessin läpi. Se on aivan liian kallis hinta maksettavaksi. Aivan erityisesti heteroseksuaaliset sekä muuten miesnormeihin uppoavat transmiehet pitävät visusti kiinni siitä, että heidän ei tiedetä olevan trans.

Sama ilmiö toistuu myös nuorten transsukupuolisten kohdalla. Usein erityisesti nuoret transsukupuoliset julistavat miten he ainakin ovat avoimesti trans ja syyllistävät vanhempia, transitioituneita transsukupuolisia siitä, että he elävät stealthina. Kun nämä ihmiset transitioituvat ja heille käy selväksi mitä eroa on elää oikeasti sosiaalisesti miehenä verrattuna siihen, että on naiseksi tulkittu olento joka saa julistaa mitä tahansa sukupuolestaan tulematta koskaan pidetyksi miehenä, "yllättäen" he lakkaavat pitämästä ääntä transsukupuolisuudestaan ja arvostelemasta stealthina eläviä.

Tämän ilmiön vuoksi transsukupuolisten julkisuuskuvasta vastaavat enimmäkseen ne ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua elää minkäänlaista normaalielämää eikä näin ollen paljon menetettävää. Heille on vain eduksi mitä kovempaan ääneen he huutavat olevansa TRANS.

Nämä uuden ajan feministiset someaktivistit ovat ryhmä, jota ei todellakaan ollut olemassa minun nuoruudessani. Jos he ovat alkuunkaan kehodysforisia transsukupuolisia, he ovat usein kaukana keskimääräisestä transsukupuolisesta poliittisten näkemystensä vuoksi. He ovat oikeastaan kuin oma transsukupuolisen tyyppinsä, jonka nykyfeminismi synnytti.

Ilmiötä paisuttaa vielä se, millaisille transsukupuolisille mediassa annetaan eniten tilaa. Transsukupuolisuudesta ovat eniten kiinnostuneita kaikenlaiset feministit. Juuri näiden järjestöjen avulla ja yhteistyöllä nämä tietynlaiset, feministien näkemykset jakavat ja niitä levittävät transsukupuoliset saavat äänensä parhaiten kuuluviin koko yhteisöstä.

Keskimääräisen transsukupuolisen osaksi jää häpeänsekainen inho kaikkea sitä kohtaan, mitä transsukupuolisuus edustaa ihmisen silmissä, joka näkee ainoastaan näiden henkilöiden olemassaolon ja entistä tiukempi vaikeneminen ja erottautuminen koko transsukupuolisuudesta.